lauantai 28. heinäkuuta 2012

Why are we living?


Why are we living? Why are we going to die?
Like grass and flowers and also animals, everything, I still don't understand

Ahm -pyysin syvällistä aihetta, ja Ane heitti kysymyksen...mitä varten elämä on?
Kevyesti pintaa raapaistessa, voimme todeta, että se on jatkuva oravanpyörä, jota on joskus helpompi polkea eteenpäin, kun taas joskus kuopat ja kivet saa aikaan epäonnistumisia. Elämä on peliä, joka voidaan luovuttaa, jättää kesken, mutta jonka voi myös pelata kunnialla läpi, mutta hävitä jokatapauksessa. Ennemmin tai myöhemmin. Kukaan ei selviä täältä elävänä, niinhän on tapana sanoa -eikö?

We are not living just in order to die
still we're dying in order to live
Everybody though I'm searching for a sense in that

Mutta miksi, mitä varten me eletään? Itsemmekö? Vai toisten ihmisten vuoksi? Tarkasti ajateltuna, ketään ihminen ei saisi kontrolloida toista ihmistä, ei millään tavalla -ei edes toisen elämää. Joka johtaa siihen päätelmään, ettei eletä täällä muita varten... mutta totuudessa, pärjäisimmekö yksin? Ilman ketään? Ja mitä varten me täällä tosiaan eletään -sitä varten, että käydään koulussa/töissä, hankitaan perhe ja pärjätään elämässä?
Jotakuinkin niin... mutta onko siinä mitään järkeä, kun lopussa kaikki häviää hukkaan? 


“It’s better to be yourself, to be the weird kid, than to be someone you’re not.”
  
                                                                              -Reita (the GazettE)

Silti kaikki pyrkii hyvää tulevaisuuteen, menestykseen ja loppuelämään. Ihmiset sokeina tekevät työtä niin kauan, kunnes kunto pettää, eikä anna myöden. Mitä he hyötyvät? Hyvän eläkerahan? Ehkä. Mutta, minun mielestä elämme täällä niinkin lyhyen ajan, että elämästä kuuluisi nauttia, eikä raataa hengen uhalla. Ei siinä ole järkeä. Onhan se hyvä, että pärjää elämässä -ei tarvitse ottaa tukia, ja muutenkin pärjää omillaan, mutta silti. Elämästä kuuluisi nauttia enemmän, eikä siitä ikinä varmaan kukaan osaa tarpeeksi nauttia.. ennenkuin löytää itsensä jostain sairaalasta eläkeiällä voivottelemassa, mihin tämäkin elämä kului. Itse mieluummin muistelisin hauskoja hetkiä, kuin elämää josta ei muuta muista kuin työajan. Elämässä kuuluu ottaa riskejä, taistella, leikitellä, pitää hauskaa, ottaa ilo irti kaikesta siitä, mitä me täällä saadaan kokea. Koska toistahan kertaa meillä ei ole? Eihän? Joten... nauttikaa ihmiset hyvät elämästä, vaikkei elämässä välillä ole mitään järkeä...  Ja pyydän ihmiset, laittakaa kommenttia, keskustellaan asiasta, jos haluatte. : ) Tämä on kuitenkin vain minun mielipide ja näkökulma elämään, ja asioihin. : ) 


Now playing : Jeffree Star - Kiss it better


Your perfect the way you are
I wanna hold your suffering in my arms
They’re talkin’ & they’re talkin’ but they make no sound 
Whatever you do don’t let them break you down
You’re perfect you’re perfect you’re perfect.. the way you are


They make you wanna self destruct
and become someone else
And when it feels like it's too much
Baby don’t hurt yourself'


Don’t you see.. don’t you see…
You’re P E R F E C T

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

without y o u











Voisin lukeuttaa näihin kuviin kuluneen viikon tunteet, hemmmn. Mitäköhän tässä voisi yhden aikaa yöllä alkaa sepostamaan, koska ei oo tapahtunut mitään erikoista. Tiistaina Noora tulee yöksi ~ja keskiviikkona lähetään Naantaliin. ´ w ` purwii -näen Nipsuni, kunhan ei sada vettä. :  3 Jos sataa, niin itken verta, eiku-

Mitäs mitäs... ei tässä olekkaan oikein muuta sepitettävää, pää suoranaisesti lagaa niin paljon, etten jaksa edes ajatella. Öäö. Suomessa on ainakin tosi kesäiset säät... vettä sataa joka fucking päivä, et joo, ei kannata tulla Suomeen ainakaan viettämään kesälomaansa, hahaha. Mut joo, painun tästä takasivummalle, ennenkuin siirryn vielä tyhmempiin aiheisiin, hehe. Heisuuun ~! ♥

Loving, being loved, loving each other... 
And again, from there love is born

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Everybody lives, and everybody dies.



We do what we have to when we fall in love.
We say what we need to get out when it's not enough.


Everybody lies, lies, lies.
It's the only truth sometimes.
Doesn't matter if it's out there somewhere waiting for the world to find.
Or buried deep inside. Yeah, everybody lies.

torstai 7. kesäkuuta 2012

it won't reach anyone...


Destroy the flowers that have bloomed
in your isolation in this honest world, and smile

forsaken
I will crying in the rain; look for salvation beyond the sky
No matter how powerfully I scream, it won't reach anyone


and now... good night ~♥

lauantai 5. toukokuuta 2012

X uskoo häneen, mutta toinen uskoo itseensä

Kuka meillä leikkii, kuka meitä kiusaa? Ketkä päättää seuraavista liikkeistämme, tapahtumista, entä tulevasta? Onko maailman katastrofit meidän syytämme vai jonkun, jota emme tiedosta? Aiheuttaako joku tahalteen tälläistä kärsimystä meille? Jos joku kertoisi sinulle, että taivaassa on tosiaan joku ja on nähnyt hänet... uskoisitko? Tuskinpa.


Puhutaan, että on olemassa Jumala. Jotkut puhuvat, ettei sellaista mitä ei ole nähnyt voi olla. Kuitenkin, jos näin on, jonkun on täytynyt myös nähdä omin silmin. Heti ala-asteelta aletaan pitämään uskonnon tunteja, lapsille opetetaan asioita saman kaavan mukaan, mitä aiemmille. Jos perheessä sattuu olemaan, ettei vanhemmat kuulu kirkkoon, ei uskontoakaan tarvitse opiskella. Joten heille ei edes yritetä tuputtaa samaa, mitä muille. Jotkut silti alkavat uskomaan. Ja mihin? Jumalaanko? Toiset kyllä, mutta toiset eivät usko mihinkään, toiset uskovat sattumaan, toiset vain ihan itseensä. Mutta mihin sinä uskot näitten kaikkien ristiriitojen keskellä? Ohjaako todella meitä joku?

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?
 Riivaajat ohjaa meitä
Päin suloisimpia esteitä
Joihin ei ollenkaan tee tuskaa jäädä kii
Pimeät tunnit näyttää
Totuuden hetket pidempään
Itsekö me itsemme näin kirottiin?




Uskonnot ovat maissa eri, toiset uskovat eri Jumalaan jopa. Kaikilla ihmisillä tuntuu olevan omat näkemykset siitä, mikä on todellisuus. Kukaan tuskin ikinä tulee selvittämään koko totuutta. Eihän kukaan oikein voi tietää, mitä ihmisiä ennen tapahtui. On vain kirjoja, toteamuksia ja ihmisiä, jotka väittävät omiaan ja puolustelevat omaa näkemystään. Ehkä jokin on oikea, mutta mikä? Elämä tuskin on niin mustavalkoista, kuin saatetaan ajatella.

Ah, dear God, if you really do exist
 Please extend your helping hand to this forsaken child
 And if my prayer doesn’t reach you
 Then teach me what to believe, right now, please


Kuten nukketeaterissa... jos meilläkin on vain näkymättömät siimat raajoissa, ja liikumme niitten ohjauksissa? Omasta mielestämme oman järjen perässä, tai jos tarkemmin ajattelee, niin sydämen. Tosin, voihan järki ja sydänkin olla valtavissa ristiriidoissa. Nukkeateatterin nukkejen tavalla, jotkut ihmiset jumittuvat kuuntelemaan aivan liikaa muita ihmisiä, jolloin tavallaan liikkuu toisen ohjauksessa. Itse en pahemmin innostu siitä ajatuksesta, että tekisi kokoajan niinkuin toinen käskee tai sanoo, tai noudattaisi kaikkea, mitä toinen osaa vain vaatia. Pahinta olisi, kun tuolle käskevälle henkilölle sattuisi jotain, tai tuo lopettaisi ylipäätänsä -käskytettävä voisi joutua pulaan, kun ei osaisikaan enää elää ilman käskyjä ja ohjeita. Se olisi varmasti pelottavaa.



On näitä, jotka uskovat sattumaan, kuinka asiat tapahtuvat vain sattumalta, ilman kenenkään ohjaamista. Tottakai voi tapahtua enemmän, jos astuu itse ulos ovesta ja antautuu suorastaan tapahtumille. Jotenkin itsestäni jopa viisain ajatus, kun ajattelee tarkemmin. Ja olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei ketään ihminen saisi kumartaa toiselle joka tahtomalla tahtoo ohjata koko elämäsi niinkuin haluaa. Jokaisen pitäisi kuitenkin pystyä päättämään omassa elämässään edes sen verran, vaikka jokainen apua edes vähän jossain vaiheessa tulee tarvitsemaan.

Mitä mieltä itse olette asiasta? Nauraako joku kokoajan tuolla ylempänä, kuinka taas mokasimmekaa, vaikka homma olisi ollut ihan helppo? Onko itseensä kuitenkin helpompi uskoa, kun tiedostaa ainakin olemassa olonsa? Tai aivan vain kohtaloon? Eihän kohtaloakaan näe, kuten Jumalakaa, mutta silti jotkut pitävät sitä paljon järkevämpänä ja mahdollisempana, kuin Jumalan. Uskovathan jotkut moneenkin asiaan. Mutta yleisesti ajateltuna, itselleni on aivan se ja sama mihin kukin uskoo. Jokaisen oma näkemyshän se vain on -turha siitä on alkaa kiistelemään, tai sen enempään moittimaan. Saatikaan syrjimään.



Mitä tähän enää lisäämään? : D Toivoisin, että jaksaisitte pistellä kommenttia tulemaan ja mielipiteitänne reippaasti ! Joohan? * 3 *
Koska henk. kohtaisesti oma ajatusmaailma hieman meni solmuun näin syvällisestä ajattelusta... :  ''' D Hahaha.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

But I will survive.



Hei hei mitä kuuluu
Sä kysyt ja kaikki on ok
No hyvä sun on puhuu
Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu


On vaikeeta ymmärtää ihmisiä
Jotka haluu vain väkivaltaa
Onko toisii niin kiva potkii
Joita voisi sen sijaan rakastaa
Rakkautta päälle maan me tänään tänne tarvitaan
Rauhaa ainoastaan ei enää väkivaltaa
Jos ystävää et voi rakastaa niin tartteeks aina tapella
Elämä ois paljon helpompaa ilman väkivaltaa


Kuulen kaiussa
Huomaan varjoissa
Aistin ympärillä
Tunnen kaikessa
Asiat joista mut tehtiin
Joista minut muurattiin
Yksi toisensa jälkeen
Maahan sortuu niin





Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen


Tälläistä tänään. ^^ Ei juu parasta mahdollista tänään. Töissä jaksaa, mutta kotiin lähtiessä vain romahtaa. Ei jaksakkaa, vaa valuu pohjalle. En tiedä miksi, mutta aion selvittää. Voin vain sanoa, että saatan nyt syyttä tiuskia, joten... pahoittelut jo siitä. Liikaa vain stressiä kaikesta, aivan kaikesta. All lyrics by Apulanta.