Can’t erase the tears from memory
Even this sound of darkness probably won't heal anymore
Somehow knowing that…
Tears come running down again from the memory
Look around
There's probably no one to live for now…alone
The un-erasable wound
Isn't it as beautiful?
If the dream withered, will you still love?
It’s true; tomorrow will not be all glitters
Your weak intention is not a scar, giving you a reason to look back
Poika istuu hiljaa ikkunalaudalla, pidellen kännykkää toisessa kädessä. Kyyneleet virtaavat pitkin poskia, jättäen poskille tummat jäljet, jotta koko maailma tietäisi hänen kärsivän. Hän ei nukkunut, ei ollut nukkunut moneen yöhön. Hän odotti, että joku lähettäisi viestin, soittaisi... kaipaisi. Esittäisi ne pienet sanat, jotka kyselisivät vointia ja ihmettelisivät vetäytymistä. Silti... kukaan ei kaivannut. Miltä tuntuu kun kukaan ei kaipaa, kukaan ei tarvitse? Poika oli viiltänyt ranteet täyteen, kertoen, miltä silloin tuntuu -kun kukaa ei tarvitse. Punertavat silmät siirtyvät katsomaan kohti tumma taivasta, jossa tähdet säihkyvät. Miksei hän voisi kerrankin elämässä säihkyä kuin tähdet yö taivaalla? Miksei hän olisi yhtä huomattava? Poika puristi kännykkäänsä nyrkkin sisällä, ja lopulta paiskasi kohti lähintä seinää. Sinä yönä hän päätti, ettei tarvitsisi muita. Hän selviäisi omillaan, kasvattaisi siivet, säihkyisi vielä kerran niinkuin tähdetkin. Eikä hän tarvitsisi siihen ketään muita, ei ketään... ikinä.
Tää oli vaa tälläinen... inspiraatio pläjäys osa. 595935984985496 ! Hehez. Pitäisi painua nukkumaan, mutta kuten tavallista mulle, ajatukset riistää ja viiltää suuuntaan jos toiseen. Haha. : D Mutta, see yaa ! Tänään biletetään all night!! X D
Even this sound of darkness probably won't heal anymore
Somehow knowing that…
Tears come running down again from the memory
Look around
There's probably no one to live for now…alone
The un-erasable wound
Isn't it as beautiful?
If the dream withered, will you still love?
It’s true; tomorrow will not be all glitters
Your weak intention is not a scar, giving you a reason to look back
Poika istuu hiljaa ikkunalaudalla, pidellen kännykkää toisessa kädessä. Kyyneleet virtaavat pitkin poskia, jättäen poskille tummat jäljet, jotta koko maailma tietäisi hänen kärsivän. Hän ei nukkunut, ei ollut nukkunut moneen yöhön. Hän odotti, että joku lähettäisi viestin, soittaisi... kaipaisi. Esittäisi ne pienet sanat, jotka kyselisivät vointia ja ihmettelisivät vetäytymistä. Silti... kukaan ei kaivannut. Miltä tuntuu kun kukaan ei kaipaa, kukaan ei tarvitse? Poika oli viiltänyt ranteet täyteen, kertoen, miltä silloin tuntuu -kun kukaa ei tarvitse. Punertavat silmät siirtyvät katsomaan kohti tumma taivasta, jossa tähdet säihkyvät. Miksei hän voisi kerrankin elämässä säihkyä kuin tähdet yö taivaalla? Miksei hän olisi yhtä huomattava? Poika puristi kännykkäänsä nyrkkin sisällä, ja lopulta paiskasi kohti lähintä seinää. Sinä yönä hän päätti, ettei tarvitsisi muita. Hän selviäisi omillaan, kasvattaisi siivet, säihkyisi vielä kerran niinkuin tähdetkin. Eikä hän tarvitsisi siihen ketään muita, ei ketään... ikinä.
Tää oli vaa tälläinen... inspiraatio pläjäys osa. 595935984985496 ! Hehez. Pitäisi painua nukkumaan, mutta kuten tavallista mulle, ajatukset riistää ja viiltää suuuntaan jos toiseen. Haha. : D Mutta, see yaa ! Tänään biletetään all night!! X D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti