thank you and fuck you !

Oh, Sagittarius didn't tell you? 

Must've been none of your damn business..

raivoa, vihaa, tuskaa, kipua, 

muta eniten puhdasta vihaa...

And... fuck you. Mulle on ihan sama mitä sä, sä tai sä ajattelette siitä, mitä minä teen. Se ei liikuta minua, ei saa vaihtamaan mielipidettä taikka ajatusmaailma. Tottakai jokainen ihminen tökkii ajatuksia, yrittää nujertaa johonkin muottiin, mutta saatan irroittaa vain pieniä palasia siitä, mitä oikeasti olen. En päästä yhtäkään sorkkimaan itseäni syvältä sisimmistä, en todellakaan. 

Mua naurattaa tällä hetkellä vaa, koska oon niin vihainen, että katkera. Mutta loppukättelyssä totean, että olen liian ylpeä lannistuakseni kohtaloon, vaan ponnistan näistä vastoinkättelyistä korkeammalle ja maalaan pintaa varmistaen, että vielä tulette katumaan sanojanne. Pysyn nyt hiljaa, mutta kasvoillani lymyilee vino, että pirullinen virne. Olette idiootteja, kun lähette tähän kissahiiri leikkiin kanssani... en suosittelisi. 

Tällähetkellä on monia, jotka tuntuvat vastustavan tekoja, joilla yrittää vain pyrkiä parempaan. Silti nämä ihmiset haluavat samaa, muttei kehtaa tehdä sitä, koska eivät usko parempaa, taikka ylpeys ei anna myöden. Itse en voi kuin nauraa kyseisillä persoonille, koska for real ~ei voi olla niin vaikea elämä, ettei saisi edes yrittää kurottaa siihen, jota oikeasti haluaa. Pitäisikö jäädä ennemmin tuleen makaamaan, odottaa, että keho on palanut hiileksi, eikä mahdollisuuksia enää ole? Pitäisikö luopua toivosta, vaikka siihen voi tilanteeseen voisi vaikuttaa mahdollisesti? Vaikka olen kuinka pessimisti, pyrin silti toivomaan ja kurottamaan kohti parempaa, vaikka välillä se olisi kuinka vaikeaa. Silti ylpeys ei ole koskaan tiellä, ettenkö voisi taistella paremman puolesta. Ei ikinä. Urrrrh....... ihmiset käyvät hermoille, ja okei. Ei pitäisi ottaa itseensä, pitäisi unohtaa ja niin meinaankin tehdä, kunnes aiheeseen tulee syytä uudestaan palata. Odottakaamme sitä hetkeä ~ : )

Kiitos haavoista, jotka olet uurtanut sieluuni. Kiitos ongelmista, jotka olet minulle aiheuttanut. Kiitos kaikesta siitä kiusaamisesta, vihasta ja inhosta. Kiitos kaikista niistä painajaisista, traumoista ja peloista, jotka olet tuottanut. Kiitos kaikesta pahasta, jotka olen joutunut käsittelemään vuoksesi. Kiitos kaikesta tästä, vaikka kuinka oletkin satuttanut sieluani, persoonaani ja kaikkea sitä minussa. Kiitos vain, koska olette tehneet minusta vahvemman ja vain pahemman vihollisen itsellenne. Kiitos ja kummarrus, en voi unohtaa teitä, mutten lakkaa teitä myöskään kiittämästä. 

"Emo, hirveät hiukset, järkyttävät kengät, pojan vaatteet, hyi... kattokaa nyt sitä! 
Ihan järkyttävän näköinen! Kattokaa kuinka se kävelee, katsokaa nyt! Ei luoja että on nolo."

Kuka tässä on nolo, kiusaaja vai kiusattava? Onko tämä kiusattu osallinen kiusaamiseen, tai voiko hän siihen vaikuttaa? Kuinka paljon hän kärsii, kituu ja saa traumoja. Jotkut toipuvat, jotkut saavat myöhemmin masennuksen. Jotkut eivät kestä, vaan päättävät elämänsä. Oliko kaikki kiusaaminen sen arvoista? Eikö huvin olisi saanut muustakin? Nyt se viaton ihminen makaa haudassa.. katsokaa mitä teitte. Ei, ette ymmärrä. Nauratte vain. Antakaa mennä. 

Aina kun kuulen sinun huutavan hänen peräänsä säpsähdän, ja saatan tuntea sen kivun, mitä huudetun perään tuntee nahoissaan. Irvistän, vien katseeni pois ja huokaisen raskaasti. Se toistuu, huudat aina, kun näet hänet ja pudistelen päätäni. Muitten mielestä se on hauskaa, mutta minä en ymmärrä, en sinua enkä heitä. Mikä siinä on hauskaa?Mikä helvetti on hauskaa, kun toista sattuu? Ettekö ymmärrä, mitä aiheuttatte? Ainii... olette ehkä kärsinyt itse samasta, mutta nyt kostatte. Lopettaka... olkaa kilttejä. Häneen sattuu, ja pian teihinkin, ellette lopeta. 

~~

Kurotan kohti sielusia, ohjailen sinua parempaa kohden. Paikkailen kohtia, jotka repsottavat ja teen sinusta täydellistä. Ohjaan kohti aurinkoa, ja hymyilen, koska tiedän, että sinäkin hymyilen. Aurinko pimenee yllättäen kuitenkin, pimeys saartaa ympärille, mutten lopeta ohjaamistasi. Tiedän, mistä kulkea, koska olen kulkenut aiemminkin, mutta ohjaan sinua, koska sinä et tiedä mihin astua. Saatat kuulla inhoavia, että pilkaavia ääniä, mutta jatkan sinun ohjaamista, vaikka kuinka yrität pysähtyä ja laantua epätoivoon. Muistutan sinulle, ettei ole väliä sillä, mitä he sanovat, vaan sillä, mitä tunnet ja ajattelet. Jos päätät selviytyä, sinä selviydyt. Joten jatkan sinun ohjaamista niin kauan, kunnes tiedän, että olet varma ajatuksista, jotka ovat varma siitä, mitä itse haluat. Ettei kukaan kykene painamaan sinua pohjalle, eikä kenenkään sana saa sinua särkymään lasin lailla.