Kuka sinä olet minulle kertomaan
mitä saisin tehdä ja mitä en
Kahleesi puristaa
Kuka minä olen sinulle vastaamaan
kun oma elämäs on pelkkää harhaa
Kuka sinua käskee? Kuka sinua määrää? Oletko se sinä itse, vai joku muu? Vanhempasi, opettajasi, pomosi, ystäväsi... kuka sinun elämästäsi päättää sinun huomaamatta, tai... jopa sinun myöntymisestä. Kuinka helppo on sitten lähteä tästä kahleesta, pääseekö siitä edes irti -onko meillä kenelläkään omaa vapautta ja päätösvaltaa todellisuudessa, vaikka kaikki sitä maailmalla kuuluttaa. Me ollaan laumaeläimiä, sokeita ja toivottomia yksin. Me ei pärjättäisi yksin.
Kuinka monesti on tuntunut, kun vanhemmat ilmoittavat -"et lähde mihinkään tänään", että sinut on kahlittu kotiin? Jos vetoat, että haluat lähteä silti, ja vaikka karkaat, saat kuulla loputtoman jorinan -kuinka heidän nuoruudessaan. Entä, kun opettaja vaalii listan tehtäviä, ja aloitat valituksen, ettet jaksa tehdä -opettaja vetoaa, että sinun on pakko tehdä, jos aiot päästä kursseista läpi. Sama on työpaikalla, josset tee töitä, sinut irtisanotaan. Kaiken tämän hulluuden keskellä netti ei ole yhtään unohdettu paikka tämän asian kohdalla, mainoksia tuuppaa joka kulmasta 'osallistu kilpailuun ja olet arvonnassa 100 euron lahjakorttiin' -se ei ole pakottamista, mutta jonkinsortin manipuloimista.. ihminen toisensa jälkeen osallistuu, eikä heistä ehkä yksikään voita. Mutta ei heille kerrota, ei heidän tarvitse tietää. Netissä puhutaan laihuudesta, kuinka se on kaunista ja ihailtavaa. Ylilaihuus on kuitenkin vieroksuttavaa. Samoin pienikin pyöreys. Ja nämä kansallisvaali jorinat... oikeasti. Jaetaan ruokaa lappujen kera, jokaisen kadunkulmassa huutaa joku huomiota himoitseva ihminen ja luvataan melkein kuuta taivaalta. Silti jälleen ihminen toisensa jälkeen siirtyy jonon jatkeeksi, ja sokeutuu kaikille niille sanoille, jotka lupaavat parempaa huomista -miten todella käy, kun on totuuden hetki. Sen voitte arvata jo, kuinka mikään ei muutu, ja ihmiset voivottelevat, kuinka eivät äänestänytkään jotakuta toista parempaa ehdokasta. Tai.. kun ystäväsi ilmoittaa, että joku ihminen on tehnyt sitä ja tätä -uskot sokeasti. Kuinka joku elokuva on hänen mielestään huippumenestys -menet heti katsomaan sen. Tai toisinpäin, kun elokuvan mainostetaan olevan huono -ei sitä mene yksikään katsomaan vahingossakaan. Ystäväsi sanat muuttuvat omissa korvissa viisaimmiksi, etkä enää erota omia mielipiteitäsikään.
Hm - entä nämä buumit jostain idoleista. Aloitetaan vaikka Robinista -monet kavahtavat tässä vaiheessa, ja naurahdan itse vain vaisusti. Se on suuristeltu asia vailla järkeä, eikä kukaan järkevä ihminen halua edes lähestyä kohdetta. Ne jotka ovat jo ratkenneet kulkeavat massan mukana, kunnes havahtuvat todellisuuteen. Tai sitten... Justin Bieber -itse en henk.kohtaisesti ikinä ole valittanut suureen ääneen, kuinka hänen äänensä kuulostaa tytön ääneltä ja sitä rataa. On hänelläkin faneja, jotka varmasti voisivat jopa kuolla hänen puolestaan. Ainahan on kaksi puolta, mutta hänenkin kohdalla on valitettavan vahva tämä kansa, jotka vihaavat kyseistä artistia. En vain tajua, mitä ihmeen mielihyvää ihmiset saa, kun haukkuvat ja nimittelevät -en voi käsittää, koska joillekkin se on artisti, joka saa heidät jaksamaan. Yrittäkää ymmärtää se. Seuraavaksi voidaan siirtyä Kristen Stewartiin.. hänellä on kanssa suuri liuta vihaavia faneja, ehkä syystä, ehkä ei, mutta jälleen tämä massavirta - 'Hän ei osaa näytellä, hän on ilmeetön. Älkää edes harkitko menevänne katsomaan leffaa, jossa hän näyttelee!', tottakai jokainen myötäilee, ja myöntyy, että on parempi jättää menemättä. En tiedä, ehkä se ei ole hulluutta, mutta me ihmiset roikumme hämmästyttävän paljon toistemme mielipiteissä.
Vaikka kuinka tässä valitan, päteän ja käännän sanat ristiin -myönnän itsekkin olevani ihmisten kontrollissa, ja heidän varassa. Mun elämä on muuttunut monien ihmisten jälkeen, kuten tiedän, että myös teidänkin elämää on koskettanut moni ihminen -halusitte sitä, tai ette. Oon jo pitemmän aikaa elännyt muita ihmisiä varten, muita ihmisiä odottaen, muita ihmisiä ikävöiden -unohtaen itseni. On ehkä naurettavaa eka valittaa tästä asiasta, mutta toisaalta... totean vain asioita. Ehkä haluaisin, ettei ihmiset riippuisivat niin paljon toisissa, mutta silti ne riippuvat. Mutta henk.kohtaisesti ~ japanilaiset muusikot ovat vaikuttaneet elämää todella paljon, peruuttomasti. Olen saanut ystäviä, olen saanut mahtavia kokemuksia/muistoja, ja mikä tärkeintä.. olen saanut elämänopetusta. Sen myötä näkemys elämään, ihmisiin ja kaikkeen on muuttunut. Osittain se on hyvä, osittain ehkä huono... mutta kuten ymmärrätte jälleen, olen minäkin toiminut monien ihmisten käskyjen ja vaikutuksen alaisena ~jopa tajuamattani. Joskus se on pitänyt minut raiteillani, joskus taas antanut luisua etsimään itseän -niin monia näkökulmia.
Kaikkea sitä tekeekin vain toisten mielipiteitten, ja sanojen myötä. Mutta voimmeko me edes sille mitään? Olemme niin alttiita muille ihmisillä, niin heikkoja mahdollisesti, ettemme edes halua yrittää yksin. Jotkut ihmiset ovat vahvempia, mutta eivät hekään pärjää aivan yksin. Joku heitä joskus määrää, ja muistuttaa, ettei täällä pärjätä yksin. Ja taas nämä, jotka ovat heikompia.. eivät edes tahdo kohdata yksinäisyyttä, vaan riippuu ihmiseltä ihmiselle, jotka jatkaa raiteilla pysymistä. Vaikka kuinka haluaisi harhailla yksin, etsiä itsensä -niin joku tulee silti, möläyttää jotain ja jäät miettimään. Vaikket haluaisi, vaikka kuinka haluaisit kulkea yksin tiesi. Silti aina pitäisi muistaa omat mielipiteet, omat unelmat ja ajatukset. Ei aina pitäisi vääntyä toisen sanoihin, vaan sanoa joskus vastaan, tai ilmoittaa oma mielipiteensä. Sillä ehkä tämä toinen ihminen vääntyykin vuorostaan sinun ajatuksiin, ja avartaa hänen näkemystään. Koskaan ei pidä olla liian varma itsestään, eikä muistakaan... me ollaan täällä tosiamme opettamassa, avartamassa ja määräämässä.
Jokaisella on joku, jota kiittää tästä päivästä. Joka muistuttaa, miten eletään. Jolle voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, välittämättä mitä hän ajattelee. Joku, joka arvostaa sinua juuri sellaisena millainen oletkin -mielipiteitäsi, ulkonäköäsi, ajatuksiasi. Jota voi halata, joka aina tsemppaa jaksamaan seuraavaan päivään. Jota voi rakastaa. Se vain täytyy löytää, ja pitää lähellä.. mutta kukaan meistä ei selviä yksin.
Tän postauksen tarkoituksena ei ole muuttaa mitään, vaan halusin vaa purkaa nää ajatukset johonkin suuntaan. Ehkä te ootte asioista samaamieltä, ehkä erimieltä ~mutta ehkä mieluiten molempia. Kommenttia saa laittaa, jos kokee tarvetta puhua tästä ~ for now, good night ~ ♥
