Jousimies on ikuinen etsijä ja seikkailija, joka tarvitsee jatkuvasti uusia haasteita ja tavoitteita pysyäkseen hengissä. Jousimies ei voi pysähtyä nauttimaan savuttamastaan menestyksestä, sillä hänelle tekeminen ja etsiminen on saavutettua tulosta tärkeämpää.
Jousimies haluaa ymmärtää, nähdä ja kokea kaiken itse.
Hän matkustaa paljon ja usein löytää myös kumppaninsa vierailta mailta.
Saatan istua ulkona tunteja, vain tuijottaen, kuinka lentokoneet menevät ja tulevat.
Olen puhunut useasti tästä aiheesta; haluan ulkomaille. En tiedä miksi kirjoitan siitä jälleen, mutta ehkä haluan ihmisten ymmärtävän, mitä oikeasti tarkoitan näillä sanoilla. Ehkä haluan löytää jonkun, joka mahdollisesti takaisi tämän pakotien ulkomaille? En tiedä. Haluan vain jakaa tämän asian teille.
Ihmiset monesti sanovat, että haluavat ulkomaille. En voi sanoa, ettei se olisi yhtä tärkeää heille, mitä itselle, mutta .. kun itse sanon niin, todella tarkoitan sanatarkasti sen. Nykyisin se on lähinnä ajatus, jota en pysty kiertämään, jota en halua kiertää, josta taistelen ja vaikka huudan, jos joku meinaa edes pitää minut tässä maassa koko loppu elämäni. Käyn jo taistoa vanhempien kanssa ulkomaille lähdöstä kesälle, mutta .. he eivät ymmärrä, mitä tarkoitan sanoilla, että haluan pois, enkä kestä olla Suomessa.
Kaipaan ulkomaille, kaipaan erillaisten, sekä iloisten ihmisten sekaan. Haluan nähdä, kokea ja liikkua. Taitaa jousimiehisyydelläkin olla osansa tässä asiassa, sillä tunne on palava ja roihuava. Se ei ole enää, että haluan, vaan todella haluan. En koe Suomea maana, jossa haluaisin viettää koko elämäni. En halua Suomea unohtaakkaa, mutta .. haluan nähdä maailmaa, kiertää. En saa Suomesta minkäänlaista lohtua, taikka rauhoitusta. Oloni on levoton ja haluan muualle. Pienempänä en tiedostanut asiaa niin paljon, pääsinhän lentokoneeseen vasta 13(?) vuotiaana. Kun pääsin Espanjaan, totesin, etten halua mitään muuta. Siellä oli hyvä olla, sekä oloni oli rauhaisa. Tokio Hotellin fanitus aiemmalla iällä oli minut saanut haluamaan palavasti Saksaan, ymmärtäähän sen. Lempibändi veti puoleensa, mutta tiedostin kuitenkin, että halusin myös nähdä Saksan maana. Haluaisin yhä nähdä. Nyt, kun Japani villitys on tullut jo aikoja sitten, on toki myös selvää, että haluaisin kokea Japaninkin. En tiedä kuitenkaan, uskooko kukaan, että haluan myös palavasti nähdä Japanin maana, en vain koska satun kuuntelemaan sieltä tulevia bändejä. Japani on paljon muutakin, kuin kotimaa rakkaille bändeilleni. Näiden kahden maan lisäksi haluaisi nähdä paljon muutakin; kierrellä aasiaa, käydä lontoossa, mahdollisesti austraaliassa jne.
Koen, että muilla mailla on paljon enemmän annettavaa, mitä kotimaallani. En koe itseäni Suomalaiseksi oikeastaan missään määrin enään, vaikkakin kyllä, puhun suomea. En kuitenkaan koe, enkä osaa nimittää itseäni suomalaiseksi. Saan useasti kuulla, etteivät asiat parane, jos pakenen. En voi olla asiasta samaa mieltää, koska koen, että maailmalla on asioita, jotka parantaisivat minut paljon paremmin, kuin lääkkeet ja terapia. Haluan elää, enkä pysty/osaa elää täällä, joten kuolen minuutti minuulta enemmän. Talvi karmaisee, se tuhoaa sisäisesti ja ulkoisesti minua. En saa mitään hyvääoloa, kun on kylmä ja valkoista kaikkialla. Kesällä saatan hymyillä edes vähän, mutta silti jotain puuttuu.
Maybe if I go away long enough I'll forget the reason why I left.
Olen jo aikoja (vuosia) sitten päätynyt siihen ajatukseen, että minun täytyy päästä tästä maasta pois. Nykyisin löydän itseni sanomasta, että karkaan täältä. Ihmiset kuulevat vain sanat, mutta todella tarkoitan jokaista sanaa. Haluan karata pois, enkä halua katsoa taakseni. Mulla on täällä perhe, sekä sukulaiset, että ystävät. En voisi unohtaa heistä ketään, mutta maan ehkä voisin. Palaisin kuitenkin aina tänne, tiedän sen, aina välillä. Muistelemaan ja katsomaan, jos Suomi voisi tarjota minulle edes jotain. Haluan kuitenkin kovasti muuttaa ulkomaille, työskennellä ulkomaille ja mahdollisesti jonkun kanssa. Ehkä vielä joku päivä pääsen toteuttamaan itseäni myös maailmalla, ehkä vielä joku kaunis päivä pääsen kurottamaan unelmiini saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti