torstai 7. maaliskuuta 2013

Yhä uudestaan ja uudestaan palaan rakkaaseen aiheeseen, jonka suunta ei vaihdu

Palaan asiaan yhtä uudestaan ja uudestaan, sulkekaa jo tämä sivu, josset jaksa enää yhtäkään kirjoitusta koreajapani -musiikki rageemisesta. : )) Thääääääääääääääääääääääääääänks.


TÄMÄ on sitä, mihin pyritään, kun bändejä halutaan kaukaa omaa maahansa. Se on sitä, mikä vetää fanit yhteen ja näyttää yhteistyön määrän. Kukaan ei ole luovuttanut, kaikilla on vielä toivonsa -mutta katsotaan ilmiöitä, jolla oli kanssa nousunsa, jolla oli kanssa hetkensä, mutta nyt fanit on karkonnut. Ei ole enää kyse siitä, että korealaiset pitäisi saada pois, vaan siitä, että japanilaisia faneja ei ole, taikka kaikki ovat vetäytyneet. Kellään ei ole toivoa. Keikkoja ei tule, eikä toivoa. Mutta kun se lähtee toivosta, josta voidaan siirtyä tekoihin. Ei riitä, että ne jotkut muutamat riuhtovat kahleita, huutavat maailmalle tilanteesta ja loput vain nojaavat heihin, kuin olettaen, että jotain tuotaisiin suoraan kasvojen eteen. Enää ei riitä, että sanoaa 'haluan tuon bändin Suomeen' -ehei, sen eteen pitää tehdä töitä. Ja eikö se ole ihan okei näyttää bändeille, että niitä kaivataan täällä? Jostain syystä ihmiset ovat vain vetäytyneet omiin suojiinsa, omiin turviin ja siihen olettamukseen, että kyllä ne bändit sieltä tulee, taikka se on niiiiiiiiiiiiiin helvetin noloa vinkua jotain bändejä. 

Ei, se ei mene enää niin, että joo nyt ne bändit on täällä ja sitemmin kaikki voidaan viskata menemään. Ehei. Tottakai, jos fanit kuihtuu, niin se on sitten aika surullista, mutta tiedän, että jos bändejä mainostetaan, niistä puhutaan kuten 2009, muuttu ääni kellossakin. Ihmiset, jos te edes hieman välitätte, taikka kuuntelette japanilaista, te heräätte nyt, ettekä sitten, kun kaikki on liian myöhäistä. 

Tätä menoa pitää raahata perseensä Japaniin saakka, jotta pystyy näkemään haluamansa ja ehei, en suostu. En tosiaan suostu. Mä aion taistella tän ilmiön puolesta niin kauan, kun vaan henki pihisee, koska nää ihmiset ja fanit ja kaikki on antanut mulle niin helvetisti, ettei kukaan sitä ymmärrä. Uskaltakaa astua tähän fantastiseen maailmaan, koska lupaan, ettette tuu pettymään! Ja hei.. me vanhat konkarit, noustaan jaloillemme ja taistellaan sen puolesta, mitä halutaan, eikä vain odoteta valmista. Meidän pitäisi olla paljon yhtenäisempiä jos ajattelimme saada jotain aikaa. Uskokaa tai älkää, kukaan ei vedä tätä yksin...

!!!!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti