Mitä jos ei olisi tietokonetta? Jos ei olisi läppäriä? Joutuisi aina joko kävelemään kaverin ovelle, tai edes soittamaan. Nykyisin soittaminenkin tapahtuu vain pakko tilanteessa, ja niitäkin tulee harvoin, koska tietokoneet on keksitty. Jos jotain järjestetään, ei sun tarvitse kulkea kaduilla, että tiedostaisit sen asian, vaan löydät asian facebookista. Ei sun tarvitse astua jalallakaan ulos neljän seinän sisältä, niin voit tietää siitä huolimatta; tarkan päivän sään, mitä ulkona tapahtuu, mitä ystäväsi tekevät, uudet tapahtumat, uudet kaupat, jopa uuden naapurisikin.
Ei vaadita enää mitään, koska voit vain istua koneella ja löytää sieltä kaiken tiedon aivan kaikkeen, jos osaat vain etsiä. Mitä kauemmin istut, sen paremmin löydät tiedot ja sitä enemmän myös siinä istut. Miksi? Koska se on vain helpompaa istua siinä, kuin astua vaikka ulos ovesta. Ei enää jakseta nousta ylös tuolilta, vaan tuijotetaan mieluummin ruutua.
En tiedä, millainen elämä oli edeltävällä sukupolvella, jotka olivat mun ikäisiä, mutta uskon koneen käytön mun sukupolven aikana vaan kääntyneen huippuun. Mutta meijän lapsuudessa vielä leikittiin ja pelattiin pihalla. Sun piti soittaa kaveria pihalle, tai sopia aiemmin koulussa. Piti käydä kasvotusten keskusteluja, jos halusi jotain tapahtuvan. Ei sitä menty suoraa koulusta koneella ja istuttu siinä koko loppu iltaa, sekä yötä.
Ja mitä nämä nykynuoret tekee? Istuu koneella, pelaa pleikkaa, pelaa älypuhelimillaan, kiroilee, ryyppää, polttaa. Moista käytöstä voi löytää jo kymmenen vuotiailta ja musta se on aivan pöyristyttävää, kuinka lapset, joiden kuuluisi vielä leikkiä siinä iässä, käyttäytyy, kuin mitkäkin vähäjärkiset aikuiset.
Ei se musta ole hienoa tai aivan mahtavaa, jos sä kasvat aikuiseksi jo teininä. Ei se oo musta hienoa, että kymmenen vuotias osaa jokaisen kirosanan, sekä osaa paremmin pelata, kuin puhua. Musta on naurettavaa, että nuoruus pilataan sillä, että halutaan ihan ehdoin tahdoin vanhentua ennenaikoja. Tai sitten pahimmassa tapauksessa tiedostamatta. Ei tiedosteta, miten pitäisi käyttyä. Käyttäydytään miten kaverit käyttäytyy. Otetaan aikuisilta mallia, jotka ei muuta teekkään junissa ja yleisillä paikoilla, kun ; leikkii puhelimella. Joten kysymys kuuluukin, miksei myös lapsetkin?
Mutta mitä se tuokaan, kun istutaan vain koneen ääressä? Ollaanko todellisuudessa samassa pisteessä, kun nähtäisiin ystäviä kasvotusten. Onko se sama asia, kun näkisi ihmisiä oikeasti? Usein kuulee ihmisten sanovan, että ystävät löytyy netistä, eikä niitä sitten muualla olekkaan. Vaikkei yleensä suositella näkemään ihan tuntemattomia netistä, voi pidemmän tuntemisen jälkeen ajatella näkemistä. Jossain vaiheessa varmasti olet jonkun kanssa päässyt lähemmäksi, joten mikset näkisi häntä mieluummin kasvotusten? Tottakai välimatkat voi olla suuria, tottakai voi olla, ettei se ole vain mahdollista. Mutta tarkoittaako se siltikään sitä, että sinun pitäisi istua koneen ääressä, koska sinulla ei ole ystäviä? Voisit viettää sen ajan yksinäsi, tehden jotain muuta paljon järkevämpää, kuin vain kuluttaa aikaasi näytön edessä.
Miten se meitä muuttaa, miten se meihin vaikuttaa, kun tuijotamme samaa näyttöä päivästä toiseen, me selataan samat sivustot, me toimitaan miten ollaa totuttu, me istutaan siinä ja odotetaan, että jotain tapahtuu vaikkei mitään tapahdu. Siitä seurauksesta valitetaan, ettei olla luettu kokeisiin, ei olla tehty tärkeitä asioita, ei olla tehty sitä tai tätä, koska ei olla ehditty. Ei. Koska ollaan istuttu koneella, koska se oli se todella 'tärkeämpi' juttu.
Voin myöntää, että kulutan päivässä aivan liikaa aikaa koneella. Jaan aikani koneelle, joka ei tunne, eikä pukahda. Se jakaa minulle asioita, se antaa minulle mahdollisuuden jutella ihmisten kanssa. Mutta loppujen lopuksi, voisin tehdä samat asiat myös ilman konetta. Oon usein miettinyt, sekä todennut, että ihmiset ois myös paljon pirteämpiä ilman näitä vekottomia. Kun me selataan tylsistyneesti sivuja uudestaan ja uudestaan, me ei osata tehdä myöskään mitään muuta, vaan me jatketaan sitä selaamista. Meijän aivot kyllästyy, meijän olotila laskee, meijän tunteet vääntyy pakkaselle. Me mietitään, me pohditaan, uudestaan, uudestaan ja vielä uudestaan. Mietitään asioita kokoajan, kun ollaan koneella, me pyöritetään niitä samaa vauhtia, mitä nettisivu vaihtuu.
Olisi paljon tuottoisempi elämä, jossei vain istuisi siinä ja pohtisi maailman menoa, tai toisin sanoen seuraisi koneelta maailman menoa, vaan oikeasti tekisi jotain. Seuraat, kuinka muut elää, mutta itse istut niiden muiden istujien kanssa. Välillä saatat tajuta, että hei, jotkut elää, mutta itse mietit miksi sinusta tuntuu, ettei sinulla ole elämää. Ei varmasti kenelläkään ole elämää tietokoneen kanssa, ainakaan ruusuista.
Mutta mitä mä tän valittamisen jälkeenkään teen, tai mitä teette te, jotka luitte tän ja vaikka olisittekin samaa mieltä --- te jatkatte istumista, koska mä ettekä te jaksa nousta ylös, tehdäksenne muutosta asiaan. Ette edes välttämättä koe mitään syytä tehdä muutosta, koska koette, että asiat sujuu yhtälailla koneella, kuin myös ilman konetta.
Jotkut voi kokea, ettei ilman konetta selviä. Mä koen, että selviäisin ilman konetta, mutten ilma niitä ihmisiä. Mutta todellisuudessa selviäisin puhelimella pelkästään, mutta oon liittoutunut koneeseen. Välillä ootan sitä päivää, että voin vilkuttaa koneelle ja saan kunnon elämän. Mutta eihän se kunnon elämä itsestään ala. Se alkaa susta ja sun toiminnasta. Sä itse päätät, kun alat tekemään asioita ilman konetta. Toistaiseksi jatkan tässä istumista ja ihmettelemistä, kuinka taas tuntuu yhtä tylsästä, kuin jokapäivä, mutten jaksa siltikään nousta tästä. Hahaha, hyviä illan jatkoja kaikille koneidensa parissa!
xoxoxo ehkä joskus koneetkin oppii ymmärtämään riippuvuuttamme. : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti