Puolustan viimeiseen hengenvetoon sitä, mitä rakastan

-SOLD OUT- 

Miten se on et, aina kun jrock bändi tulee soittaa on tällänen meininki?

Tullaan monta päivää jonottaa aikasemmin..

Miten tästä on tullut näin iso buumi?

Mitä näen videolla; on iloiset ja innokkaat fanit. On heillä halu vielä jonottaa monta päivää aiemmin, ja suosio on niin korkealla, että keikka on loppuunmyyty. Nykyinen tilanne saa pudistelemaan päätä, sekä halun palata siihen aikaan. Silloinen aina on haihtunut kuin tuhka tuulen, eikä isosta buumista ole enää tietoakaan. Mikä meni muuttumaan? Mikä karkoitti fanikansan? Ainiin... uusi buumi tuli, korealaiset. Kuten sanottu, on kaikella aikansa. Mutten suostu uskomaan, että tämän kauniin tarinan loppu on lähestymässä. En, vaikka tajuan sen kaikesta. Pidän kaksin käsin kiinni siitä, mitä on jäljellä. Mikä opetti elämään...

Voice päätti ikuistaa tuon päivän, ja tänää, kun video tuli vastaan, sai se kuristamaan kurkkua. Se ihmismäärä, mitä oli 2007 vuonna, ja nyt miettii kuinka paljon sillä keikalla olleista on enää faneja nykyisin. Vaikka mä kuinka arvostan 2009 vuotta, mä olisin tahtonut kuulua näihin piireihin jo 2007, mutta olin silloin avuttoman nuori. En olisi ehkä osannut arvostaa, mutta silti. Vaikka vieläkin tulee hyviä bändejä Suomeen, on paljon muutakin muuttunut, kuin bändi tarjonta.

Ekana voisin aloittaa faneista, jotka on muuttunut tajuttoman paljon. Ennen vedettiin yhdestä köydestä, nykyisin on omia porukoita, jotka vetävät omaa köyttä ja kinastellaan siitä, kuka omistaa eniten levyjä. Kuka on paras fani, kuka kuuluu bändin faniklubiin, kuka omistaa oikean version levystä ja plaaplaaplaa. Enhän mä tietenkään voi tietää, mitä oli 2007 vuonna, koska en tosiaan silloin kuunellut japanilaista, mutta uskon vahvasti, että asiat olivat paremmin. Paljon paremmin, kaikessa muodossa. Saatan vain todeta, ettei menneisyyteen voi palata ja se on harmillista. Olen yhä sitä mieltä, että meidän pitäisi enemmän pitää yhtä, jotta koko japani ilmestys ei kaikkoisi. Itse, ja uskon monien muidenkin todenneen, ettei uusia faneja tule. Ei ainakaan kuten ennen, joten nykyisin, kun näkee näitä suloisia tapauksia, jotka hehkuttavat kaikkea, saavat vain hymyilemään. Muistamaan, mitä itse kävi läpi ja miten kivaa oli kosketella kepillä jäätä. Tutustua tähän kauniseen, lumoavaan maailmaan. Jos ihmiset nykyisin löytää aasiasta musiikkia, on se korealainen musiikki, ei japanilainen. En tiedä ollakko iloinen, vai katkera. Ehkä molempia. Korealaiset tekevät hyvää musiikkia, ne... osaa, mutta.. ne myös vetävät japanilaisilta monet uudet fanit sivusuun. Vanhatkin fanit ovat kokenut sen kohtalon, joten... sen myötä olen enemmän, kuin katkera. Enhän minä voi mitään, jos joku tykästyy enemmän toiseen musiikkin, en tietenkään, mutta.. en voi silti lakata valittamasta tästä asiasta. Jos saisin päättää, ei korealaisia ikinä astuisi Suomeen, mutta silti toisaalta odotan sitä. Mutta loppupeleissä, en ikinä saa syytä kiittää heitä, mitä japanilaisia muusiikkoja. En ole saanut, enkä tule saamaan. Ellei koreasta tule joku megastara, joka lumoaa, haha. Urrh. Jottei tästä tule täytenäistä vihapostausta korealaisia kohtaa, vaihdan näkökulmaa asiaan. Hehm.

Tää blogipostaus ei oikeasti muuta yhtään mitään, ei sitten yhtään mitään. Ei tää tuo niitä faneja takas, jotka on jättänyt tän tien, ei tää poista korean suosiota mihinkään, saatika muuta ihmisten musiikki mieltymyksiä. Mutta mun on pakko saada purkaa oma näkemys johonkin, koska tää asia koskettaa sen verran. Mua vaa yksinkertaisesti huolestuttaa tulevaisuus, koska jos asiat jatkuu näin, ei kymmenen vuoden kuluttua ole mitään. Enhän varmaan enää itsekkään kuuntele enää silloin japanilaista, mutta kuka tietää. Nyt kun ajattelen, tää postaus tuntuu tosi turhalta ja aargh. Tuli vaa tosta videosta niin... sellainen... miksi ? Miksei enää näin? Miks asioitten piti muuttua? Miksei fanikansa vieläkin voi olla suuri ja ... arh. Jälkipolvi pitäisi opettaa uudestaan... hahah. Vaikka tiedän, että pian tulee joku uusi buumi, joka syrjäyttää myös korealaiset. Nyt jatkan musiikin kuuntelua, unohdan nämä huolet sivuun ja toivon, että vielä jotkut ihastuvat ja pääsevät astumaan tähän kauniiseen maailmaan. ♥ Se on sen arvoista...