we are beautiful no matter what they say

Mitä kaunista tänää näit? 

Mitä kauneus on ?

Kauneus on ominaisuus, jonka tarkastelu antaa mielihyvän tunnetta. Kauneutta tutkiva tieteenala on nimeltään estetiikka. Kauneus on yksilökohtainen kokemus ja kauneuskäsitykset vaihtelevat ajallisesti, mutta tietyt piirteet esimerkiksi ihmiskasvoissa tai luonnonympäristöissä ovat kauniita useimpien ihmisten mielestä kaikissa kulttuureissa. by. wikipedia

Mikä sinusta tänää oli kaunista? Näitkö kauniin ihmisen? Luultavasti näit. Mitä muuta kaunista näit? Muistatko nähneesi mitään muuta kaunista? Ehkä, luultavasti et. Ihmiset ovat mielellään yksinkertaisia, niin halutessaan. Kaunis on tarkoitettu ihmisiä kuvaamaan, ja silloinkin puhutaan ihmisen ulkonäöstä. Hänellä on kauniit hiukset, kasvot, vartalo. Kaunis ihminen. Ihminen voi silti olla paljon kauniimpi sisältä, mutta harva meistä jaksaa kurkata niin pitkälle. Yleensä ei osata edes etsiä sisäistä kauneutta. Entä kauniit kadut? Kauniit maisemat? Kaunis koira? Kaunis sää? Kauniit eleet? Kaunista, kaunista, kaunista, kaunista. 

Kauniita ihmisiäkin saa etsimällä etsiä, jossei mikään miellytä. Muistakaa, nyt puhumme kauniista, emme söpöistä, komeista vaan kauniista. Entä onko kaunis lukittu vain naisille? Yleisesti ottaen on. Minun mielestä ei. Mies voi olla yhtälailla kaunis, kuten nainen voi olla komea. Kuka sitten on kaunis? Tuskin kukaan tutkija pystyy määrittelemään kaunista. Kauneus on katsojan silmissä. On olemassa toki muoti, sekä sen ympärillä pyörivät ihmiset. Ihmiset, jotka nimetään MISS ja plaaplaa, mutta onko ne kauniita? Joidenkin mielestä on, joidenkin mielestä ei. On mahdotonta, että jokaista mielyttää jonkun ulkonäkö. Silti siitäkin kiistellään. Onko tuo, tuo tai tuo kaunis. Mitä väliä? Siitä ei voi kiistellä, jos hän on sinusta kaunis, luultavasti toisen mielestä ei. Siinä seassa taas voidaan kysyä, onko ihminen sisältä vai ulkoa kaunis? Kaikki ei näe sisäistä kauneutta. 

You are beautiful no matter what they say

Words can't bring you down, oh no

You are beautiful in every single way

Ja ei ole kyse edes vain, onko ympärilläsi kaunista. Koetko itsesi kauniina? Oletko joskus tuntenut mielihyvää omasta kuvajaisesta? Ei ole itsekästä myöntää, että olisi tuntenut. Koska se on luonnollista, sekä järkeen käyvää, että olet tyytyväinen itseesi. Ei ole itserakkautta, jos koet olevasi kaunis. Saatat tuntea olosi kauniiksi tullessasi suihkusta, saatat kokea olosi kauniiksi kun värjäät hiuksesi, tai olet lenkkeillyt, tai pitänyt huolta ihostasi. Niin pienet tekijät saattavat sytyttää mielihyvän pistoksen. Pistoksen, että on tyytyväinen itseensä, tai edes johonkin itsessään. Varsinkin naiset ovat minun mielestä aivan liian laiskasti tyytyväisiä itseensä. Keskitytään, mitä voisi kehittää, mitä voisi parantaa, mitä voisi muuttaa -eikö voisi miettiä, mihin on tyytyväinen? Tuntea olonsa edes hetken kauniiksi? Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta aina välillä olisi hyvä löytää itsensä ja muistaa, että itsensä kanssa tässä elämää täytyy elää. 

Onko tärkeää löytää kauniita asioita elämässä? Minusta on. Se on yksi asioista, jotka kohentaa mieltä. Katselet kauniita kuvia, katselet kauniita maisemia. Pelkkä kaunis sää voi olla mieltä ylentävää -ottaen huomioon, että joillekkin kaunis sää voi merkitä ukkosta. Meitä on niin moneen lähtöön, että edes romaani ei voisi selittää ihmisten erillaisuutta kaikkien yhtenäisyyksien keskellä. On mahdotonta selittää, miten olemme kuitenkin niin erillaisia. Ehkä, koska ihmisen mieli on loputon. Se voi mieltyä mihin vain, ja vihata mitä vain. Se voi suunnitella, kehitellä ja ajatella mitä tahtoo. 

Nyt pysähtykää, miettikää, mitä kaunista tänää näitte? 

Minä näin kauniin tyttöseni tänää, koin oloni kauniiksi suihkusta tullessa, 

näin kauniin virtaavan joen, näin kauniin koirani.

Pieniä asioita, pienen pieniä, jota ei edes ajattele, mutta pitäisi ajatella. Välillä täytyy vain keskittyä, mitä sitä ajattelee, mitä sitä oikein juokseekaa siellä päässä. Vain voidakseen tulkita itseään hieman paremmin. Vaan voidakseen elää itsensä, että muiden kanssa hieman helpompaa elämää. 

Elämä on ikuista oppimista.

Niin itsestään, kuin muistakin.

'Cause we are beautiful no matter what they say

Yes, words won't bring us down, oh no

Kauniita kuvia (minun mielestä): 

Myself and I

That this has nothing to do with you

It's personal, myself and I

Näinä iltoina mä tuijotan ulos ikkunasta, puristan peittoa ympärilleni tiukemmin. Puristan tiukasti, enkä hellitä otetta. Katselen kuuta tähdettömällä taivaalla, jolla pelkkä kuu valaisee. Mä kai itseni siinä nään. 

Mä yksin taivaalla loistan, valaisen näitä muita, jotta ne eteenpäin osaisi kulkea. Kun yöt pimeät alkaa, mä taivaalla en loistakkaan, vaan pelkät tähdet, joita eteenpäin johdatin. Enää ei kuuta näy, kun ei kukaa mua valaissutkaan. Siltä musta nyt tuntuu, kun tuota yksinäistä kuuta katselen.

Näinä öinä toivon, että voisin päästä kuun luokse, voisin istua kuun vierellä, valaistakseni sitä, itseäni. Mutten voi, enkä pysty. En pysty auttamaan enää itseäni, en pysty, enkä jaksa. Olen väsynyt auttamaan itseäni.

Olen kyllästynyt, väsynyt, auttamaan muita, ikuisesti, loputtomasti, ilman minkäänlaista vastapalvelua. Kaikki katoaa, ketään ei kiinosta. Mutta ei muakaan enää.

Vuodatan lukuisia kyyneleitä, kun katson kuuta, joka taivaalla yhä loistaa. Se loistaa vielä muutamat tunnit, kunnes katoaa ja aamu voi alkaa. Välillä toivon, että saisin kadota samallailla. Hetkeksi pois. Palaisin, jos jaksaisin. Jos mun täytyisi. Jos mut velvotettaisiin siihen. Tiukemmin itseäni pitelen, kun tuijotan taivaalle ja vedän raskaasti sisään elimistöön henkeä. 

Sydän vailla verta, aivot vailla järkeä, keho vailla voimaa. Ei happea enää aivot saa, ne tukahduttaa itsensä, pakottaa elimistön vaipumaan kasaan. Silti mä tässä istun, ikkunasta ulos katson ja kyyneleitä vuodatan. Annan kehoni tehdä taidettaan hitaasti, kivuaalisti. Jokainen vuodatettu kyynel, jonkun vuoksi. Mä joskus mietin, jos ne kyyneleet säilöisin, en turhaan hukkaisi. Mutta miksi niitä säilöisin? Aivan kun ne ilosta olisin itkenyt. Miksi säilöisin niitä ? Miksi, kun en säilö edes ilon kyyneleitä ? 

Ja taas mä uudestaan purskahdan lohduttomaan itkuun. Muistutan, mun täytyy itseäni kantaa. Askel askeeleelta itseäni kantaa, enkä saa kadulle jäädä makaamaan. Silti en jaksaisi enää kantaa, vaikka ylpeästi haluaisin jaksaa itseäni kantaa. Ylpeyttä, muttei toivoa. Mä sisismmän jo useasti kadulle jättänyt oon, mutta silti loppuun kehoni oon kantanut. Ylpeästi, kunniallisesti. Mä itseäni kannan, vaikken jaksaisi ottaa enää askeltakaan. 

Nyt aamu lähestyy, kuu painuu näkymättömiin. Toivon kadota voivani, mutta silti tässä istun. Siti itseäni pitelen, lohduttomana, väsyneenä. Ja vaikka mä nukkuisin nää kaikki päivät, mä silti väsynyt oisin. En pysty, enkä halua ja vaikka voisin ja haluisin nukkua, mä väsynyt oisin. 

Tätä väsymystä ei pois nukuta.

Horoskooppi tarua vai totta?

Mikä horoskooppi sinä olet? 

Horoskooppi tarkoittaa varsinaisesti astrologiassa käytettyä pelkistettyä tähtikarttaa, johon on merkitty Auringon, Kuun ja planeettojen sijainnit suhteessa Eläinradanmerkkeihin ja tietyn paikkakunnan horisonttiin tiettynä ajanhetkenä. Tavallisimmin kyseessä on niin sanottu syntymäkartta, joka osoittaa taivaankappaleiden sijainnit jonkun henkilön syntyessä.

Nykyään horoskoopeista puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten aikakauslehdissä julkaistuja horoskooppipalstoja, joissa on otettu huomioon vain, missä Eläinradan merkissä Aurinko sijaitsi henkilön syntyessä.  Kiitos wikipedia, hehe.

On: Oinas, Härkä, Kaksonen, Rapu, Leijona, Neitsyt, 

Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris, Vesimies, Kalat.

 Jotkut eivät usko horroskooppeihin, mutta minun mielestä, niillä on tarinansa. Niillä on merkityksensä, niillä on tiedon muruiset, jotka jokaisen olisi hyvä tiedostaa. Jotkut ajattelevat, että kun joku lukee horroskoopin kuvauksen, hän ehkä alkaa samaistumaan annettuun kuvaukseen. Totta, tai ei. Joillakin se ehkä meneekin niin, aletaan etsimään sitä osaa itsestään. Mutta totuudessa, joku voi löytää vasta siinä vaiheessa sen puolen itsestään mitä ei ole tajunnut. Jotkut ovat tietoisia horroskoopista, sekä siitä, että kuuluvat siihen merkkiin. Loput eivät usko, eikä myönnä mitään. Horroskooppi analyysit ovat laajoja, niissä tuodaan paljon ihmisestä esille. Isoja asioita, joilla on merkitystä. Ennustetaan huomista, että koko loppuelämää. Yleensä jätän itse lukematta ne ennustukset, koska ne pitävät yleensä paikkaansa. Harmittavan paljon jopa. On tietenkin ehkä hieman ironista ajatella, että joku voisi ennustaa melkein kaiken sinusta, pelkän merkin pohjalta, mutta kyllä. Olen käynyt useampaan otteeseen ajatusta läpi siitä mahdollisuudesta, että ihmiset todella toimivat horoskooppinsa mukaan. Pienempänä aina nauroin, mutta lopulta kun kiinostuin, luin Jousimies merkistä joka puolelta, mua alkoi lähinnä pelottaa. Joku tiesikin asioita, joita en olettanut, että kukaa tietäisi. Ihmiset ovat niin samanlaisia loppujen lopuksi .. harva edes tajuaa. Mutta, on se jokaisen päätös, uskooko tälläiseen hömpötykseen. Minä henkilökohtaisesti uskon horoskooppeihin, mutta tiedostan myös, että ne välillä löytyy yksilöitä, jotka eivät itseään esimerkiksi kalana näe. 

Jousimies on sosiaalinen merkki, usein poliittinen, ideologinen ja elämänarvoihin keskittynyt tyyppi. Hän etsii laajoja ja yleispäteviä puitteita ajattelulleen ja toiminnalleen. Jousimies on liikkuva, levoton ja jatkuvasti näköalojaan laajentava ihminen, jonka mielen sulatuskyky on erinomainen. Sekä fyysisesti että psyykkisesti Jousimies on aktiivinen, kilpaileva ja kunnianhimoinen. Hänelle rituaalit, tunnustukset ja eliittiin kuuluminen ovat elämän suolaa. Jousimies tähtää kauas ja pyrkii jokapäiväisessä elämässä toteuttamaan omaa ihannettaan, mikä tekee hänestä melkoisen karismaattisen lämpimän ja puoleensavetävän ihmisen. Sisäinen motivaatio tähtää minän nostamiseen julkisuuteen tai korkeatasoisen elämän piiriin.

Mä oon vuosien saatossa yhä enemmän ja enemmän oppinut arvostamaan tätä osaa itsestäni. Sitä osaa, mikä mun sisällä elää. Sitä osaa, minkä tiedän olemassa. Mä olen ylpeä siitä sisusta, mitä mä kannan sisälläni. Ehkä tässä vaiheessa jousimiehen itsekkyys paljastuu jokaiselle, mutta kyllä, olen ylpeä siitä mitä olen ja siitä mitä kannan.

Jokapäiväisessä elämässä hänet tunnetaan "totuuksien lahjomattomana laukojana", 

joka ei kuvia kumartele vaan sanoo rumatkin asiat niin kuin ne on.

On tietenkin minullakin asioita, jotka eivät täysin loksahda paikalleen. Jousimies kuvataan ikuiseksi sinkuksi, joka ei kestä pitkään suhteita. Mutta toisaalta tiedän vaativani paljon kumppaniltani, tiedän vaativani uusia asioita, erillaisia asioita. En voi sille mitään. En voi tyytyä vähään ja normaaliin. Mun sielu on levoton ja haluan vaa juosta laitumilla uusien asioiden keskellä. Jotkut hairahtavat pettämään, jotkut eivät kestä edes päivää suhteessa, mutta sellasia jousimiehet ovat. He innostuvat, mutta kyllästyvät myös yhtä nopeasti. On ihmisestä itsestä kiinni, viekö suhde, vai kariseeko se kadulle. Jousimiehen täytyy olla myös tietoinen itsestään, tietoinen niistä heikkouksistaan. Tietää, että vaikka olisi kuinka vaikea istua paikalla, täytyy istua. Täytyy olla, täytyy tyytyä vähempään.

Mutta sellasia me jousimiehet olemme, jumalattomia seikkailijoita. Ja jousimiehet kuvataan armottomiksi urheilijoiksi ... kyllä, olen harrastanut useita harrastuksia, mutta mieluusti myös röhnötän sohvalla. En ole niin liikunnan puolella, mutta tiedän, että nautin juoksemisesta. Nautin, kun saan juosta. Se on jotain naurettavaa, mutta se on vapauttavaa. 

Huvittavia nämä horoskoppit, mutta suosittelen perehtymään merkkiisi.

Josset tänää ymmärrä merkkiäsi, lue uudestaan vuosien päästä.

Ehkä et näe sitä nyt, mutta vanhentuessa ymmärrät merkkisi tarkoituksen.

Vaikka joidenkin merkkien kuvaukset ovat naurettavia, inhottavia, 

on rehtiä myöntää itselleen, jos niitä kantaa. Ei muiden, vaan itsensä takia.

Vaikkapa mitä väliä sillä on, mikä horoskoppii olet.

Kunhan tiedät, kuka olet.