God? Angels? Demons?

When you feel my heat

Look into my eyes

It's where my demons hide

It's where my demons hide

Don't get too close

It's dark inside

It's where my demons hide

Kuiskittu sanoja enkeleistä ja demoneista. Enkelit pelastavat ihmisiä, enkelit pelastavat maailman, enkelit pelastavat meidät, enkelit vastaavat rukouksiin. Jumala on meitä varten, Jumala ymmärtää meitä, Jumala armahtaa meitä, Jumala on läsnä ja aina vierellämme. Demonit huumaavat meidät, demonit anastavat ja varikoivat sielumme. Helvettiä pahempaa ei ole olemassa ja Taivas on vain hyville. 

Näistä löytyisi tietoa netin syövereistä niin paljon tietoa kun vain jaksaisi etsiä, mutta tällä kertaa en halua etsiä tietoa netistä. Haluan vain luoda omia hetken ajatuksia. En myöskään puhu omasta uskonnostani, mihin uskon vai uskonko mihinkään. 

Näistä kaikista on voimmakaita näkemyksiä. Jotkut poikkeavat täysin toisistaan. Rehellisesti sanottuna en muista raamatusta paljoakaan, sillä en ole lukenut sitä vanhemmalla iällä lainkaan. Enkelit kuvataan yleisesti ottaen sanansaattajiksi -valkoisiksi pelastajiksi. Lohduttavaa leikitellä ajatuksella, että olkapäällä istuisi tälläkin hetkellä pienen pieni enkeli ohjastamassa oikeaa suuntaa. Vaikka enkeleitä sitten ylistetään maasta taivaiseen, lopulta nuo maalataan sotilaiksi. Jumala ... Jumalaan uskotaan, Jumalaa vihataan. Jumalan vuoksi tapellaan jos toinen on toista mieltä kuin toinen. Joidenkin mukaan jos Jumala on joskus ollut, on Jumala jo nyt kyllästynyt katsomaan ihmisten törppöilyjä. Demoneista vähemmän kirjoitetaan niin kiihkästi mitä kahdesta edeltävästä. Demonit löytyvät elokuvista, kirjoista, mutta harvemmin sitten ihmisten mietteistä. On paljon loogisempaa kaiketi, että enkelit vaeltavat keskuudessamme kuin Demonit. Mutta jos miettii onko täällä enemmän hyvää kuin pahaa niin kumman kannalla sitten vaaka näyttäisi? Antiikin Kreikkalaisille Demonit olivat jumaluusolento, joka oli ihmisen kaksoisolento/suojelushenki. Vasta myöhemmin demoneista tuli alempien jumalaolentojen yleisnimi. Kristinuskossa noituudessa demoni merkitsi riivaajia ja pahoja henkiä, jotka olivat enkeleitä jotka olivat langenneet arkkienkeli Luciferin, eli Saatanan mukana. 

“We poison ourselves to kill the monster”

Voidaan huomata, että ajan kuluessa kaikkea on väritetty ja muunneltu. Kuka loi maailman ja sitä rataa. Kukapa tietää. Onko Helvettiä olemassa ja onko edes Taivaassa erillistä paikkaa -vai maadummeko arkkuihimme minne meidät viimeiseen lepoon lasketaan? Luommeko vain itse jonkinlaisessa Illuusiossa ja toiveajattelussa jatkopaikan kaiken jälkeen? Mitä jos olemme täällä nyt emmekä missään kuoleman jälkeen? 

Jos keskuudessamme ei kävele enkelit, vaan niiden sijaan demonit? Mitä jos sielujamme varatoidaan meidän huomaamatta, mitä jos sen takia masennumme ja voimme pahoin? Mitä jos demonit ilmestyvät elämäämme ja iskevät hampaansa lihaamme ja sieluumme? Jos tuntemaan ystäväämme tunkeutuu demoni ja hän alkaa sapatoida elämäämme? 

Mitä jos kaikille asioille on tarkoituksensa? Mitä jos sinun tarkoituksesi on vain pelastaa jonkun elämä? Mitä jos minun tarkoitus on vain nyt jynssätä elämässäni, jotta voin huomenna loukata jalkani? Mitä jos sinun tarkoituksesi on huomenna lyödä pääsi ja unohtaa kaikki? Mitä jos meidän kaikkien on tarkoitus kuollan huomenna ja maailman loppua? Mitä jos on tarkoitus, ettei meistä kukaan löydä selvitystä tälle kaikelle? Mitä jos on tarkoitus, että joku pääsee kouluun ja elää mahtavaa elämää kunnes kaikki romahtaa? Mitä jos on tarkoituksellaan ettei tänää aurinko paista elämässämme, jotta se voisi paistaa meille loppu tulevaisuutemme, joka voi ollakkin huominen? Mitä jos on tarkoitus mennä jonkun kanssa naimisiin vain oppiakseen purkamaan naimiseen menon? Mitä jos on tarkoitus joutua vain odottamaan, että asiat toisaalla ja toisten elämässä muovaantuu sopiviksi? Mitä jos meidän saamattomuus onkin tarkoituksellista? Jos loukkaantumiseen on syy, ettemme ole koskaan kokeneet loukkaantumista? Jos jonkun onkin tarkoitus sairastaa syöpä vain oppiakseen elämään? Mitä jossei osaa tarpeeksi kiittää rankaiseeko kohtalo? Vai Jumala? Vai Demoni? Vai Enkeli? 

Mitä jos joku syntyi enkeliksi, mutta muuttui demoniksi?

Mutta voiko demoni muuttua enkeliksi? 

Mitä jos helvetti onkin ylhäällä eikä alhaalla?

Mitä jos minun on tarkoitukseni vain kirjoittaa teille näitä tekstejä? 

Mitä jos minun on tarkoitukseni nähdä tiettyjä asioita tarkemmin kuin muiden?

Mitä jos on tarkoitus kohdata joku ihminen jolle on erityisesti merkitystä?

Kuka meillä leikkii vai onko kaikki todella, todella, meidän käsissämme? 

Ehkä sisällämme onkin enkeli ja demoni, ehkä he yrittävät saada vuoroinperään puolelleen.

Ehkä kun meidät haudataan, ehkä me vain maadumme ja haihdumme tuhkana ilmaan. 

Mutta jos sieluni on täällä vielä, haluan pitää sen luonani. 

Ikuisesti aikaa alkaa elää?

Mä junnaan paikallani.

Kaikki muut liikkuu, mutta mä oon jäänyt jumiin näihin kaavoihin.

Oon itteni rakentanut osaksi kaavaa joka päivästä toiseen toistuu.

En voi muuttaa kaavaa, koska saattaisin kaatua.

Mä junnaan paikallani ja katson muiden tekoja, menestymisiä.

Aina pistää vihaksi kun taas sekin jotain saavuttaa, tai kun joku tekee jotain kivaa.

Aina jotenkin kaikesta ulkopuoliseksi jää.

Sellaista on jäädä junnaamaan kaavoihin.

Ei ketään muita oikeasti kiinnosta jäätkö siihen vai liikutko vasta huomenna, tai koskaan.

Ei ketään kiinnosta rakennatko elämääsi vai tuhoatko kaiken.

Ei kukaan ylipäätänsä voi ymmärtää sitä kuka jää junnaamaan, koska kaikilla on kiire liikkua omassa elämässä. Kaikkien on vaa pakko juosta eteenpäin ennen kuin aika syö.

Oon niin vihainen ittelleni ja teille kaikille jo siitä, että huomenna heräätte ja teette jotain kivaa.

Oon niin tajuttoman rauhaton. Haluaisin juosta vain loputtomasti aikaa karkuun.

Sen sijaan istun koneella ja kirjoitan taas netin syövereihin jotain, joka joskus katoaa. 

Pitäisi tehdä, pitäisi lukea, pitäisi jatkaa tehtäviä, pitäisi, pitäisi, pitäisi.

Mutten oikeasti tee mitään mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Haluaisin hypätä lentokoneeseen, astua viimein maahan jossa mä haluan olla ja elää.

Ehken vielä asua, mutta haluaisin nähdä onko siellä jotain joka saisi mun sielun taantuu.

Aina mietin mitä haluaisin tehdä, koska on helpompi jatkaa sen miettimistä kuin tehdä sitä mitä haluaisi. On helpompi kyseenalaistaa sitä mitä haluaa kuin vain toimia. En ota huomioon sitä mitä haluan. Jatkan etsimistä päivästä toiseen ja käännän kaiken löytämälleni selkäni. 

Oon niin epätoivoisesti eksyksissä, etten tiedä enää miten päin kääntyä löytääkseni tieni.

Kaikki on niin kamalan vaikeaa. Ja mä oon niin laiska. 

Aattelen, että mulla on ikuisuus aikaa alkaa elämään, muttei taida olla?

En tiedä alanko elämään huomenna vai ikinä, mutta mun sielu on kyllästynyt.