Stay strong and don't start.

Teksti heittää synkille poluille, joten lukeminen on täysin teidän vastuulla.

Please, don't start.

Ennenkuin teet ensimmäisen jäljen, muista tämä:
Veri tulee olemaan huume.
Vaikka uskot, että pystyt tekemään hyviä jälkiä jotka parantuvat helposti .. niistä tulee syviä.
Ne vievät aikaa parantua kuukausia, ja arvet vievät vuosia kadotakseen.
Jos ajattelet että voit rajoittaa viiltojasi tietylle alueelle kehossasi, mieti sitä..

Vaikka olisit kaikkein rehellisin persoona joka ikinä on olemassa... sinä kerrot valheita ihmisille joita rakastat.
Sinä pakenet ystäviltäsi kun he yrittävät koskea ranteitasi, kuin heidän kätensä olisi myrkytetty. Sinä olet kauhuissasi kun he tuntevat jotakin hihan alla, tai kun se sattuu niin paljon että on mahdotonta koskettaa.

Valmistaudu pelkämään seuraavaa viiltoa ettet saa hallintaa ja et tiedä kuinka syvä se tulee olemaan.
Odota vain 10 viiltoa tavoittaa numeron 100..
Valmistaudu että elämäsi kiertää ainoastaan viiltojen ympärillä, ja kuinka piillotat ne.
Ja odota ensimmäistä kertaa kun sinä viillät "liian syvältä"
Sinun paniikkisi koska veri ei lopukkaan ... vaikea hengittää ... ja koko kehosi tärisee.

Olet täysin paniikissa ja sinä olet kauhuissasi mutta et kerro kenellekään.
Joten istut yksin kertoen että kaikki tulee olemaan hyvin, ja vannot ettet ikinä mene niin pitkälle.
Mutta se tulee tapahtumaan.
Älä huoli, opit pitämään huolta viilloistasi niin että sinä pystyt viiltämään syvempää, suonia vältellen.

Ja parempi pitää huoli sinun viilloistasi, ne tulevat paljon syvemmiksi.
Sinä ryömit itsesi luokse takaisin .. mutta samaan aikaan sinä toivot että joku huomaisi, joku joka ymmärtäisi sinua mutta tottakai se ei ikinä tapahdu.
Enemmän sinä käytät rahojasi et ainoastaan lääketuotteisiin (laastarit, voiteet...) mutta myös sinun vaatekaappiisi ( pitkihihaisia paitoja, rannekoruja jne... )

Alat katsomaan ihmisiä erillailla, jos he myös satuttavat itseään, vain löytääksesi jonkun samanlaisen kuin sinä, jotta et olisi yksin.
Heidän kädet ovat virheettömät ja sinä olet häpeissäsi.
Alat tehdä monia asioita yksin.
Sinun täytyy aina pestä yksin vaatteesi, jottei kukaan näkisi verta vaatteissasi. Yrität usein pestä verta.
Kylpyhuoneessa, lavuaarissa...

Kun olet epätoivoinen, teet millä vain saksilla, avaimella, pinnillä, klipsillä ... ja vaikka kynällä.
Ei ole mitään väliä mikä se on kunhan vain pystyt viiltämään itseäsi koska löydät aina jotain.
Sano "hyvästi" asioille joita teit normaalisti, kuten laitoit lyhyt hihaisen, tai olit tuntematta kipua jokapaikassa.
Normaali päivä rannalla tai allas päivä tulee kaukainen muisto.
Valmistaudu raapimaan itseäsi, vanhojen viiltojen takia.. jotta muut ajattelevat että sinulla on infektio tai ihotauti.
Sinusta tulee asiantuntija kehostasi samalla kun tuhoat sitä huolellisesti.
Sinä alat unelmoimaan että viillät itseäsi .. sinä unelmoit hetkestä jolloin perheesi ja ystäväsi löytävät jälkesi.
Se kummittelee sinulle päivällä ja yöllä ja se kontrolloi elämääsi.
Kadut ensimmäistäsi viiltoa, koska vaikka vihaat viiltoa samaan aikaan sinä rakastat sitä, ja sinä et voi elää ilman satuttamasta itseäsi.

Koska ensimmäisen viillon tekemättä jättäminen tulee olemaan paljon helpompaa, kuin viimeisen jäljen tekeminen.

Hengitä.
Sinä olet jumissa. Sinä olet eksynyt. Voit huonosti.

Hengitä.
Tänää on uusi alku. Tuore ilma jota hengität huuhtoo pois eiliset tomut. Kuka sinä olit, mitä sinulle tapahtui, mitä sinä teit ja kipu ei tarvitse vuotaa tähän päivään.

Hengitä.
On okei. Tulet tekemään virheitä. Se on okei. Kaikki nämä kuopat tulee auttamaan sinua suunnistamaan oikealle raiteelle. Et ole toivoton. Et ole eksynyt. Sinua ei ole tarkoitettu elämään kurjuudessa.

Hengitä.
Tiedän että se on vaikeaa uskoa hyviin päiviin. Rakkauteen. Parantumiseen. Onnellisuuteen. Ja en pyydä sinua uskomaan mihinkään tai kehenkään muuhun kuin sinuun. Usko itseesi ja asiat alkavat helpottamaan.

Hengitä.
Usko, että pääset ylös sängystä. Usko, että saat tehdyksi jotain tänää, ei väliä kuinka pientä. Usko, sinä löydät ilon yksinkertaisesta ja tavallisesta asiasta. Usko sinulla on väliä. Sinun tarinalla ja arvilla on väliä. Usko, että se todella paranee sinulla.

Hengitä ja aloita uudestaan.
Sinä et ole yksin.

Tekstit ovat käännettyjä ja muunneltuja tumblrin teksteistä .. koska toivon, että joku olisi sanonut nuo sanat jollekkin, joka edes harkitsee viiltämistä. Se ei ole vain yksi viilto, se muuttaa koko elämäsi.

Loppuun pientä tsemppiä kaikille.
Kaikki muuttuu paremmaksi, koska vaikka te ette liikkuisi, aika liikkuu. Ja aika muuttaa asioita.

Bussin tyttö.

Tyttö bussissa, se aina istuu siellä perällä yksin.

Mustat hiukset, iloiset silmät.

Kasvoilla leikittelee hymy ja tyttö on iloinen. 

Tyttö haluaa elää. 

Aina samassa bussissa me nähdään, 

aina mä tuota tyttöä katseellani seuraan.

Tänäänkin tyttö nauraa kun puhelintaan selaa.

Hymyilen itsekseni, kun katson tyttöä.

Tyttöä elämäniloista. 

Tänää tyttö ei naura, se hymyilee vain. 

Kasvoilla leikittelee tuo tuttu hymy, johon olen tottunut.

Katselen tyttöä, joka hymyilee, mutta katselee ulos.

Viikkoja kuluu, tuo tyttö hymyilee yhä.

Mutta hän on lakannut katsomasta ympärilleen.

Hän usein katsoi minuakin, hän usein hymyili minulle.

Tänää hän ei katso minuun, ei kehenkään. 

Tyttö tuijottaa ulos ikkunasta, hymyillen. 

Tänää tyttö ei hymyile, hän silmäilee hiljaa muita matkustajia.

Hän jää katsomaan hiljaa minua.

Tyttö katselee minua, hymyilemättä.

Hymyilen hänelle rohkaisevasti, mutta tyttö ei vastaa.

Silmistä paistaa tyhjyys, jota en ole aiemmin huomannut.

Onko se aina ollut läsnä? 

Kuukausia on kulunut. 

Tyttö välillä hymyilee, mutta yleensä hän vain istuu paikallaan.

Yleensä hän vain katselee ihmisiä, kuin etsien ihmisistä jotain.

Olen oppinut lukemaan tyttöä aikalailla. 

Vaikka hänen silmistä paistaa tyhjyys yleensä,

tänää hänen silmistään ei paista edes tyhjyyttä.

Siitä huolimatta tyttö hymyilee, mutta hymy ei ylety silmiin.

Silmissä ei ole mitään. On vain tytön kuori. 

Ajattelen, että kuvittelen vain.

Tänää tyttö ei ole bussissa. 

Ei ole, vaikka hän ollut vuosien ajan samassa bussissa, samaan aikaan.

Vien katseeni ulos ikkunasta, mutta katseeni palaa takaisin ihmisiin.

Yritän etsiä tyttöä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. 

Mutta tyttö ei ole bussissa. Missä hän on? 

Viikkoja on kulunut, mutta yhä hänen paikkansa tyhjä on.

Yhä mietin, mihin hän katosi, mikä hänet täältä pois vei.

Yhä mietin kuka hän oli, kuka häntä suremaan jäi.

Huomasiko kukaan muu matkustajista häntä? 

Huomasiko kukaan muu hänen tyhjää olemusta?

Huomasiko kukaan hänen elämässään vai lähtikö hän varoittamatta?

Aina bussiin palatessa, mä paikkaasi katson ja toivon, että siinä istuisit. 

Mutta sä et palaa, olet kaukana, jossain kai turvassa. 

Ja vielä joku päivä joku istuu paikallesi. 

Tietämättömänä tulevasta, joka sinutkin pois vei.