Bussin tyttö.

Tyttö bussissa, se aina istuu siellä perällä yksin.

Mustat hiukset, iloiset silmät.

Kasvoilla leikittelee hymy ja tyttö on iloinen. 

Tyttö haluaa elää. 

Aina samassa bussissa me nähdään, 

aina mä tuota tyttöä katseellani seuraan.

Tänäänkin tyttö nauraa kun puhelintaan selaa.

Hymyilen itsekseni, kun katson tyttöä.

Tyttöä elämäniloista. 

Tänää tyttö ei naura, se hymyilee vain. 

Kasvoilla leikittelee tuo tuttu hymy, johon olen tottunut.

Katselen tyttöä, joka hymyilee, mutta katselee ulos.

Viikkoja kuluu, tuo tyttö hymyilee yhä.

Mutta hän on lakannut katsomasta ympärilleen.

Hän usein katsoi minuakin, hän usein hymyili minulle.

Tänää hän ei katso minuun, ei kehenkään. 

Tyttö tuijottaa ulos ikkunasta, hymyillen. 

Tänää tyttö ei hymyile, hän silmäilee hiljaa muita matkustajia.

Hän jää katsomaan hiljaa minua.

Tyttö katselee minua, hymyilemättä.

Hymyilen hänelle rohkaisevasti, mutta tyttö ei vastaa.

Silmistä paistaa tyhjyys, jota en ole aiemmin huomannut.

Onko se aina ollut läsnä? 

Kuukausia on kulunut. 

Tyttö välillä hymyilee, mutta yleensä hän vain istuu paikallaan.

Yleensä hän vain katselee ihmisiä, kuin etsien ihmisistä jotain.

Olen oppinut lukemaan tyttöä aikalailla. 

Vaikka hänen silmistä paistaa tyhjyys yleensä,

tänää hänen silmistään ei paista edes tyhjyyttä.

Siitä huolimatta tyttö hymyilee, mutta hymy ei ylety silmiin.

Silmissä ei ole mitään. On vain tytön kuori. 

Ajattelen, että kuvittelen vain.

Tänää tyttö ei ole bussissa. 

Ei ole, vaikka hän ollut vuosien ajan samassa bussissa, samaan aikaan.

Vien katseeni ulos ikkunasta, mutta katseeni palaa takaisin ihmisiin.

Yritän etsiä tyttöä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. 

Mutta tyttö ei ole bussissa. Missä hän on? 

Viikkoja on kulunut, mutta yhä hänen paikkansa tyhjä on.

Yhä mietin, mihin hän katosi, mikä hänet täältä pois vei.

Yhä mietin kuka hän oli, kuka häntä suremaan jäi.

Huomasiko kukaan muu matkustajista häntä? 

Huomasiko kukaan muu hänen tyhjää olemusta?

Huomasiko kukaan hänen elämässään vai lähtikö hän varoittamatta?

Aina bussiin palatessa, mä paikkaasi katson ja toivon, että siinä istuisit. 

Mutta sä et palaa, olet kaukana, jossain kai turvassa. 

Ja vielä joku päivä joku istuu paikallesi. 

Tietämättömänä tulevasta, joka sinutkin pois vei.