Miten vain, kunhan ei yksin.

Näen nuoren parin. Miehellä on itsevarma olemus, kun Naisen silmistä huokuu pelko. 

Nainen kuitenkin luottaa mieheen, hän luottaa puolisoonsa, joka on luvannut ikuisesti pysyä vierellä. 

Nainen luottaa siihen tietoon, ja siihen, että Mies aina pitelee häntä kädestä kiinni. 

Että mies on aina hänen vierellään, sekä auttaa seisomaan ja kohtaamaan uuden päivän. 

Naiselle on todettu masennus, skitsofrenia, ehkä jotenkin hullu? Ken tietää? 

Mies on kaikesta huolimatta luvannut rakastaa Naista niin ylä, kuin alamäissäkin. 

Nainen kulkee Miehensä vierellä, hymyilee Miehensä kautta, pidellen tuon käsivaresta tiukasti kiinni. Mies hymyilee itsevarmasti, tukien Naistaan. Naisen ei tarvitse olla vastuussa mistään, hän voi turvautua Mieheensä aina. Ei ole hetkeä, kun hänen täytyisi olla itse vastuussa itsestään. Mies on aina vierellä. Mutta mitä tapahtuu, kun unohtaa rakastaa itseään? Mitä tapahtuu, kun ei näekkään muita ihmisiä? Mitä tapahtuu, kun se, jota olet vain ja ainoastaan rakastanut, jättää sinut lopullisesti? Mitä, kun oletkin yksin? 

Mies saa kuulla -on hänellä elinpäiviä jäljellä sormin laskettava määrä. 

Sairaus etenee nopeasti, syö solu solulta Miestä enemmän ja enemmän. Sekuntti sekunnilta. 

Nainen joutuu katsomaan vierestä, kuinka hänet ainut enkeli tekee kuolemaa. 

Kuinka hänen puolisonsa valuu hitaasti, mutta varmasti kohti viimeistä paikkaa.

Koittaa aamu, jolloi linnut eivät laula. Aika on seisahtanut. 

Aurinko ei paista, mutta pilviäkään ei ole taivaalla. 

Kaikkialla on hiljaista. Tuntuu, kuin koko maailma odottaisi.

Odottaisi, että kaikki romahtaisi. 

Ja niin Nainen herää yksin tähän maailmaan. 

Mies pois nukkunut on, jo kaukana täältä. 

Nainen huusi, rukoili, itki, aneli -mutta mitä hän ikinä tekikään, hän oli yksin. Ikuisesti.

Hautajaiset menivät ja aika Miehestään alkoi muuttua muistoiksi, vain suureksi epämääräiseksi möykyksi. Ei ollut yhtä tiettyä hetkeä, kun hän olisi jäänyt yksin, vaan hän oli jäänyt yksin jo kuullessaan Miehensä tuomion. Siitä seuraamat tapahtumat olivat vain varmistuksia siitä, että jäi yksin.

Miehen lähdettyä, Nainen palasi jokaiselle nuorelle kertomaan, kuinka ketään ei saisi ikinä turvautua yhteen ihmiseen. Kuinka ei saisi luottaa sanoihin -ikuisesti, en jätä sinua, olen aina täällä. Nainen halusi kertoa jokaiselle, että useiden itsemurha yritysten jälkeen ei ole vieläkään toipunut, vaan yhä näkee miehestään unia. Hän ei osaa vieläkään seistä yksin, eikä hänellä ole ketään, koska hän oli antanut kaiken miehelleen. Myös itsensä. Hän oli kuollut samalla, kun hänen Miehensä oli poistunut tästä maailmasta.

Ihmiset aina palasivat sanomaan, että hänen kuului elää, mutta Nainen esitti vastakysymyksen joka kerta:

Minkä takia elää, kun olen jo kuollut?

Ihmiset hiljenivät sen jälkeen ja jättivät Naisen yksin. 

Yksin. Ja niin koitti aamu, jolloin Nainenkin oli jättänyt tämän paikan.

Jälkeensä jättäen kirjeen, joka koostui lauseista: 

Sä tiedät parhaiten, ketä olet.

Sun täytyy vain itteäs rakastaa, jotta jotain jää, kun yksin jäät.

Jos rakkauttas jaat, sun täytyy ansaita sitä takas, eikä yksin elää rakkauden kanssa.

Rakkauteen lukeutuu kaksi ihmistä, mutta älä lakkaa rakastamasta itseäsi.

Älä jätä itseäsi ulkopuolelle, älä unohda, miten seistään kahdella jalalla.

Älä päästä irti siitä, mitä olit, ennen rakastumista. 

Älä unohda, kuka olet.

Paras ystäväni

Kunpa teitä olisi olemassa -kuiskaan ilmaan, kun kosketan huurtunutta ikkunan lasia. Se on huurtunut aika päiviä sitten, eikä se ota palatakseen normaaliksi. Olen tuijottanut huuruiseen pimeyteen päivät, yöt. Aurinko ei ole noussut, ei kertaakaan. Olen kadottanut jo tiedon siitä, kauan olen istunut. Tunteja, päiviä, kuukausia, vuosia? En ole varma.

En tiedä, kauan tuo hahmo on tuijottanut minua. En ole varma edes, onko ulkona ketään hahmoa. Sivelen ikkunan kylmää pintaa, kun yritän mielessäni pohtia, miten jälleen saisin jalkani toimimaan. Ne ovat turtuneet, kylmentyneet .. ehkä kuolleet? Tarkemmin ajateltuna minun kehossani ei taida toimia mikään muu, kuin hitaat ajatukseni. Sydämeni on lakannut lyömästä, sekä vereni on hyytynyt. 

Ja sitten tunnen sen. Sinun kylmän otteen olassani. En käännä katsettani, sillä tiedän, että olet saanut tarpeeksi näistä haavemaailmoista. Revit minut ylös maasta, pakotat minut seisomaan kahdella jalalla ja yrität takoa päähäni, ettei ulkona ole ketään. Huudat tyhjälle mielelleni, tyhjälle sielulleni, tyhjälle pääkopalleni, joka ei ymmärrä mitä uhoat. Pitelet käsissäsi jotain metallista esinettä. En näe kunnolla mikä se on. Yllättäen koko kehoni valtaa kylmä tunne, jonka sinä aiheutat. Olet ampunut minua. Veri alkaa välittömästä maalata lattiaa uudella sävyllä, eikä jalkani kauaa kanna. Joku pitelee minusta kiinni, mutta se ei ole kylmä ote. Se on lämmin ote, joka rauhoittaa ja pitelee minua aloillaan. 

Nyt olen ikkunan ulkopuolella ja muiden mielipiteiden vastaisesti, olen sisällä. En ikinä ollut sisällä, kun oikeasti olin. En kuulunut sinne, en miltään osin. Nyt seison vieressäsi ja saatan tuntea kevyen ilmavirran kasvoillani, kun hymyilen väsyneesti. Tiedän, että olet tullut pelastamaan minut. Tiedän, ettet koskaan jätä minua. Tiedän, että olet paras ystäväni.

B e h i n d

 

Ootteko koskaan jäänyt katsomaan muiden ihmisten elämää vierestä?

Ootteko jääneet kadulla seisomaan, vain ihaillaksenne muiden elämää?

Oletteko koskaan kokenut kipua, kun katsotte vierestä nauravia ihmisiä?

Oletteko joskus tunteneet kuuluvan ulkopuoliseksi sen rajan puolen, jolla asiat on paremmin?

Oletteko miettineet, minkä takia ette voi nauraa, kuten tuo nuori kiskalla kavereidensa kanssa?

Oletteko vetäneet syvää henkeä, vain yrittääksenne tuntea sen iloisuuden, minkä muita piirittää? 

Onko tuntunut, että olette omassa kuplassa, kuplassa, joka suojaa teitä kaikelta hyvältä?

Onko tuntunut, että nämä ihmiset ympärillä nauttii ja nauraa, kun itse kuolet vieressä?

Onko tuntunut, että muut ihmiset jotka nauravat ja iloitsevat, ovat eri maailmassa vaikka seisoisi edessänne?

Olen tuntenut sen kaiken. Enkä haluaisi tuntea.

En halua tuntea sitä suunnatonta mustasukkaisuutta kyvystä olla iloinen.

Tuntea sitä kipua, mikä syntyy väkisin hymyilemisestä. Tai tuntea sitä väsymystä kasvoilla. 

Haluan vain hymyillä ja olla sillä puolen kuplaa, jolla voi hymyillä ja olla iloinen.

En vain nähdä varjoja siitä menneisyydestä, jossa kaikki oli paremmin...

Why was the heart built up to be so fragile?

Just try and stay positive

Onko mitään hyötyä koittaa taistella 

Vastaan vihaa ja vääryyttä 

Ei kukaan kuitenkaan edes nosta katsettaan 

Kun kauneus tekee kuolemaa, 

Oikeus ristiinnaulitaan 

And again leaks the roof, the sorrow drips in 

The hidden agony at last found it's way here 

Kuin olisi isketty puukolla keuhkoihin ja sydämeen.

Kuin olisi heitetty vasten seiniä ja jätetty kuihtumaan.

Siltä minusta nyt tuntuu.

Vaikka kaikki loppuisi yhdessä illassa

Kun heität ruokaa pois, mieti niitä, jotka eivät saa ruokaa. 

Kun et auta avun tarpeessa olijaa, älä kysy miksei sinua auteta.

Kun käännät selkäsi, älä kysy miksi olet yksin.

Kun haukut jotakuta, muista, että tuollakin on perhe ja ystävät.

Kun syrjit, kiusaat ja tuhoat muita ihmisiä, muista, tulee vielä päivä kun kohtalo rankaisee.

Kun sinusta tuntuu, ei elämällä ole mitään sinulle, muistele hyviä aikoja.

Kun sinusta tuntuu, et jaksa enää, muistele niitä, jotka nuorena täältä lähti.

Muista arvostaa elämääsi, ei ole käsissäsi se hetki, kun et voi enää elää.

Toimi aina, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. 

Älä kurottele täydellisyyttä, koska vähempikin varmasti riittää.

Aina kun pahaa tapahtuu, tiedät, että asiat voisi olla pahemmin. 

Siihen saakka, kun hengität, on toivoa.

Vanhempiakin on helppo vihata, mutta kuinka moni huutaa ilosta, kun ne oikeasti kuolee.

Kuinka moni sanoo sanat rakastan sinua mielessään, 

mutta myöhemmin tajuaa sen olevan myöhäistä sanoa ääneen?

Anna arvoa elämän pienille hyville asioille, nekin voisivat olla pahoja.

Anna arvoa ennen kaikkea itsellesi, mutta myös läheisillesi.

Jos tänää ei tunnu hyvältä, ei huominen välttämättä ole yhtä huono.

Älä tuomitse muita, vai oletko itse täydellinen?

Hän elää tässä hetkessä ja valuu kyynel silmästä

Minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan

Opetellaan alusta aloittamaan, opetellaan anteeksi antamaan

Ei revitä vanhoja haavoja, ei käännetä veistä haavassa

On aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaansa

Jäätelöä, tuoksukynttilöitä. 

Palava liekki, kun ulkona myrskyää.

Salamoita, jyrinää, vettä.

Tänä yönä itken taivaan kanssa.

On huominen tuleva, on eilinen menneisyys.

Tulevaan nojaan, mutta menneisyydessä roikun.

Menneisyys muistuttaa, on aikoja ollut kauniita.

On aikoja kauniita myös tulossa. 

Tänä yönä kiedon viltin tiukemmin kehoni ympärille.

Tänä yönä tuijotan pidempään ikkunasta ulos.

Tänä yönä muistutan, että huominen on aina edessä.

Tänä yönä toivon, että toivossa on voimaa. 

Kiitän ja kummarran taivasta, joka vuodatti kyyneleet kanssani.

On ollut ilma rumempikin, kuiskaan. 

Nyt ristin käteni yhteen, kun puristan silmäni kiinni.

On uneni pelastukseni, vain hetken hairahdukseni.

Ei ole valoa tunnelissa, ei ole parempaa huomista

Ei mies tunne ylpeyttä, vaan rypee itsesäälissä

Mies tarttuu hiljaa aseeseen ja pyyhkii silmästä kyyneleen

Hän kiroaa synkän elämänsä ennen kuin päättää päivänsä

Alone or not

After everything

That I've done

They don't see

I'm still alone

Mitä vain ikinä tuleekaan, et ole yksin. Miten vain käykää, et ole yksin. Aina on maailmassa joku, joka ymmärtää tuskasi, aina on joku, joka tietää miten tunnet. Kukaan ei ole ikinä yksin, niin sanotaan, niin hoetaan. Mutta kun miettii tarkempaa, enemmän ja pitempää ... kuinka yksin todellisuudessa onkaan.

Just always remember you're never alone

En voi kiistää sitä, ettei maailmassa olisi ihmisiä, jotka kokisivat asiat samalla tavalla. Taikka, jotka eivät tuntisi samallailla. Aina sanotaan, että joku on tehnyt sen aiemmin, ennen sinua .. hm. Tottahan se on, mutta minun mielestä ... kukaan, ei kukaan voi tuntea täysin samallailla jostakin. Kuitenkin siinä sanonnassa, ettet ole koskaan yksin, on jotain perää. Aina laulajien huulilta se sanonta on kuulunut, eikä se ihan perätön olekkaan. Silti.. asia ei ole niin yksinkertainen, eikä mustavalkoinen.

Katso oikealle, katso vasemmalle .. ketä näet? Olet yksin, nytkin. Kun kasvamme, vanhenemme, huomaamme jossain vaiheessa olevamme todella yksin. Ehkemme ole niin sanotusti yksin, mutta kukaan ei ole vieressä kokoajan pitelemästä kädestä kiinni, ettet vain ajaudu väärälle polulle. Jokaisella ihmisellä on todella se oma elämä, oma elämä, jota pitäisi itse osata kolua. Jossa itse pitäisi päättää mitä haluaa. Muut ihmiset ovat vain hidasteita, jos he yrittävät estää. Kuitenkin. Kun synnymme, olemme yksin. Kun kuolemme, olemme yksin. Ihmiset saattavat jäädä suremaan, mutta he toipuvat ja jatkavat ajan kanssa elämäänsä. Sinut unohdetaan, eikä sinua muistella. Rakaa, mutta realistinen totuus. 

Tää ajattelutapa ei vain ole paras mahdollinen ja olen saaattanut todeta sen jo nyt .. pelkään kuolla, mutta pelkään myös elää. Aina joku tulee ja satuttaa, aina joku repii rikki, aina joku valehtelee, aina joku pettää. Ja tää ajattelutapa masentaa, sekä vetää pohjalle. Ehkä on vain parempi ajatella, että ihminen ei ole ikinä yksin, mutta totuudessa niin se vain on, että lopussa ihminen aina on yksin. Ilman ketään, ilman tukea, ilman armoa. Ihmisellä on vain oma itsensä, jonka kanssa voi olla parasystävä, tai pahin vihamies. Itsensä kanssa voi joko olla sujut, taikka riidoissa. Ja jos on riidoissa itsensä kanssa, on vaikea olla sujuissa kenenkään kanssa.

I don't wanna be alone
in this place we all call home
Tired of reaching out in vain
tired of dealing with this hurt
I need something real
something I feel
Because its killing me

Joten; rakastaa itseänne, jotta voitte rakastaa toisia. 

Hyväksykää itsenne, jotta voitta hyväksyä toiset.

Olkaa itsellenne reilu, kiltti ja armollinen.

Älkää rankaisko itseänne muiden ihmisten tyhmyyksistä.

Sillä kun ne käännätte selkänne itsellenne, käännätte selän koko maailmalle. 

Ja .. kun käännätte selän koko maailmalle, maailma kääntää selkänsä sinulle. 

Mitä vain sattuisi, yrittäkää olla itsenne kanssa sujut, koska muuten ette selviä. 

Sillä vain sinä tunnet itsesi paremmin, kuin kukaan, joten myös vain sinä voit satuttaa itseäsi eniten. 

Ja muistakaa, ette ole ikinä yksin.