believe in yourself

“If you hurt Selena, it hurts Justin.” And when she hurts him, it hurts millions of beliebers.

Justin Bieber vieraili Suomessa 26. perjantaina. Joukkohysteeria oli kädenkosketeltava, myös heille, jotka eivät olleet niin innoissaan artistista. Oon tainnut ennenkin kirjoittaa jotain Justinista, mutta nyt, kun aihe on niin tuore, niin ajattelin tarttua siihen blogin parissa. Kun on kyseessä niinkin suuri artisti, on myös helppo arvata, että mielipiteitä on useita ja eroavia.

Ne negatiiviset mielipiteet onkin ollut yleensä luokkaa "Justin on homo" "Se tekee paskaa musiikkia" "Kuulostaa ihan naiselta/pikku tytöltä" "Kukaan ei kuuntele tällästä roskaa.." Aina, kun kyseistä artistista puhutaan negatiiviseen sävyyn, en voi kuin nauraa. Nämä, jotka nimittelevät milloin miksikin, eivät edes jaksa perehtyä asiaan enempää. On helpompi vain olla samaa mieltä muiden kanssa. Itse en ole kuunnellut Justinia sen enempää, mitä radiosta kuulee. En kuitenkaan silti koe mitään suunnatonta tarvetta haukkua häntä naiseksi, taikka homoksi.

Eniten huvittaa nämä reagtiot, kun viimein Justin saapui Suomeen. Mitä tapahtuikaan. Lehdet päivittivät jälleen suuren tähden jokaisesta liikkeestä. Fanit sekosivat, vihamiehet tulistuivat. Sitä mukaan, mitä muut hehkuttivat, aina joku menetti hermonsa. Mutta miksi? Ettekö te tosiaan tiedä, miltä tuntuu nähdä idolinne? Ettekö tiedä, miltä tuntuu nähdä ihminen, jota olette odottaneet monet vuodet? Ja jossette, niin kai sentään tiedätte, mitä tuntuu päästä vihdoin keikalle, jota olette odottaneet. Tottakai ymmärrän, jos ärsyyntyy, kun monta tuhatta ihmistä hokee ja hehkuttaa samasta asiasta, mutta ... se on vain yksi ilta. Muutama tunti. He hehkuttavat, mutta emmekö me voisi vain iloita toisten puolesta? Onko sillä väliä, ketä he siellä katsovat? Oli se Justin, taikka U2. Antakaa ihmisten fanittaa ja tykätä siitä, mistä haluavat. Olen aina kuulunut vähemmistöön, eikä ole vieras tunne, kun joku solvaa omaa lempibändiä. Sen kuitenkin tiedän, että Justinilla on monet tuhannet fanit tukenaan, joten pienet töksäytyksenne ei tule muuttamaan mitään. Eikö vain olisi parempi siis pysyä hiljaa? Antaa toisten iloita.

I will never say never
I will fight

I will fight 'til forever

To make it right

Katoin yläpuolella olevan videon, enkä tiedä .. Tiedän, mitä tuo henkilö tuntee ja käy lävitse. Tiedän, miltä tuntuu, kun bändi/musiikki pelastaa elämän. Tiedän sen turhankin hyvin. Olen onnellinen, että musiikki jälleen pelasti jonkun nuoren elämän. Olen onnellinen... että tuolla henkilöllä on Justin. Justin, joka antaa hänelle voimaa ja rohkeutta elää. Ei ole kyse siitä, ketä tai mikä antaa voimaa elää, vaan siitä, että joku antaa voimaa elämiseen.

Miljoonien teinityttöjen ihannoima poptähti aloitti keikkansa yli tunnin myöhässä. Keikka kesti yhteensä noin tunnin ja 40 minuuttia, ja se päättyi noin klo 22.30.

Vaikka keikka loppui, niin hysteeriset fanit jäivät vielä kiljumaan ja itkemään käytäville.

"Justin on täällä! Hän hengittää samaa ilmaa kuin minä! Justin on Suomessa! Kohta nähdään!!” hehkuttaa nimimerkillä Elina –kirjoittava. 

Itse olen sujut näitten hehkutusten kanssa Suomen keikasta, enkä koe syytä ärsyyntyä. Jos joku olisi kustantanut lipun keikalle, olisin voinut jopa mennä katsomaan ihan silkasta uteliaisuudesta. Kuitenkin, olen tyytyväinen, että Justin tuli Suomeen ja viimein toteutti monien faniensa toiveet. Ja toivon aivan heidän vuokseen, että Justin vielä palaa Suomeen, sillä hänellä on täällä paljon kuuntelijoita. Olen puhunut. Kiitos ja öitä. ♥

fuck this shit.

Mene kouluun, käy työharjoittelussa, takaisin kouluun ja lopulta töihin. 

Jos opettajilta kysytään miksi, on vastaus; teidän täytyy oppia olemaan töissäkin. Okei, meidän täytyy oppia olemaan, mutta eiköhän me opita, kun koko elämä täytyy siellä puurtaa. Meidät sysätään työharjoitteluun, ehkä jopa moneksi kuukaudeksi. Ilman palkkaa, mutta silti tehdään töitä kuten muutkin työntekijät. Hauskinta on tämä osuus, joka koskee myös kouluajalla; sinun täytyy sairastuessa hakea lääkäriltä paperi siitä, että todella olet sairas. Mutta vaikka sinulla onkin se todistus, on se yhä luvaton poissaolo. Joudut korvaamaan tunnit, oli sinulla lääkärintodistusta tai ei. Ihan sama oliko sinulla sormessa armoton haava, taikka oksennustauti. Korvaat ne silti. Ennen riitti vain vanhempien kirjoittama lappu, mutta nykyisin se on opettajien mielestä järjetön ajatus. Kun taas lääkärit nauravat sinulle, kun heillä olisi paljon enemmänkin apua tarvitsevia, kuin vain näitä, jotka juoksevat lääkäriin hakemaan pahentuneen flunssan takia lääkärintodistuksen. 

Eksyin hieman aiheesta, mutta suoranaisesti ärsyttää, koska mitä järkeä on mennä hakemaan (mahdollisesti) maksullista lääkärintodistusta, jossei se edesauta yhtikäs mitään? Joudut korvaamaan tunnit, vaikka pää kainalossa, taikka siirryt neljännelle vuodelle -tai tämä paras; sinut erotetaan. Oli sitten kuinka vaikeaa tahansa, mutta sinunhan täytyy saada koulu käytyä, täysillä tunneilla. Tottakai se on reilua niin jokaista kohtaan, mutta entäs kympin ja startit? Okei. Startit vain kiertelevät työpaikoista toiseen, tutustuu työpaikoissa ja sillee. Käännetään kelloa taaksepäin ylä-asteelle ja siellä jotkut raatavat niskalimasta arvosanojen takia, vain jotta pääsevät haluamaansa kouluun. Jotkut suuntaa suoraa kympille, joko pääsemättä muualle, taikka vain suosiolla menemällä sinne. Mitä he siellä tekevätkään -ei mitään. Silti numerot pompsahtavat samalle tasolle heidän kanssa, jotka ovat niskalimassa raataneet samojen numerojen takia. Paskinta on, että tämä on epäreilua jokaisia kohtaan, myös niitä, jotka saa nämä numerot käteen vain istumalla. Koska hehän eivät osaa yhtikäs mitään todellisuudessa, vaan ansaitsee numerot ilmasta. Mites jatko sitten? 

arrrrrrrrrghj -ja tämä uusin keksintö; ysit menee kaikkien edelle kouluun hakiessa, eikä alan vaihtajilla ole oikeastaan minkäänlaisia mahdollisuuksia vaihtaa koulua. Harvat meistä tietää ysillä, mitä haluaa, kun taas ne, jotka ovat koluneet koulua jo vuodenpäivät, tietää ainakin, ettei se ole hänen juttunsa. Toki ysienkin pitää päästä kouluun, mutta eikö olisi vain reiluinta pitää päätöstavat entisellään? Hankkikaa enemmän koulutuspaikkoja, jos jotkut pitää 'syrjäyttää' syrjempää, vain että toiset pääsevät paremmin kouluun.

Mua ärsyttää moni asia koulumaailmassa, tosi moni. En tiedä jaksaisko teistä puoletkaan kuunnella.. mutta harva todellisuudessa edes tykkää koulusta. Siitä huolimatta, nää asiat on mun mielestä kuitenkin sellasia ... ihan järkeviäkin. En valita vain, koska KOULU ON IHAN PERSEESTÄ -vaan koska näen syytä parannukseen. Ja tietenkään en voi sanoa, että näin menee joka koulussa, mutta omalta kokemukselta nyt voin allekirjoittaa tämänkin postauksen. thxx bye ♥

stop bullying.

 Kuka sinä olet haukkumaan? Kuka sinä olet tönimään? Kuka sinä olet lyömään? Kuka sinä olet varastamaan? Kuka sinä olet kuiskimaan? Kuka sinä olet nauramaan toisille? Kuka sinä olet osoittelemaan? Kuka sinä olet valittamaan toisista? Kuka sinä olet kiusaamaan? 

Kuka sinä olet.

Saatetaan töniä, paiskata lattialle, liata vaatteet ja huutaa törkeyksiä. Vaikka yleensä kiusaamista pidetään näkyvänä tapahtumana, joka tuotttaa ulkoiset vammat, on kiusaaminen paljon muutakin. Ulkopuolelle jättämistä, syrjimistä, selän takana puhumista, osoittelu, nimittely. Kaikki se. Sanat voivat pelastaa, mutta myös tappaa. Yksi sana, toinen, kolmas. Pian on sadat lauseet, jolla tappaa tuo uhri. Harvoin sitä kukaan ajattelee ja nytkin monet varmasti nauravat, että mitä helvettiä. Ei, kiusaaminen ei ole asia, josta voi vääntää vitsiä. 

You think this is beautiful? 

Look in the mirror

Olen ollut kiusattu, olen seurannut kiusaamista, sekä myös kiusannut. Olen tehnyt sitä, mutta kaikesta siitä voin kiittää omia kiusaajiani. He ovat saaneet kiusaamaan, ahdistumaan, mutta myös minut itseni kiusaamaan itseäni. Kiusatuilla ei ole helppoa, eikä kellekkään voi sanoa, että koita selvitä. Kiusaaja tarvitsee kaiken tuen. Ja .. jos teidän mielestä kiusaamisessa on jotain hauskaa, on teissä varmasti jotain hauskaa, sillä siinä ei ole mitään hauskaa. Ihmisiin sattuu, ihmiset tekee itsemurhia. Jotkut ihmiset eivät edes reagoi heti kiusaamisesta, mutta monien vuosien päästä heillä saatetaankin todeta masennus. Kiusaaminen saattaa jättää ikuiset arvet, todella syvälle. Jossei kehoon, niin mieleen. 

Words hurt, you know.

Voisin sanoa jokaisen lähipiirissä olijan kokeneen joskus kiusaamista.. ja en ymmärrä, mihin ihmiset pyrkivät. Onko se jotenkin aivan mahtavaa päästä nimittään jotakuta, jolla ei ehkä ole edes varaa parempaa? Onko tärkeää päästä haukkumaan jotakuta läskiksi, vain ja ainoastaan, että saa hetkellisen tunteen, että on itse laihempi? Onko se niin mahtavaa päästä musertamaan toinen ihminen alas? Mitä oikein mietitte. Kaikista ei kuulu, eikä pidä tykätä, mutta kaikkien kanssa tulee tulla toimeen. Se ei edellytä, että täytyy puhua paskaa, sekä kiusata. 

Ja jos on hyvä vääntää läppää toisista ihmisistä, koittaisitte miettiä. Asettukaa kiusatun tilalle, miettikää, miltä itsestänne tuntuisi. Olisiko hauska kuulla supattelua selän takana, nähdä osoittelua ja mulkoilemista? Mikä helvetti ihmisiä vaivaa, mä vaa mietin. Jos voisin, pelastaisin jokaisen kiusatun, koska kukaan ei ansaitse sitä kohtaloa. Ei. Olemme kaikki samanarvoisia.

Yrittäkää ajatella asioita niin, että kohdelkaa toisia ihmisiä, kuten haluaisitte tulla kohdelluksi. Pyydän.

asiaa.

RED DOG -film

Red Dog (2011)

Ohjaus: Kriv Stenders

Käsikirjoitus: Louis de Bernières, Daniel Taplitz

Näyttelijät: Koko, Josh Lucas, Rachael Taylor, John Batchelor, Noah Taylor, Keisha Castle-Hughes, Loene Carmen, Luke Ford, Rohan Nichol, Arthur Angel, Tiffany Lyndall-Knight, Costa Ronin, Neil Pigot, Eamon Farran

VAROITUS !! SPOILAILUA ..

ÄLÄ LUE JOS ET HALUA TIETÄÄ IDEAA SEN PAREMMIN ,_,

Katsoin kyseisen leffan siskolla toissapäivänä, enkä tiedä mistä aloittaa. Ehkä esittelystä? hm. 

Kaikki lähtee siitä kun Thomas (Luke Ford) saapuu rekallaan syrjäiseen Dampierin - teollisuuskylään. Sisätiloissa on kahina päällä, sekä pyssyt esillä, kun aikeena on lopettaa myrkytetty koira. Aikeesta ei kuitenkaan päästä tekoihin, sillä koira on paikallisten keskuudessa legenda. Koiran tarinaa alkaa kertomaan jokainen osapuoli, omalta kannalta. Koira on jokaista koskettanut. Red dog saapui kylään n. kymmenen vuotta sitten, tuntemattoman, tietämättömänä, mutta hurmasi jokaisen ihmisen sydämen asenteellaan ja ystävyydellään. Se siirtyi autosta autoon, muttei ollut kenenkään koira. Se ei kuulunut kenellekkään. Kunnes kylään muutti bussikusti John Grant (Jos Lucas), jonka koira valitsi isännäkseen. Mies, joka oli vaeltanut myös paikasta toiseen, löysi koiran lisäksi rakkauden kylästä, Nancyn (Rachale Taylor). Aina tarinoilla on myös surullinen puoli, kuten myös tällä tarinalla. Sanat 'palaan aamulla' pyyhkiytyivät, kun John joutui yllättävään onnettomuuteen. Koiralle tehty lupaus sai koiran odottamaan päivästä toiseen talon edessä, sillä eihän hän ymmärtänyt tuon kuolleen. Kun omistaja ei tullut hänen luoksee, hän lähti itse etsimään tuota. Red dog kiersi eteläisen Australian, aina Japania myöden. Tuo etsi, etsi ja etsi -tuloksetta. Viimein oli kuitenkin palata kotiin.

Viimein koiran löydettyä isäntänsä haudan, ei kaksikkoa erottanut enää mikään. 

Itse pidin elokuvasta todella paljon. Elokuvasta löytyy sopivasti huumoria. Kokonaisuudessahan tarina on todella koskettava, sillä koira, joka on niin uskollinen omistajalleen, mitä tämän koira oli -on aivan uskomatonta. Elokuvahan siis perustuu tositarinaan. Red dog tullaan muistamaan monesta asiasta, monen ihmisen sydämessä. Suosittelen ehdottomasti elokuvaa jokaiselle ! Varsinkin koiraihmisille. : ) 

ps. toi koira oli aivan luttana .. ;3; 

Australiankelpie .. ;3; kelpaisi .. ;_;

I'm going down so frail and cruel

Noora heitti idean aiheista ja väänsin jonkinlaista stooria. 

Pisteet sille, joka jaksaa lukea loppuun ~~ 

Bullet For My Valentine - Tears Don't Fall

Nuori poika. Iho mustelmilla, arvilla. Ja jälleen koittaa ilta. Kello lyö kymmenen, kun hän pidättää hengityksen jälleen. Kuten jokainen ilta. Hän kuulee ovensa takaa askeleita. Ovi rämähtää auki. Kaikki tapahtuu jälleen nopeasti. Lyönnit iholla muistuttaa, ettei se ole vain kuvitelmaa. On tainnut kulua jo parikin tuntia, mutta poika ei nouse. Ei häntä kiinosta. Ei hän jaksa. Eikä hän edes uskalla. Hän vain makaa elottomana lattian kylmää pintaa vasten. Yö on muuttunut aamuksi, kun poika viimein uskaltautuu ulos huoneestaan. Istuu hän aamiaispöytään. Jälleen ne kyselevät kasvot, jotka esittävät, ettei tietäisi mistä ruhjeet ja mustelmat ovat tulleet. Kolmas osapuoli on jälleen muualla, ja esität tietämätöntä hänen olin paikastaan. Sivustakatsoja näkee kaupassa onnellisen perheen, ilman ongelmia. Sivustakatsoja näkee huolettomat kasvot, ilman tuskaa. Mutta jos sivustakatsoja katsoisi tarkempaan, hän näkisi tämän näytelmän totuuden.

Perheiden on helppo esittää, siitä, mitä oikeasti tapahtuu, kun muut eivät ole läsnä. Väkivalta on perheissä yleistynyt, jopa huolestuttavalla vauhdilla. Missä vaiheessa meistä tuli vihollisia samalla puolella oleville? Miksi vihaamme niitä, joita meidän kuuluisi rakastaa? Mikä meitä riivaa? Väkivalta perheessä on jotain, jota en käsitä. Enkä koskaan tule hyväksymään sitä. Perheessä kuuluu rakastaa toisiaan. Ei kiduttaa, taikka tappaa. 

Evanescence - Everybody's Fool

Jälleen on tullut ilta, jälleen on pullon korkit avattu ja myrkyllinen neste myrkyttää mielen, sekä kehon. Se myrkyttää salakalavasti jokaisen solun, ajatuksen, teon. On pieni lapsi, itkee jo neljättä tuntia äitiään luokseen, saaden vastaukseksi vain iloista naurua. Hetkessä iloinen nauru on muuttunut itkuksi, huudoksi, raivoksi. Hän ei ole ainut joka itkee -lapsikin itkee. Naapurit soittavat poliisiin jo kymmenettä kertaa, vain tehdäkseen valituksen metelöinnistä. Heidän olisi pitänyt tehdä ilmoitus alkoholisteista, jotka ovat jättäneet lapsensa heitteille. Ja kun aamu koittaa, on kaikki kuten ennen. Selkeää, raitista. Lapsikin uskoo, että jälleen kaikki on paremmin. Kunnes uusi yö koittaa ja pullot korkataan. 

Alkoholi. Se on se, mitä itse vihaan liiallisessa käytössä aina ja ikuisesti. Känniset ihmiset kammottavat, inhottavat ja iljeksyttävät. Alkoholi on enemmän ongelma, kuin hyöty. Ihmiset eivät hallitse sen käyttöä, taikka sen käyttö karkaa aiemmin tai myöhemmin käsistä. On niin kiva örveltää kännissä, kun ei muista omaa nimeäkään. Perheessä alkoholin käyttö pitäisi olla hillittyä, varsinkin lasten seurassa. Mutta eihän sitä oman hauskanpidon lomasta edes halua nähdä, jos toisiin sattuu. 

Paramore- Ignorance

If I'm a bad person, you don't like me

Well, I guess I'll make my own way

On hänellä rastat, rikki revityt kuluneet farkut ja punaiset maiharit. On hänellä korvat lävistetty, sekä iho tatuoitu neonväreillä. On hänen silmänsä meikattu, mutta vain kevyesti. Silmien oikea väri peitetty piilolinsseillä. Ihmiset kaduilla nimittävät hänet hihhuliksi, oudoksi, hipiksi. Jos jatketaan listaamista. On hänellä vanhemmat menehtyneet, hän on sairastanut syövän, hänet on hakattu ulkonäkönsä takia ja parhaillaan paras ystävä sairaalassa. Jos ihmiset tietäisivät, jatkaisivat he samaa ajattelutapaa? Kiinostaisiko heitä? Tuskinpa. Jokainen on itsekäs paska, mutta tämä nuori nainen ei välitä. Hän kapinoi enemmän, enemmän ja enemmän. Hän huutaa vain enemmän maailmalle, mitä enemmän hänen huutoaan vastustetaan. Hän käänsi maailmalle selkänsä, otti tiensä ja jatkoi matkaansa. 

Syrjintä. Ihmisen ei anneta olla vapaasti mitä on, vaa siitä vedetään hirveä ongelma. Minulle on ihan sama, millaisissa vaatteissa joku kulkee, taikka miltä hän näyttää. Jos hän itse tykkää, sekä nauttii siitä miltä näyttää, antakoo rauhassa näyttää. Ihmistä ei kuulu kahlita, ettei se saa olla sitä, mitä haluaa. Ennakkoluulot on myös naurettavia.

Bring Me The Horizon - Don't Go

On koulu täynnä oppilaita, on opettajilla töitä enemmän kuin aikaa. Eivät he huomaa, kuinka nuorista yksi toisensa jälkeen romahtaa lattialla henkisesti itkemään. On nimittelyä, tönimistä, pahoinpitelyä. Kiusaamista. Jälleen alkaa tämä surullinen sointu, joka kertoo jo koko ala-asteen kärsineen kiusatun tarinaa. Luuli hän paremmaksi päivien muuttuvan, kun hän pääsee ylä-asteelle, vanhempien, ehkä viisaampien joukkoon. Oletukset ja luulot olivat liian korkealla, sillä hän löysi itsensä uudestaan ja uudestaan koulun lattialta verisenä, hakattuna. Ei hän kertonut, ei hän uskaltanut. Ei opettajat huomannut, vaikka kyselivät jäljistä. Kaksivuotta hän oli kasvotusten pimeyden kanssa, joka sai hänet itkemään joka helvetellinen yö. Opettajat soittivat kotiin, kyselivät poissaoloista. Kun viimein totuus kävi ilmi, muutti perhe toiseen kaupunkiin. Hän sai kätellä valon kanssa -kaikki oli valoisempaa. Ei kukaan huomannut jalkoihin, sekä käsiin ilmestyviä jälkiä. Ei häntä kiusattu, ei häntä edes nimitelty. Hänestä oli kasvamassa itsensä pahin vihollinen -pahin kiusaaja. Nuorukainen pääsi ylä-asteen läpi, mutta lukioon siirryttyessä hänet löydettiin toistamiseen pimeestä istumassa yksin. Oli hänellä käsissään veitsi, totuus ja menneisyys. Hänet löydettiin kuolleena lukion viidentenä päivänä. Kuolinsyytä tutkittiin, tutkittiin. Syyksi todettiin itsemurha. Veitsi. Jos häneltä uhrilta olisi kysytty, olisi vastaus ollut tyhjyys, menneisyys. Loputtomat sanat, jotka eivät jättänyt hänen päätänsä ikinä rauhaan. Loputtomat tuskat ja kivut. Hän tappoi itsensä, koska oppi kiusaajiltaan itse kiusaamaan itseään kiusaajien sanoilla. Kiusaamaan itsensä kuoliaaksi.

Varmaan jokaista tietämääni ihmistä on kiusattu jossain vaiheessa, enemmän tai vähemmän. Jotkut toipuvat siitä, sekä selviytyvät muutamalla huomautuksella. Jotkut taas sairastuvat masennukseen siitä hyvästä, sekä pahimmassa tapauksessa päätyvät itsemurhaan. Kauhistuttaa nykyisin kuulla, että ala-aste ikäisetkin jo kiusaavat toisiaan enemmänkin. En ymmärrä mihin tää maailma on menossa ..

Escape The Fate - Ungrateful

Hipaisu, läimäisy, lyönti, puukotus. Tiesitkös, pelkään sinua nykyisin. Jos ihminen ei osaa muuta kuin huutaa, on hänellä on jotain päässä vikaa -näin kirjoitin kymmenettä kertaa jatkoksi sanojen, että vihaan sinua. Vaikka oikeasti rakastan. Mutta olet tuhonnut suhteemme, olet tuhonnut tämän kaiken kauniin ja josta olisi ollut kauniiksi, huudolla, sekä väkivallalla. Olet paiskannut minut jo niin monesti vasten lattiaa, etten pysty edes laskea sormin kertoja. Tänää tunsin, että tulisi tapahtumaan jotain peruuttamatonta. Olit huutanut ihan tapojesi mukaan. Puhuit huutamalla, huusit puhumalla. Vihasin, sekä inhosin sitä. Tälläkertaa huuto yltyi. Yhdyin puolustaakseeni itseäni. Lyönti, toinen, kolmas. Yritin paeta, mutta jalat lähtivät alta. Lysähdin maahan. Veri valui pitkin reisiäni, kun olit lävistänyt alavatsani terävällä kapistuksellasi. Tönäisit lattian tasoon, jätit kitumaan. Jätit vain huutosi jälkeen. Tätäkö kutsut rakkaudeksi? 

Väkivalta perheessä, ystävien kesken, suhteessa, kadulla, missävain. Se on aina yhtä tuomittavaa.
Uhrit saavat mahdollisesti ikuiset jäljet. Jossei ulkoiset, niin sisäiset ainakin. 

G'NIGHT ♥

Do you really want to see disappointment on their faces just like in 2007

I was there that time. I was there, the first time Gazette came to Europe in 2007. 
It was the first time I saw them, but it was also the worst live I’ve ever did.

Why? Because there was no love during this live. I mean, between fans.

I attended to, like, 20 or 30 lives since and I’ve never, never seen again such violence and hate at any of them but this Gazette’s one in 2007.  And when I think of this, I feel really sad, I mean, deeply. That’s hurt a lot.

Gazette is like a family for us right? And band members also consider us as their family (I think so…). I know that everyone wants the first row, me including ! But does it worth fight like savage for it when Gazemen will see us like wild animals fighting for a peace of meat ?

They’re are coming back this time, because a lot foreign fans ask them to do so. They don’t want to ignore us anymore. So I don’t want them to be disappointed again. It was too painful to see disappointment on Ruki’s face that day. They’re giving us a second chance, so please, let show to Gazette that we love them and we love each others, show them that we are worthing it, or they will never come back again.

I love Gaze fandom, you’re part of my life, we share a lot even if we don’t know each others personally. We have the same love for a band and it’s killing me to think about seeing us fighting on this next world tour.  by. tumblr

Now, we'd like to address to those fans and ask them to think about:
-Do you think it's fair such a war among fans of the same bad?
-Do you think the GazettE will be happy about it?
-What kind of image do you think the world will have about your country?
-What kind of image do you think the GazettE will have of overseas fans?
We think this will be the main reason why the GazettE'll decide not to tour outside Japan anymore. 
Is this really what you want?

Disappoint the GazettE so much shouldn't be the last thing we would like to do? 

Shouldn't we prove them how big our love is and that we are all like a big family? 

Wisely speaking, this is how real wars begin, isn't it? How would you feel if you'll badly hurt one of the fans and they'll need to go to the hospital?? Would you be proud? Could you still go on after that? We'd like to ask you to really think what this tour means to ALL of us and that the most important thing is to behave correctly towards everyone, not only the band.

We would like them to think "Ah, it's really not bad performing overseas!" and that they would like to perform again overseas, not because we ask them but because they want to. by. twitter

Ihmiset on peloissaan, että he näkevät tappelua, taikka muuta epämielyttävää katsottavaa keikalla. Ihmisiä pelottaa, koska he pelkäävät, että gazette jälleen pettyy, kuten viimekin kerralla. Ihmiset puhuvat tästä nyt kokoajan, mutta vain tulevaisuus näyttää, johtaako se mihinkään. 

Kyseinen bändi saa monet käymään kierroksilla. Tunteet ovat kärjistyneet heti siitä hetkestä, kun bändin maailmankiertue ilmoitettiin. On ehditty puida jo monia 'draamoja' aiheesta, kuin aiheesta liittyen keikkaan. Aina joku tokaisee jotain järkevää, seuraava ei olekkaan samaa mieltä ja aihe on jo valmis kinastelulle, johon liittyy enemmän tai vähemmän osaanottajia. Aina ne saadaan puitua, tottakai. On kuitenkin huvittava, sekä mielenkiintoista nähdä, kuinka yksi bändi saa näin vahvan reagtion jokaisessa asiassa. On puitu jonotukset, käyty läpi mikä on parasta. Keikkasääntöjä on jaeltu ihmisten tietoon, vaikka ne on jokaisella keikalla tiedossa. Ja niin edelleen. Mua pelottaa, sekä kauhistuttaa se, jossei ihmiset oikeasti ookkaa muuttunut yhtään sitten 2007 -vaikka jokainen puhuu toista. Mutta se vaa tuppaa aina niin menemään, että netissä sanotaan toista ja kun miehet astelevat lavalle, kaikki unohtuu. 

Monet haukkuvat gazettefandomin paskaksi, jnejne. Mutta .. todellisuudessahan me vain itse teemme siitä paskan. Me itse vaikutamme siihen, onko se paska, vai muuttuuko se paremmaksi. Me itse päätämme siitä, tuleeko keikasta yleisön puolesta hyvä, vaiko huono. Itse näen meidät yhtenä isona perheenä, jonka seassa on muutamia, jotka ovat syystä tai toisesta kinpaantuneet, taikka muuten vain toimivat ajattelemattomasti. Yksi iso perhe, jonka kuuluisi rakastaa toisiaan keskenään. Mutta jokaiseen perheeseen kuuluu myös riidat, tottakai. Siitä huolimatta meijän pitäisi pitää yhtä. Ja nyt syyskuussa, kun miehet saapuvat Suomeen, niin silloin meidän pitäisi pitää enemmän kuin koskaan yhtä. Mistään ei tule mitään, jos nokittelemme toisillemme, ei mistään. 

Ja kyllä, olen sanonnut jo, etten halua edes nähdä yleisöä, sekä, että vihaan jo nyt Suomen yleisöä. Totuus on kuitenkin se, että nää monenmoiset negatiiviset tapamahtuketjut on saanut yleisön nyt jo huonoon valoon. Kuitenkin itse toivon, koska tässä on vielä monta kuukautta aikaa, että jonkinlainen parannus tapahtuu. Mä, eikä kukaan yksin voi päättää siitä, millainen keikasta tulee, mutta jokainen meistä voi vaikuttaa siihen. the Gazette on päättänyt lähteä kiertämään maailmaa, sekä varmasti myös positiivisin mielin, joten, eikö olisi myös pitäisi olla heidän päätöksensä arvoinen? Ei meidän kuulu vihata toisiamme, vaan rakastaa. Toivon todella, että tästä keikasta tulee ikimuistoinen hyvällä tavalla, niin meille, kuin bändillekkin. Toivon, että tämä suuri perhe voi pitää silloin yhtä, kuten perheiden on tapana. thnx. ♥

Joten, tehdäänhän mekin?