Vaikka kaikki loppuisi yhdessä illassa

Kun heität ruokaa pois, mieti niitä, jotka eivät saa ruokaa. 

Kun et auta avun tarpeessa olijaa, älä kysy miksei sinua auteta.

Kun käännät selkäsi, älä kysy miksi olet yksin.

Kun haukut jotakuta, muista, että tuollakin on perhe ja ystävät.

Kun syrjit, kiusaat ja tuhoat muita ihmisiä, muista, tulee vielä päivä kun kohtalo rankaisee.

Kun sinusta tuntuu, ei elämällä ole mitään sinulle, muistele hyviä aikoja.

Kun sinusta tuntuu, et jaksa enää, muistele niitä, jotka nuorena täältä lähti.

Muista arvostaa elämääsi, ei ole käsissäsi se hetki, kun et voi enää elää.

Toimi aina, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. 

Älä kurottele täydellisyyttä, koska vähempikin varmasti riittää.

Aina kun pahaa tapahtuu, tiedät, että asiat voisi olla pahemmin. 

Siihen saakka, kun hengität, on toivoa.

Vanhempiakin on helppo vihata, mutta kuinka moni huutaa ilosta, kun ne oikeasti kuolee.

Kuinka moni sanoo sanat rakastan sinua mielessään, 

mutta myöhemmin tajuaa sen olevan myöhäistä sanoa ääneen?

Anna arvoa elämän pienille hyville asioille, nekin voisivat olla pahoja.

Anna arvoa ennen kaikkea itsellesi, mutta myös läheisillesi.

Jos tänää ei tunnu hyvältä, ei huominen välttämättä ole yhtä huono.

Älä tuomitse muita, vai oletko itse täydellinen?

Hän elää tässä hetkessä ja valuu kyynel silmästä

Minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan

Opetellaan alusta aloittamaan, opetellaan anteeksi antamaan

Ei revitä vanhoja haavoja, ei käännetä veistä haavassa

On aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaansa

Jäätelöä, tuoksukynttilöitä. 

Palava liekki, kun ulkona myrskyää.

Salamoita, jyrinää, vettä.

Tänä yönä itken taivaan kanssa.

On huominen tuleva, on eilinen menneisyys.

Tulevaan nojaan, mutta menneisyydessä roikun.

Menneisyys muistuttaa, on aikoja ollut kauniita.

On aikoja kauniita myös tulossa. 

Tänä yönä kiedon viltin tiukemmin kehoni ympärille.

Tänä yönä tuijotan pidempään ikkunasta ulos.

Tänä yönä muistutan, että huominen on aina edessä.

Tänä yönä toivon, että toivossa on voimaa. 

Kiitän ja kummarran taivasta, joka vuodatti kyyneleet kanssani.

On ollut ilma rumempikin, kuiskaan. 

Nyt ristin käteni yhteen, kun puristan silmäni kiinni.

On uneni pelastukseni, vain hetken hairahdukseni.

Ei ole valoa tunnelissa, ei ole parempaa huomista

Ei mies tunne ylpeyttä, vaan rypee itsesäälissä

Mies tarttuu hiljaa aseeseen ja pyyhkii silmästä kyyneleen

Hän kiroaa synkän elämänsä ennen kuin päättää päivänsä

Alone or not

After everything

That I've done

They don't see

I'm still alone

Mitä vain ikinä tuleekaan, et ole yksin. Miten vain käykää, et ole yksin. Aina on maailmassa joku, joka ymmärtää tuskasi, aina on joku, joka tietää miten tunnet. Kukaan ei ole ikinä yksin, niin sanotaan, niin hoetaan. Mutta kun miettii tarkempaa, enemmän ja pitempää ... kuinka yksin todellisuudessa onkaan.

Just always remember you're never alone

En voi kiistää sitä, ettei maailmassa olisi ihmisiä, jotka kokisivat asiat samalla tavalla. Taikka, jotka eivät tuntisi samallailla. Aina sanotaan, että joku on tehnyt sen aiemmin, ennen sinua .. hm. Tottahan se on, mutta minun mielestä ... kukaan, ei kukaan voi tuntea täysin samallailla jostakin. Kuitenkin siinä sanonnassa, ettet ole koskaan yksin, on jotain perää. Aina laulajien huulilta se sanonta on kuulunut, eikä se ihan perätön olekkaan. Silti.. asia ei ole niin yksinkertainen, eikä mustavalkoinen.

Katso oikealle, katso vasemmalle .. ketä näet? Olet yksin, nytkin. Kun kasvamme, vanhenemme, huomaamme jossain vaiheessa olevamme todella yksin. Ehkemme ole niin sanotusti yksin, mutta kukaan ei ole vieressä kokoajan pitelemästä kädestä kiinni, ettet vain ajaudu väärälle polulle. Jokaisella ihmisellä on todella se oma elämä, oma elämä, jota pitäisi itse osata kolua. Jossa itse pitäisi päättää mitä haluaa. Muut ihmiset ovat vain hidasteita, jos he yrittävät estää. Kuitenkin. Kun synnymme, olemme yksin. Kun kuolemme, olemme yksin. Ihmiset saattavat jäädä suremaan, mutta he toipuvat ja jatkavat ajan kanssa elämäänsä. Sinut unohdetaan, eikä sinua muistella. Rakaa, mutta realistinen totuus. 

Tää ajattelutapa ei vain ole paras mahdollinen ja olen saaattanut todeta sen jo nyt .. pelkään kuolla, mutta pelkään myös elää. Aina joku tulee ja satuttaa, aina joku repii rikki, aina joku valehtelee, aina joku pettää. Ja tää ajattelutapa masentaa, sekä vetää pohjalle. Ehkä on vain parempi ajatella, että ihminen ei ole ikinä yksin, mutta totuudessa niin se vain on, että lopussa ihminen aina on yksin. Ilman ketään, ilman tukea, ilman armoa. Ihmisellä on vain oma itsensä, jonka kanssa voi olla parasystävä, tai pahin vihamies. Itsensä kanssa voi joko olla sujut, taikka riidoissa. Ja jos on riidoissa itsensä kanssa, on vaikea olla sujuissa kenenkään kanssa.

I don't wanna be alone
in this place we all call home
Tired of reaching out in vain
tired of dealing with this hurt
I need something real
something I feel
Because its killing me

Joten; rakastaa itseänne, jotta voitte rakastaa toisia. 

Hyväksykää itsenne, jotta voitta hyväksyä toiset.

Olkaa itsellenne reilu, kiltti ja armollinen.

Älkää rankaisko itseänne muiden ihmisten tyhmyyksistä.

Sillä kun ne käännätte selkänne itsellenne, käännätte selän koko maailmalle. 

Ja .. kun käännätte selän koko maailmalle, maailma kääntää selkänsä sinulle. 

Mitä vain sattuisi, yrittäkää olla itsenne kanssa sujut, koska muuten ette selviä. 

Sillä vain sinä tunnet itsesi paremmin, kuin kukaan, joten myös vain sinä voit satuttaa itseäsi eniten. 

Ja muistakaa, ette ole ikinä yksin.