Minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan, opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja, ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaansa
Jäätelöä, tuoksukynttilöitä.
Palava liekki, kun ulkona myrskyää.
Salamoita, jyrinää, vettä.
Tänä yönä itken taivaan kanssa.
On huominen tuleva, on eilinen menneisyys.
Tulevaan nojaan, mutta menneisyydessä roikun.
Menneisyys muistuttaa, on aikoja ollut kauniita.
On aikoja kauniita myös tulossa.
Tänä yönä kiedon viltin tiukemmin kehoni ympärille.
Tänä yönä tuijotan pidempään ikkunasta ulos.
Tänä yönä muistutan, että huominen on aina edessä.
Tänä yönä toivon, että toivossa on voimaa.
Kiitän ja kummarran taivasta, joka vuodatti kyyneleet kanssani.
On ollut ilma rumempikin, kuiskaan.
Nyt ristin käteni yhteen, kun puristan silmäni kiinni.
On uneni pelastukseni, vain hetken hairahdukseni.
Ei ole valoa tunnelissa, ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä, vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa synkän elämänsä ennen kuin päättää päivänsä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti