Ainesosia liikaa laitettu, nyt jo liikaa sekoitettu. Ei mitä teet? Etkö ymmärrä, ettei vihaa ja rakkautta kuulu sekoittaa. Etpä tietenkään. Sekoitat vain lisää, enemmän, virneen säilyessä kasvoillasi. Naurat, ilkut ja sekoitat lisää. Rakkautta, vihaa, rakkautta, vihaa, rakkautta, vihaa. Sekoitat liikaa, liikaa, enemmän ja enemmän. Tajuatko mitä teet? Tuo tyttö jo muuten epäkunnossa, olet sekoittanut aivan sekaisin tuon. Täyttänyt rakkaudella ja vihalla? Lopeta, pyydän.
Ei, sinä jatkat. Jatkat sekoittamalla, vatkaamalla, ravistelemalla.
Nyt tyttö epäkunnossa tuijottaa tätä maailma pää sekaisin.
Sekaisin vihasta, rakkaudesta, vihasta, rakkaudesta.
Pitäisikö hänen vihata vai rakastaa ?
Näitä ihmisiä rakastaa vai vihata?
Vihata tätä maailmaa, vai rakastaa?
Lopulta hän vihaa ja rakastaa kaikkea
-mutta aina vihatessaan, tai rakastaessaan kysyy; miksi?
Miksi hän rakastaa vihaamista, mutta vihaa rakastamista?
~ ~ ~
Vielä täällä vierelläs mä oon
Sua hylkää en
Mun pieni lintu vierelläs mä oon
Joko tiedät sen
Kun täältä lähdetään
henget jäävät elämään
Vielä täällä mä vierelläs mä oon
Istun kaiteella. Kaide on seissyt siinä jo vuosia, ehkä satoja.
Kaide on ränsistynyt, kulunut, ruosteinen. Jonkun pitäisi huoltaa sitä.
Olen istunut kaiteella jo tunteja, vaikka voisin nousta lentoon ja lentää pois. Sen sijaan lepuutan jalkojani kaiteella, pyristelen meren sinisiä siipiäni. Olen lintunen. Pieni, soma -niin kaikki sanovat.
Pyristelen siipiäni jälleen, kallistan hitaasti sinistä päätäni, mustilla silmilläni tarkkaillen liikkeitänne.
Pitkät mustat hiukset omistava mies henkilö kuljettaa käsiään hitaasti, mutta varmasti laihoilla lanteillasi. Kehostasi huokuu lämpö, minäkin tunnen sen. Musta hiuksinen kuljettaa käsiään kehollasi, tarttuen käteesi ja suukottaa kämmenselkääsi. Luot ujon hymyn kasvoillesi, kun katsot rakastasi silmiin. Minäkin hymyilisin, jos voisin. Tai minä hymyilen, mutta te ette vain tajua sitä. Tyhmät ihmiset -nauran mielessäni. Olette onnellisia, kahden kesken. Olette sulkeneet koko mun maailman ympäriltänne, ette tarvitse muita. Mies sulkee sinut syleilyyn, pitelee rotevaa kehoaan vasten, samalla kun hyväilee selkääsi. Kuiskattuja sanoja, piilotettuja lupauksia, ikuisuutta vannovia.
Luulet kai, että olen jättänyt sinut, mutta olen läsnä ollut muistoissa ja unissa. Etsit minua, muttet löydä minua. Seison vieressäsi, muttet tajua minua. Jotkut kysyisivät minulta tyhmältä lintuselta, miksi tässä yhä kökötän ja sinua tarkkailen, mutta olet holtiton. Olet holtiton pikkulapsi tuon miehen varmoilla käsivarsilla, jotka syleilevät sinua parhaillaan. Olen seissyt vierelläsi, katsonut ja seurannut, kuinka vartut. Nyt tuon miehen saapuessa elämääsi, tiedän, voin pian alkaa lentämään.
Juttelette, nauratte, pidätte toisianne hyvänä -niin sen kuuluu olla. Ravistelen siipiäni, ennenkuin levitän ne sivuilleni varmasti. Tälläisenä sinutkin halusin näkeväni. Varmana, kun levität siipesi sivuillesi ja viimein ponnistat irti maasta. Räpyttelen siipiäni hallitusti ja varmasti, kun lennän teidän ympärillä, ennenkuin lennän kohti taivasta. Voin aloittaa lentoni kohti etelää. Viimein voin palata luokseni kaltaisten.
Tuo mies pitää sinusta huolen, olen varma siitä.
Pysy aina yhtä varmana, kuten tuon miehen edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti