I feel like shit, and all I can do is... feel it.

Niin kaukana oot minusta 
olen rikki kuin 

lasi lyöty raudalla 

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää 

viilenee ja hengitys höyryää 
Yöt mietin miks sä meet 
tuska viiltää 

miksi tunnen sen 

They say it's a broken heart but I hurt in my whole body.

Lasi, joka on pudotettu pöydältä, joko vahingossa taikka tahalteen. On sirut levinnyt ympäri lattiaa, ja niitä on mahdotonta löytää jokaista. On mahdotonta tehdä lasista enää ehjää, eikä siitä mitenkään saa edes lasin näköistä. Lasi on ikuisesti rikki, vaikka kuinka joku yrittäisi sitä koota ja liimata. Jäljet ovat pysyvät, tullut jäädäkseen. Sivusta katsoja vuodattaa kyyneleitä, saa jalat verille sirujen myötä, lyyhistyen lopulta lattialle itkien. Huone on pimentynyt aikoja sitten, kylmyys hiipii iholle, jäädyttäen kehoa. Aikaa kuluu, aurinko yrittää tavoitella huonetta, ja joku sytyttää kynttilän. Yrittää lämmittää tätä viatonta olentoa, nostaa tuon jaloilleen, mutta tuo notkahtaa aina uudestaan lattialle. Lopulta kun tuo olento saadaan kahdelle jalalle, on peilikuva särkynyt, eikä haavoista ole enää parantumiseen. Nyt tämä olento on kuin lasi, jota ei voi liimalla edes korjata. On jäljet tullut jäädäkseen. 

Huone täynnä kylmää 

kun et oo mun luonani 

Ilma on kylmää 

kun et hengitä iholleni 

Niin helvetin kylmää 

kun et oo mun kanssani 

Liian kylmää 

kun en tunne lämpöäsi 

Ja pyörä pyörii taas 

en voi unohtaa 

Vaikka koitan haavojani 

parantaa 

Ne aukeaa aina uudestaan