It's scratching on the walls
In the closet, in the halls
It comes awake
And I can't control it
Hiding under the bed
In my body, in my head
Why won't somebody come and save me from this?
Make it end!
Katsonut oon tätä peiliä, odottanut, että kuvajaiseni siitä heijastuu.
Kuvajainen ei heijastu vieläkään. Kuin peili pelkäisi paljastaa, millainen hirviö olen.
Jatkan katsomista, en voi lakata katsomasta.
Laihat sormeni kulkevat kylmää ihoani pitkin, ne tunnustelevat ihoani.
Tunnustelevat ihoani, tunnustelevat ihon alla olevia luita.
Luita, joiden ympärillä kulkevat suonet ja kuljettavat elämän voimaa.
Vai kuljettavatko sittenkään?
Sormet siirtyvät hitaasti rintakehän puoleen, pysähtyvät ja tunnustelevat.
Ei tasaista nousemista, ei tasaista hengitystä, ei sydämen lyöntiä.
Sormeni jatkavat ylös kaulalle, painuvat vasten valtimoa.
Sormet tavoittelevat pulssia, mutta pulssi on kadonnut. Olen kai katomassa.
Eihän tämä peilikään minua näytä.
Ihoni kylmentynyt, kuvajaiseni kadonnut, sykkeeni hyytynyt.
Hirviöksi kutsutaan, mutten tiedä mikä erottaa hirviön ihmisestä.
Olenhan ihminen, olenhan? En ole hirviö, en voi olla.
Olen kiltti, en halua pahaa, olen kiltti ....
Jatkan peilin tuijottamista, mutta lopulta lattialle valun.
Tajuan varjon olevan hirviöni, tajuan sen varjon olevan minä.
Varjo on ainut, mitä minusta enää on jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti