Ootteko koskaan jäänyt katsomaan muiden ihmisten elämää vierestä?
Ootteko jääneet kadulla seisomaan, vain ihaillaksenne muiden elämää?
Oletteko koskaan kokenut kipua, kun katsotte vierestä nauravia ihmisiä?
Oletteko joskus tunteneet kuuluvan ulkopuoliseksi sen rajan puolen, jolla asiat on paremmin?
Oletteko miettineet, minkä takia ette voi nauraa, kuten tuo nuori kiskalla kavereidensa kanssa?
Oletteko vetäneet syvää henkeä, vain yrittääksenne tuntea sen iloisuuden, minkä muita piirittää?
Onko tuntunut, että olette omassa kuplassa, kuplassa, joka suojaa teitä kaikelta hyvältä?
Onko tuntunut, että nämä ihmiset ympärillä nauttii ja nauraa, kun itse kuolet vieressä?
Onko tuntunut, että muut ihmiset jotka nauravat ja iloitsevat, ovat eri maailmassa vaikka seisoisi edessänne?
Olen tuntenut sen kaiken. Enkä haluaisi tuntea.
En halua tuntea sitä suunnatonta mustasukkaisuutta kyvystä olla iloinen.
Tuntea sitä kipua, mikä syntyy väkisin hymyilemisestä. Tai tuntea sitä väsymystä kasvoilla.
Haluan vain hymyillä ja olla sillä puolen kuplaa, jolla voi hymyillä ja olla iloinen.
En vain nähdä varjoja siitä menneisyydestä, jossa kaikki oli paremmin...
