It just means you're human...

“You say you’re ‘depressed’ - all I see is resilience. You are allowed to feel messed up and inside out. 
It doesn’t mean you’re defective - it just means you’re human.” -David Mitchell, Cloud Atlas (via larmoyante)

Kyyneleet valuvat pitkin poskia, kun kosketat peilin lasista pintaa. Se on yhtä särkyvä, kuin mitä itse sisältä olet. Havahdut, ja pakitat kauemmas peilikuvasti. Kyyneleet valuvat lakkaamatta pitkin poskiasi, vaikka kuinka yrität pyyhkiä niitä sitä mukaa pois -ei, sinulla ei ole voimia pidätellä itseäsi enää. Ajatuskuva sänkyyn siirtymisestä karmii, se saa kylmät väreet kulkemaan aina selkärangassa saakka. Silti sinun on joka yö kohdattava painajaisesi, josta on alkanut muodostumaan salakalavasti pelastus -vain, koska tiedät, että saat jälleen nähdä rautaisen nesteen virtaavan pois ihoasi pitkin, helpottaen oloa hetkellisesti. Aamulla herätessäsi olo on kuitenkin turtunut, ja ahdistavat ajatukset palaavat päähän heti, kun selviät aamun turtuneesta olosta. Mikään.... ei siis mikään, ollut muuttunut, vaikka jälleen yöllä olo oli ollut parempi kuin aikoihin... olithan sentään saanut jättää jälleen kehoosi pysyvät arvet, jotka muistuttaisi, ettei pelastuksesta ollutkaan apua..

Teist ei puoletkaa oikeesti tiiä
Ku masennus ottaa vallan ei sille mikää riitä
Se koittaa alistaa, pää sisällä valittaa
Se saalistaa mä tarvin olkapäille haarniskaa

Miten mä selvisin siitä, en tajuu itekkää

Tunsin pahaa, jouduin yksin pimees itkemää

Mut mä kestin sen, se teki musta miehen
Masennuksen polun sain jätettyy viereen
En koskaa pyytäny apuu, en mä vaa ymmärtäny

Se masennus jutteli mulle niin pirun kylmään sävyy
Et oikeen paleli, se mua pelotti

Mua pelotti niin paljon et pian se mut telotti

En nähny mitää, en tuntenu mitää
Mua vitutti hymyillä tai nähdä sitä

Olin katkera koska muut sai olla onnellisii

Masennus -niin monta käsitettä, niin monta ajatusta. Mutta totuudessa se on sairaus, pitkäaikainen jakso, joka ei lopu. Voi sanoa olevansa masentunut, kun on alakuloinen... siltähän se tuntuukin. Sairaus on kuitenkin eri asia, pahempi asia. Syitä kysyttäessä, ei voida lukita vain yhtä. Muuttuva elämäntilanne, stressi ymsymsyms. Pienikin ponnistus johtaa uupumukseen, mielenkiinto häviää, itsetuhoisuus alkaa, ajatukset kuolemasta lisääntyy... urh. Masennus ei ole leikin asia, ihmistä ei kuuluisi jättää missään nimessä yksin, koska kyseisen ihmisen liikkeet voivat olla jopa arvaamattomia.

En tiedä miksi aloin kirjoittamaan aiheesta, mutta koin tarvetta vain avata ajatuksia tämänkin suhteen. Paljonhan tietoa tässä ei ole, mutta... uskottavasti teistä moni ymmärtää ja tietää, mistä puhun jo muutenkin. Silti haluaisin muistuttaa, että ihmiset kuuntelisivat enemmän toisia, kuuntelisivat eivätkä vain myötäilisi, koska sillä ihmisellä saattaa olla todella jotain kerrottavaa, jota ei pysty vain avaamaan sormia napsauttamalla. Sekä myös kyselisivät enemmän toistensa kuulumisia, aivan koska se jo kuuluu hyviin tapoihin. Ihminen tarvitsee aina tukea, ystävää... ihminen on laumaeläin, joka ei pidemmän päälle kestä olla yksin. Meistä jokainen tarvitsee suojelijaa, kuuntelijaa, lohduttajaa. Jos ikinä ette ole miettinyt, niin miettikääs... vastaan tuleva henkilö hymyilee teille tai vastaan tuleva henkilö vain nyrpistää nenäänsä, ja jatkaa matkaansa. Kumpi tuntuisi paremmalta? Okei.. Suomalaiset ovat kylmiä, ja vieraille hymyileminen tuntuu jopa vieroksuttavalta, mutta kaikessa järkevyydessä ensimmäinen vaihtoehto tuntuu omiin korviin ainakin paremmalta. Kuten olen korostanut... pienet eleet saattavat pelastaa toisen ihmisen päivän, vaikka se kuulostaakin sairaalta, mahdottomalta... mutta totta se on. Ensi kerralla, kun kävelette kadulla, muodostakaa hymy huulillenne ja piristäkää jonkun päivää. : ) 

 You're too young to believe it's not going to be okay.

Tälläistä ilta lukemista tällä kertaa teille. c ; -sillä huomenna on vapaata koulusta opettajien kokouksen takia, joteeen... on lupa valvoa. : ) Koen myös tarpeelliseksi linkata ystäväni blogin postauksen tähän Kiitä auttajaasi suurin lahjoin, sillä, se on aivan totta. Koskaan ei voi kiittää tarpeeksi, älkää unohtako sitä rakkaat lukijani. : ) But nooooooww...... good night ! laittakaa kommenttia tulemaan, jos siltä tuntuu. : )