maanantai 4. helmikuuta 2013

And every breath we drew was hallelujah


Haluan kaivautua peiton suojiin, kuunnella kyseistä biisiä ja itkeä itseni uneen. Se on kaunis sävelmä, joka kehittää jokaiselle ihmiselle oman tarinan päähän. Siitä houlimatta, se saa itkemään, toivomaan, ettei olisi yksin juuri sillä hetkellä. Kuin joku puukottaisi suoraan sydämeen, jättäen sävelmän soimaan ja koko keho kituisi sen myötä entisestään. 

Here was a time you'd let me know
What's real and going on below
But now you never show it to me do you?
Remember when I moved in you?
The holy dark was moving too
And every breath we drew was hallelujah

Painaudun pehmeitä lakanoita vasten, asetan kuulokkeet korvilleni, ummistan silmäni ja suljen koko muun maailman ympäriltäni, kun sävelmät tarttuvat koko kehooni. Sävelmä toistuu uudestaan ja uudestaan, ja lopulta itku on hallitsematonta... katkeamatonta. Kunnes uni tuudittaa turvaan tältä pahalta maailmalta. Kuten joka yö....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti