the GazettE - you are our best friends...

Voiko jotain, jota rakastaa sydämensä pohjasta, vihata näin paljon?

Vaikka... rakkaus ja viha kulkeekin käsikädessä.

En ole ikinä kokenut samanlaista tunnetta, kun kuuntelen musiikkia, että minun olisi pakko keskeyttää kuuntelu, vain etten menettäisi hermojani tyystin. Tai että, samainen musiikki saisi toisina aikoina sydämen lyömään vahvemmin ja tuntemaan itsensä jälleen elolliseksi. Se on todella... naurettavaa. Koskaan ei voi tietää, mitä tunteita tällä kertaa nousee pintaan. Yleensä se on nykyisin epätoivo... joskus se oli vielä toivo.

Aloin itse kuuntelemaan Gazettea 2009, jolloin bändi myös kävi Suomessa. Myöhästyin vaivaiset muutamat viikot, mutta vaikka olisin tiedostanut sen, olisin ollut niin nuori ja tietämätön, etten olisi kuitenkaan saanut lippua ajoissa ja... kaikki oli niin uutta silloin vielä. 2010 taisin perustaa eräänlaisen projektin, jossa olisi tarkoitus tehdä Gazettelle projekti, aivan sitä varten, kun he palaisivat Suomeen. Saatoin kuulla sanat 'turhaa sinä heitä takaisin odotat' tai 'eivät he palaa Suomeen' -tottakai tuoreena kuuntelijana saattoi odottaa ja pitää toivoa yllä siitäkin huolimatta. Kyseisen projektin sivut löytyvät yhä netistä, jos osaa vain etsiä. . (aivan siltä varalta jos joskus tapahtuisi ihme.) Ennemmin tai myöhemmin alkoi hahmoittamaan, että korviin kantautuneet puheet, jotka kertoivat totuuden, alkoivat pitämään paikkaansa. Aivan... he eivät palaisi. 2011 vuosi kului aikalailla pikkubändien kahlaamisella, ja olin myös löytänyt jotain Gazetten kaltaista, joka voisi korvata heidät. Kyllä.. D. Olinhan minä heidänkin musiikkia kuunnellut jo aikani, mutta Suomen keikka otti tilannetta entisestään haltuun. Kyllä... kyseinen bändi on nykyisin silmäteräni, päivien pelastus... kuten Miyavi on ollut jo monet vuodet. Kun taas herää kysymys, miten kävi Gazetten?

The only thing you really know about me is…
You can’t take my soul away from me
The only thing you really know about me is…
I can’t answer your silly wish by. vortex

Niin, mitä on tapahtunut. Hm. Onhan niitä levyjä kertynyt, DVDtä myös ja julisteitakin löytyy. Kaikkea materiaalia on enemmän kuin lakisallii, mutta entäs muistot. Kyllä.. heidän musiikkiinsa on pelastanut monet yöt, niinä harvoinakin kertoinakin kun on tuntunut, ettei uni tule. Mutta... silti jotain kaunista puuttuu. Kun ei ole nähnyt omin silmin sitä mihin uskoo, minkä vuoksi elämä on muuttunut, minkä takia jaksaa vaikeimmatkin hetket... kuinka voimaton sen tiedostaessa onkaan? Ainut vaihtoehto olisi lentää toiselle puolella maapalloa, ja toteuttaa unelmansa. Jos olisikin varaa, lähtisin vaikka samantien. Muttei raha kasva puussa. Matkat maksaa, keikat maksaa, hotellit maksaa... miten joku niin kaunis unelma voi maksaa niin paljon? Se tieto, kuinka muut saavat toteuttaa sitä unelmaa saa inhon väreet kulkemaan pitkin selkärankaa, inhoamaan sitä tosiasiaa, että jotkut saavat kohdata heidät... vaikka se on totuudessa vain mustaa katkeruutta, kadehtimista. Joka saa ajattelemaan... että, kyllä minäkin vielä joku päivä... 

How many times did you think about death in the small world?
The death doesn’t give freedom to you, even feelings fade away.
How many times did you think about death in the broken world?
If you can believe nothing, Spit out a pain here. by. tomorrow never die

Kaiken tämän totuuden keskellä, on lopulta alkanut tulemaan jonkinsortin epätoivo. Toxic kun ilmestyi kauppoihin, saatoin vielä hymyillä. Musiikki oli muuttunut, mutta itse pidin. Varsinkin Tomorrow never dies lyriikat osuivat sydämeen, ja tiesin Rukin jälleen onnistuneen. Nyt DIVISION on tullut myyntiin, ja osittain omiin korviin saakka... en tiedä mitä enää sanoa. Onhan siellä muuta biisi, joka saa pienen toivon kipinän, mutta... taso on laskenut. Vaikka pahaa tekeekin sanoa. Joku sanoisi tässä vaiheessa 'miksi kuuntelet heitä, jos on niin huonoa?' -miksikö? koska tämä bändi on antanut paljon, ja tahdon vielä uskoa parannukseen. Silti on hyvä myöntää vain itselleenkin, ettei tämä nyt oikein kolahtanut ja eihän kaikki vain voi pitää kaikesta. Kuitenkin, jos jatkuva alamäki jatkuu... niin... sitten on syytä huoleen, muttei vielä. Vielä on.. toivoa.

 You are our best friends... niinkö todella Ruki? Kiität(te) monissa palstoilla fanejanne, kuinka ilman heitä teitä olisikaan. Onhan se totta, mutta mitä saamme takaisin? Kasan Japanin kiertueita, joihin harvoilla ulkomaisilla on varaa. Eihän maailmankiertue ole sormia napsauttamalla itsestään selvyys, mutta silti. Aikaa on jo kulunut paljon, ja mahdollisuuksia on varmasti ollut. Jotenkin koen turhaksi enää potea tätä samaa asiaa, koska asiat eivät muutu mihinkään, vaikka kuinka takoisi päätänsä seinää. Silti joskus toivoo yhä, että he tekisivät sen suuren liikkeen ja lähtisivät kiertämään maailmaa Japanin sijasta. Vaikkakin Japanissa keikkaileminen tuottaa paljon enemmän rahaa, mutta... eikö välillä pitäisi ajatella muutakin kuin rahaa? Vaikka se onkin kylmä totuus, että ne elää sillä rahalla... mutta silti! 

Nothing changes... silti olette kahlittu johonkin, jota emme muut näe. Taikka halua nähdä. Silti uskottelette rakkautanne fanejanne kohtaan, videon välityksellä, joka ei ole kuin sanojen helinää, joita on helppo päästellä suusta. Kaikki se voimavara, mikä teidän ympärillä ympäröi, on jotain... jota harva pääsee koskettamaan. Silti joskus... tahtoisin olla yksi heistä, joka saisi koskettaa. Tuntea vihdoin sen, joka on pelastanut elämän painajaisilta... joka on saanut uskomaan huomiseen, ja nostanut itsetuntoa monilla asteikoilla... opettanut miten eletään muiden mielipiteistä välittämättä..

Mutta kaiken tämän sumun, epätoivon keskellä... jatkan kuuntelemista, uskomista ääneesi joka uskottelee vielä pienen toivon olemassaolon. Ja tiedän... ettei mene kuin vuosi tai pari, kun olen jo lähempänä unelmaani.  Koska, olen päättänyt sen. Heti koulun loputtua, tsemppaan rahatilannetta niin, että pääsen haluamaani lopputulokseen. Siihen saakka... pitäkää lippu korkealla, ja älkää viekö tilaisuutta alta lopettamalla... sillä silloin, vaihtoehtoni olisi vähissä... enkä tahdo sitä... olen teistä riippuvainen... sairaalloisella tavalla. Joten älkää sokaisko uskollisia persoonia, jotka eivät näe muuta pelastusta.

ps. tämä biisi viilsi jostain syvältä ja sai toivonkipinän syttymään...

uskon teihin, eikä se ole katoamassa... olen varma siitä.