Hävetkää te joita ihmisiksi kutsutaan.

Everyone wants to reach out their hand and grab happiness,

But they just end up becoming the monster that lies deep in darkness.

Miksi ihminen oppii arvostamaan asioita, kun se joko kuollut, viety, hävinnyt tai muuten vain lakannut olemasta jollain tapaa oma? Miksi ihminen tajuaa vasta sillä hetkellä, sinä päivän, kuinka häntä rakastikaan, kuinka häntä tarvitsisikaan. Kuinka tuota esinettä tarttikaan. Sen hetken jälkeen osa on kadonnut elämästä ja ihmisen täytyy oppia olemaan ilman sitä osaa. Silti ihminen katuu, uudestaan ja uudestaan. Silti ihminen ottaa uuden kohteen, menettää sen ja katuu taas kuinka ei muistanut ettei mikään ole ikuista. Ihminen on niin tyhmä, niin hemmetin tyhmä olento. Kaiken saa toistaa sata kertaa, ennenkuin mikään menee päähän. Senkin jälkeen vielä ihmetellään, kuinka kaikki on elämästä kadonnut. Miksei ihminen osaa arvostaa mitään, kunnes ei ole enää mitään, mitä arvostaa? 

Syvällistä paskaa, syvällistä sontaa, syvällistä, syvällistä, kuulitteko?

Oon niin iloinen aina happoradion keikoista. Oon iloinen niistä syvällisistä sanoituksista.

Maanantai aamuna krapula ja vapina tuijotan vessan seinää 
Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina suu täynnä kuivaa heinää 
silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa kaikkien kanssa vehtaan
tunnen hankaussähköä kipinöitä munissa minä se vasta kehtaan

Tälläkertaa.

Olla mies nainen tahdotko, että sut pois näistä kuvioista veisin 
jos haluat voit vaikka istua kasvojen päälle hajareisin 
ja syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsillä 

puhua kielillä kiusata hengiltä tekemällä kaiken kaiken 

Mä. Vihasin.

Maanantai aamuna krapula ja vapina tuijotan vessan seinää. 
Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina suu täynnä kuivaa heinää 
silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa kaikkien kanssa vehtaan
tunnen hankaussähköä kipinöitä munissa minä se vasta kehtaan

Niitä. Ja ympäristöä.

Olla mies nainen tahdotko,että sut pois näistä kuvioista veisin 
jos haluat voit vaikka istua kasvojen päälle ja reisiin 
ja syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsillä 
puhua kielillä kiusata hengiltä tekemällä kaiken kaiken 

Mä halusin pois. Mua inhotti.

Maanantai aamuna krapula ja vapina tuijotan vessan seinää

Ja kuinka mun mieli nauroi mulle, lallatellen tutuksi käyneitä sanoja. Kuinka ne sanat pyrkivät päästä ilmoille. Kuinka mun mieli ilkkui mulle. Ilkkui nauraen, osoitellen. Katsoin inhoavasti edes takaisin hoippuvia ihmisiä. Kännissä kaikki. Savukkeita kaikkialla. Iljettävää. En halua kuulua tähän. En halua kuulua siihen hulluun touhuun. Näinä päivinä, näinä hetkinä, katson läpi sormieni tätä kulttuuria ja oksennan sisuskaluni ulos. 

Miten voitte olla ylpeitä tästä? 

Teistä? Itsestänne?

Kerran tapahtuu, se harvoin kertaan jää.

Parisuhteeseen halutaan niin mieluusti, sitä oletetaan, että sinkkuna ei enää selvitä, vaikka parisuhteessa menisi kuinka huonosti .. vaikka kuinka toinen kuinka satuttaisi, kuinka haavottaisi .. 

                                                             miten sinä ottaisit pettämisen? 

Onko mitään väliä tunnetko sääliä 
Jos se kestää vain hetken 
Sitten kadoten 

Ihastutaan, aletaan seurustelemaan, seurustellaan, kaikki on hyvin. Kunnes naps, mitä tapahtuukaa. Jompikumpi osapuolista lähtee toiseen suuntaan syystä tai toisesta. Miehiä pidetään pettäjinä, mutta minun mielestä naiset pettää siinä missä miehetkin. Enkä nyt puhu vain heteropareista, vaan aivan kaikista pareista yleisesti. Mikä saa sen horjahdus liikkeen, että astutaan suhteesta pettämisen linjalle? Mikä on teidän mielestä pettämistä? Missä menee pettämisen raja? Flirttailu, suukottelu, suudelmat, seksi ? Pelkät sanat kenties? Meitä ihmisiä on niin monia niin moneen lähtöön, että voivoi .. toisille se on pelkät sanat, toisille edes seksi ole pettämistä. 

Kykeneekö enää rakkauteen 
Tämä risainen romu 
Joka lyö vain verkalleen 

Pystyykö sitä elvyttämään 
Rintaa kyynisyyden kyllästämää 

Onko mitään väliä rakastanko sinua 
Jos se kuihtuu kuitenkin 
Onko mitään järkeä päästää sydämeensä 
Itsetuhoista maailmaa joka tuo vain tullessaan 
Kipua sekä kaipausta 

Minkä takia sitten lähdetään pettämään? Jos pelkistä sanoista muodostuu pettämisen raja, mitkä ne sanat olisi? Epämääräiset ehdottelut? Flirttailevat sanat? Mitä ne olisi? Pystyisikö niitä sopimaan, vai olisiko suhde siinä? Suukottelut, suudelmat, seksi .. miten ne selitetään? Minkä takia? 

Omasta mielestä, jos nyt puhutaan pettämisestä ylipäätänsä, on suhteessa jotain vialla. Ei olla tyytyväisiä, haetaan irtiottoa, haetaan jonkinlaista pakoa, haetaan ehkä lohtua, toivoa, kenties elämää? Haetaan jotain, mitä ei löydetä suhteesta, tai petetään kostosta. Petetään kännissä, petetään hetken mielijohteesta. Petetään, eikä kerrota. Pystyykö niitä sopimaan, loppuuko suhde? Jokaisen parin pitäisi sopia selvät pelisäännöt miten mennään, miten tullaan. Mikä on pettämistä, missä menee raja. 

Why are you looking so confused when 

I was the one that didn't know the truth.

Mikä sortuu, kun petetään .. mm, aivan luottamus. Luottamus, josta koko suhde rakentuu. Sen ympärillä tanssitaan, taiteillaan ja pidetään siitä kiinni. Kun jompikumpi pettää, paljon luottamusta rapistuu? Rapistuuko se kokonaan, vai säilyykö se entisellään? 

Se, jota ikinä petetäänkään, haluan vain sanoa, ettei syy tule olemaan sinussa. Vain pettäjä itse on vastuussa teoistaan, päätöksestään tehdä holtittomasti. Sä et löydä itsestäs vikaa, mä lupaan sen. Sä tuut olemaan jonkun syy jaksamiseen, selviintymiseen ja toivoon. Vaikka sua satutetaan, sä tuut selviintymään, sä tuut löytämään jonkun joka ehkä satuttaa sua, mutta myös osaa korjata virheensä. 

Hymysi huumaa, katseesi viettelee
En edes huomaa kuinka valheesi vangitsee
Vaistoni huutaa "Juokse! Pakene!"
Mutta sun myrkkys on jo vienyt järkeni

Musta on surullista nähdä ja kuulla, että jotakuta petetään. Musta on vielä surullisempaa kuulla, että joku kuulee vuosien jälkee, että hänen toinen puolisko on vuosia sitten ollut sängyssä toisen kanssa. Musta on surullista, ettei voida edes myöntää omia virheitä, niin hemmetin surullista, ettei voida vaa sanoa suoraan. Jos mua jokin ärsyttää eniten pettämisessä on se, ettei voida edes myöntää. Ei voida sanoa suoraa, että okei menin sänkyyn ton kanssa. Ehkä se on vaikeaa, mutta helvetti soikoon jos pystyt pettämään, susta on myös myöntämään se. Susta on pakko olla, oothan jo idiootin perikuva. Mä vaa sanon, ei sillä leveillä tuolla kaduilla. Ei kukaa kehu sua, kuinka taas rikoit jonkun sydämen. Et tuu saamaan onnitteluja, että riistit ehkä jonkun hengen. Valheilla pilataan elämiä, ei pelasteta. 

Ja miksi pitää pettää? Eikö voida vain sanoa ennemmin, että okei tää suhde ei toimi.

Etkö voi vaan lähteä, ennenkuin satutat toista enemmän? Mutta ei, yleensä sitä vain mennään ja petetään, sitten oletetaan, että voidaan kaikki paikata ja kaikki palautuu normaaliksi. Ehei. Ja jos petät, sanoisit sen edes. Se on menetetty peli jo kun viet luottamuksen, muttet saa pisteitä kertomatta jättämisellä. Päivät lisää tuskaa ja vuosien päästä et ees muista, ennenkuin joku ohikulkija muistuttaa. Totuudet tulee aina julki. 

Ja jossei sua kiinosta miltä toisesta tuntuu, niin ... pysy kaukana muistakin. Vain vinkkinä. Koita löytää itsesi, koita löytää muut ihmiset. Yritä tuntea jotain. Yritä edes ymmärtää. Äläkä hemmetti palaa näyttelemään kenenkään elämään, että rakkaani mä sua rakastan. Ehei, unohda, häivy, lähde. Anna olla. 

I swear, sometimes it feels like you 

actually enjoy beaking my heart.

Mitä mieltä mä oon pettämisestä? Mitä mieltä useimmat on pettämisestä? 

Musta ..... amh. Mä vaa oon ihminen, joka arvostaa liikaa luottamusta. En jakele sitä jokaiselle, ja kun se viedään, mä en anna sitä helpolla takaisin. Jos mua petettäis, luultavasti suhde ois siinä. Kyse on mistä pettämisestä on kyse, mutta suurella todenäköisyydellä kyllä, suhde olisi siinä. Mä en haluaisi kuulla miksi, mua ei kiinostaisi. Se olisi siinä. Kännissä tai ei, tunnontuskissaan tai ei, kostona tai ei. Se on suora lappu ovelle, ulos mun elämästä. Mun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka jatkavat suhdetta pettämisen jälkeen. Tai ... miten ihmiset pystyy? Miten ne kerää sen luottamuksen? Okei, rakkauden takia mitä vain, mutta ei musta se on vaa liikaa. Ehei. Onnea teille, jotka ootte selvinneet pettämisestä ja elätte nyt onnellisesti, mutta musta.... pettäminen tulee nousemaan aina aiemmin tai myöhemmin suhteen myöhemmässäkin vaiheessa esille. Ja sen myötä pitäisi olla todella vahva taistellaakseen niitä muistoja vastaan.

Miksei siis vain aloittaisi uudestaan elämäänsä ja yrittäisi löytää jotakuta, joka ei pudottaisi sun onnea menemään? Joka ei näkisi syytä edes ajatella muita, eikä sua ikinä pettäisi? 

Ja minä päästän sinusta irti
Ennen kuin revit minut rikki
Sulta sydämeni kätken ainiaaksi
Haavani nuolen puhtaiksi
Tuhkasta nousen niin kuin Phoenix
Rauniot jätän taakseni
Enkä palaa tänne koskaan 
Tuli kaiken hävittää

Koska kukaan ei oo meidän kyynelten arvoinen, joka meitä näin kohtelee. 

promises loneliness memories

“全部HATEになったら、生きてる意味ないですからね。

There’s no meaning to live if I hate everything.” 

Hän elää tässä hetkessä ja valuu kyynel silmästä

Minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan

Opetellaan alusta aloittamaan, opetellaan anteeksi antamaan

Ei revitä vanhoja haavoja, ei käännetä veistä haavassa

On aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaansa

Jäätelöä, tuoksukynttilöitä. 

Palava liekki, kun ulkona myrskyää.

Salamoita, jyrinää, vettä.

Tänä yönä itken taivaan kanssa.

On huominen tuleva, on eilinen menneisyys.

Tulevaan nojaan, mutta menneisyydessä roikun.

Menneisyys muistuttaa, on aikoja ollut kauniita.

On aikoja kauniita myös tulossa. 

Tänä yönä kiedon viltin tiukemmin kehoni ympärille.

Tänä yönä tuijotan pidempään ikkunasta ulos.

Tänä yönä muistutan, että huominen on aina edessä.

Tänä yönä toivon, että toivossa on voimaa. 

Kiitän ja kummarran taivasta, joka vuodatti kyyneleet kanssani.

On ollut ilma rumempikin, kuiskaan. 

Nyt ristin käteni yhteen, kun puristan silmäni kiinni.

On uneni pelastukseni, vain hetken hairahdukseni.

Ei ole valoa tunnelissa, ei ole parempaa huomista

Ei mies tunne ylpeyttä, vaan rypee itsesäälissä

Mies tarttuu hiljaa aseeseen ja pyyhkii silmästä kyyneleen

Hän kiroaa synkän elämänsä ennen kuin päättää päivänsä

bring me to life

Vesi huuhtoo läpi kotaisin kehoni, yrittäen puhdistaa ihoani ja kehoani kolhuilta, lioilta, kaikelta, mihin elämä onkaan päässyt käsiksi. Tuijotan peilikuvaani, ja annan veden valua pitkin lasista pintaa ja naurahdan vaisusti. Kuvajaineni katoaa vain hetkeksi, mutta palaa pala palalta takaisin, ja se saa minut pudistelemaan päätäni, kun huokaisen raskaasti. - why are we living?

Without a soul,
My spirit's sleeping somewhere cold,
Until you find it there and lead it back 
Home. 

(Wake me up)
Wake me up inside.
(I can’t wake up)