Jälleen se polttaa, jälleen. Välität hänestä suunnattoman paljon, näenhän sen sinusta. Se kuinka hän kääntää selkänsä sanoille, jotka kertovat, ettet pidä hänen teoistaan, saa ärsyyntymään, vihaamaan. Tahtoisin takoa hänen päähään järkeä, kertoa, että ajattelet vain hänen parastaan. Vasta, kun hän näki virtaavat kyyneleet poskellasi, hän lupasi harkita. Yrittävänsä. Mutta kauan se jatkuu, ennenkuin taas sanat 'koska kaveritkin' nousevat ilmaan?
Enkä voi tehdä mitään
Pitää vain katsella voimattomana vierestä
Aluksikin toivon tämän herättävän ajatusta, koska mietin muutaman päivän, viitsinkö kirjoittaa tätä. Lopulta päädyin lopputulokseen, että tämähän on vain minun mielipide, eikä sitä tosiaan tarvitse hävetä. Multa on kysytty, mitä mieltä olen röökaamisesta, näin kaunisti siveltynä, polttamisesta. Eräälle sanoin vain pintaa viilaten, että jokaisen oma asia se on, mutten kannusta. Hän ihmetteli, miksi niin rauhallinen asenne. Tottakai, voisin alkaa rageemaan jokaisaiselle, jolla on tupakka huulessa, ja pitää sitä kuin jonain elämän lähteenä. Mutten tee sitä, he tietävät mitä menettävät, tai vähintään esittävät tietävänsä. Enkä tahdo saada sitä turhaa pettymystä nähdä, kuinka kerta toisensa perään lopetetaan, mutta ratketaan. Se ei kuulu minulle, ei vain kuulu... totuudessa, uskottelen itselleni niin, mutta läheiset, kaikki, jotka ovat tupakoitsijan luona... kärsivät. Mutten sano sitä, koska tiedän kaikkien tiedostavan sen, aivan varmasti.
Pitää vain katsella voimattomana vierestä
Aluksikin toivon tämän herättävän ajatusta, koska mietin muutaman päivän, viitsinkö kirjoittaa tätä. Lopulta päädyin lopputulokseen, että tämähän on vain minun mielipide, eikä sitä tosiaan tarvitse hävetä. Multa on kysytty, mitä mieltä olen röökaamisesta, näin kaunisti siveltynä, polttamisesta. Eräälle sanoin vain pintaa viilaten, että jokaisen oma asia se on, mutten kannusta. Hän ihmetteli, miksi niin rauhallinen asenne. Tottakai, voisin alkaa rageemaan jokaisaiselle, jolla on tupakka huulessa, ja pitää sitä kuin jonain elämän lähteenä. Mutten tee sitä, he tietävät mitä menettävät, tai vähintään esittävät tietävänsä. Enkä tahdo saada sitä turhaa pettymystä nähdä, kuinka kerta toisensa perään lopetetaan, mutta ratketaan. Se ei kuulu minulle, ei vain kuulu... totuudessa, uskottelen itselleni niin, mutta läheiset, kaikki, jotka ovat tupakoitsijan luona... kärsivät. Mutten sano sitä, koska tiedän kaikkien tiedostavan sen, aivan varmasti.
Mutta hyvä on, voin heittää väliin lyhyen kylmän mielipiteen, jota mieltä todella olen. Älkää ottako henkilökohtaisesti, pyydän. Tupakka tappaa, mutta voihan porkkanaakin tukehtua -okei. Jos ajatusmaailma on tämä, niin olkoon, en vain pysty käsittämään. Samoin sanonnat; ei se mua tapa, on kuin mistäkin laimeasta komediasta. Ehkei nyt, mutta entäs kymmenen vuoden päästä, kun olet siihen saakka joka päivä hokenut samaa. Ehkei se tapakkaan, mutta entä ne sairaudet, jotka siitä seuraa. Entä nämä nuoret, jotka aloittavat jo kymmenenvuotiaana polttamisen? Yaa, se on coolia, uskottavuus kasvaa ja ego varsinkin. Totuudessa... ei ole yhtään coolia, pikemminkin säälittävää, huolestuttavaa. Ja mitä hyvää siinä on? Sanokaa yksikin hyvä puoli. Okei, ehkä saa ystäviä, mutta ystäviä saa myös monella muulla keinolla, ei se ole mikään hurmausväline. Rahat kuluu, terveys kärsii, muut ihmiset kärsii... hellurei. Hiljennyn nyt tästä paasaamasta.
Sun elämältä suunta puuttuu
Sä aina tartut tikkuun lyhimpään
Se ei johda mihinkään
Sä aina tartut tikkuun lyhimpään
Se ei johda mihinkään
Kuka haluaa elää ikuisesti? Kuka haluaa kuolla sairasvuoteeseen letkuissa? Kuka haluaa kuolla nuorena? Kuka valitsee ennemmin kuoleman, kuin elämän? Kuka haluaa heittää henkensä tälläisen takia? Kuka keksi tämän vaihtoehdon meille? Miksi? Eikö elämä ole tarpeeksi vaikeaa? Kuka sai otteen elämästä, antoi väärän suunnan? Mikä ajatus johti harhaan? Miksi... et ymmärrä parastasi.
En odota, että tämä teksti vaikuttaisi niin paljon, että joku ottaisi lopettaakseen, mutta... ainahan se olisi hienoa. Muistakaa, en tuomitsekaan näitä ihmisiä, jotka polttavat. Haluaisin vain heidän säästyvän siltä, mikä heitä saattaa odottaa, ettei heidän turhaan tarvitsisi tehdä lopettamisesta kokoajan hankalampaa... että olisi parempi olla. Ehkä se vie ajatuksia pois, ehkä se purkaa stressiä, hermostusta.. olkoon miten vain, mutta maailmassa on paljon muutakin, paljon muuta parempaa.
Tiedän, myönnän, ehkä joskus on tehnyt mieli kokeilla purkaa hermostusta johonkin niin sanotusti kiellettyyn, mutten ole tehnyt sitä... en tahdo sitä oravanpyörää, jonka näen toisissa ihmisissä. En tahdo. Parhain huumeni on vain musiikki, se on joka vie, saa jalat alle, auttaa pääsemään ylitse, auttaa uskomaan parempaan huomiseen. Ilman musiikkia, varmaan asiat olisikin toisin. Ja ihmiset, ihmiset joista välitän, rakastan. Ne auttaa myös tajuamaan, että maailmassa on paljon muitakin vaihtoehtoja. Mulla ei ole syytä langeta moiseen, ei ole. En edes koe tarvetta, se on viimeisempiä vaihtoehtoja. Haluisin vain pelastaa ne, jotka vielä on mahdollista pelastaa sairauksilta, järjettömiltä rahan tuhlauksilta ja kaikelta siltä. Mutta kuten sanoin, älkää ottako itseenne, eikä tämän ollut tarkoitus olla mikään parhain saarna vuosikymmeniin. Tämä on minun mielipide.
Laittakaa ihmeessä kommenttia, jos koette tarvetta sille ~c'ya !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti