Did you ever realize how much your body loves you?
It's always trying to keep you alive. It's making sure you breathe while you sleep, stopping cut from bleeding, finding ways to beat the illnesses that might get you. Your body literally loves you so much.
En oo ikinä ajatellut asioita tästä valosta. Mun kehon kannalta. Oon aina aatellut että pikemminkin se pettää mun alta kuin että se kantaisi mua, mutta pidemmän aikaa ajateltuani ymmärrän totuuden. On ollut rankkoja aikoja ja vaikka henkisesti olen ollut revitty ja pohjalla, kehoni on kantanut minua paikasta toiseen. Sydämeni on jatkanut lyömistä huolimatta halusinko sen lyövän vai en, sydämeni on sitkeä eikä se luovuta vaikka pääni ei kestäisikään. Kehoni taistelee puolestani vaikken huomaa, se taistelee sillä välin kun mieleni yrittää vain selviytyä. Kehoni piti minut elossa kaiken aikaa vaikken ikinä huomannut sitä, saatika pysähtynyt olemaan onnellinen siitä että pysyin sentään kävelemään.
Luettuani eräänä iltana tämän pienen tekstin ymmärsin totuuden, ymmärsin ettei minun tule vihata jatkuvasti kehoani. Vihani kehoa kohtaan ollut aiemmin paljon suurempi, enää se ei ole niin suuri mutta silti en osaa olla kiitollinen. Loppujenlopuksi kehoni on pitänyt minut elossa, pitänyt minut liikkeessä ja huolehtinut etten kuole nukkuessani. Huolehtinut ettei yksikään teko mahdollista ikuista unta.
Kaiken keskellä mulla on ollut suuri sairaudenpelko. Pelkään että kehoni on täynnä sairauksia, pelkään että kuolen nukahtaessani. Pelkään eikä se lakkaa. Tekstin luettua hymyilin vaivihkaa sillä ymmärsin ettei kehoni ollut pettämässä minua, se taistelee ja kun minun on aika tietää sisäisestä taistelustani niin kehoni varoittaa minulle. Lopulta uskon siihen että kun joskus asiat ovat todella hälyttävästi kehossani, todella tiedän sen. En ole jokaisesta jomotuksesta pakokauhuissani vaan ymmärrän kehoni hoitavan tilanteen, ja jossei hoida se anta ilmi aiemmin tai myöhemmin tilanteen.
Ihmiset haluavat käyttää kehojaan, rikkoa ihoaan ja leikkiä matkustajaa. Mielen pettäessä keho jatkaa toimimista, keho jatkaa taistelua ja sydän... sydän takoo viimeiseen hetkeen. Nukkumaan mennessämme ajattelemme vain nukkuvan mutta todellisuudessa kehomme pitää meidät elossa, sillä välin kun lepuutamme mieltämme. Tapaturman sattuessa vaivumme tajuttomuuteen, kehomme suojaa meitä ja pitää yllä sitä mitä kykenee. Kuumetauti iskee ja kehomme on jälleen puolellamme, valmiina taistelemaan. Ja mitä emme huomaa on jatkuva taistelu pöpöjä vastaan, vastustuskykymme. Vastustuskykymme taistelee kokoajan kaikkea vastaan ja pitää meidät terveenä, mutta miten me sitä huomaisimme? Emme mitenkään. Ja ei meidän edes tarvitse sillä kehomme tekee oman työn, pyytämättä erikseen apuamme.
Joten sitäkin suuremmalla syyllä....
It's time you start loving it back.
