I’ll become a doll who will fight for you

NP: 빅스(VIXX) - 저주인형 (VOODOO DOLL)

Trust me and repeat after me, “He will come back to me”
Time is on your side, all you have to do is wait
I’ll make him cry as much as he made you cry
Tick tock tick tock, may it all be fulfilled

Ostit kankaita, kokosit minut ja loihdit kasvoilleni kesto hymyn. 

Hymyilen, mutta silmäni ovat sokeutuneet. Ne tuijottavat vain sinua.

Tuijottavat sinua, kun isket puukon yhä uudestaan ja uudestaan ihooni.

Reisiini, jalkoihini, selkääni, rintakehääni, sydämeeni.

Kehoni nytkähtelee, reagoi, mutta katseeni pysyy sinussa. 

Kuin sokea rakkaudessa roikkuen, kuin sokea syvällä sinussa. 

Pyydä mitä vain, teen sen puolestasi. 

Look carefully at what I’m going to do now
If it’s you, I don’t care about saving my body
Just say the name, whoever it is

I will bring them all here

Tick tock tick tock, may it all be fulfilled

Olet kahlinnut minut häkkiin, mutten huuda, tuijotan sinua yhä.

Taas aiheutat kipua, mutta sydämeni ei lakkaa lyömästä sinulle. 

Olet sokea nautinnosta, kun näet, minuun sattuu. Lyöt, hakkaat.

Anna tulla vain, kestän mitä vain, koska se olet sinä. 

Whatever reason it may be, you need me

Because I’ll become a doll who will fight for you
Just seeing you smile once is enough for me

I’ll do everything that you want for you

Even if my remaining life decreases

En välitä, vaikken enää aurinkoa näe, tai aamua koe. 

Mutta sinusta irti päästä en, riedun mieluummin, kun yksin jään.

En katso omaa elämääni, vaa sinun. Mitä sinulta ikinä puuttuukaa, sen tuon.

Ehjäksi sinut teen, vaikka minulta raajat puuttuisi. Mitä ikinä tahdot, tyttöni.

Whoever it is, look carefully, don’t make her cry

I have nothing more to lose

The sadness in my heart that no one knows about

Olet saanut kai jo kaiken. Minua ei kiinosta. Olen yhä valmis sinua varten.

Varten sinun maailmaasi, varten sinua suojelemaan. 

Mutta olet saanut tarpeeksesi, joten heität minut menemään.

Yritit kuihduttaa minut, mutta pysyin voimissani vuoksesi.

Nyt, tämä maailma syö minut elävältä, enkä enää luoksesi palaa.

Tee ja kokoa uudestaan uusi nukke. 

Ehkä hän on mieluisa. Ehkä hän on onnekkaampi.

I'm lost and I'm okay with that.

Olen kävellyt ummet ja lammet, katsonut oikealle ja vasemmalle.

Ei ketään, ei sielläkään, ei tuollakaan. Katsokaa, olen yksin.

Lampia, lumpeita. Niin kaunista, niin yksinäistä. 

Olen tainnut tästäkin kävellä, olen sekaisin askeleista, olen sekaisin poluista.

En tiedä, kävelinkö tässä eilen vai onko tämä uusi polku. Kaikki näyttää samalta.

Käännyn ympäri, yritän muistella, mutten muista mitään.

Käännyn ympäri ja kirin vauhtiani. En voi olla eksyksissä taas.

Eksyksissä itseni kanssa. Eksyksissä näillä kivisillä poluilla.

Olen harhaillut ympyrää, olen yrittänyt löytää polkuani, jolla aiemmin kävelin, mutta tajuan, ei auta mitään etsiä entistä polkua, kun voin etsiä uutta ja parempaa.

Ehkei se olekkaan paha olla eksykssiä.

Rentoudun, suljen silmäni ja vedän syvää henkeä.

Olen eksykssiä, mutta se ei haittaa. Minulla ei ole suuntaa, olen eksynyt.

Minun ei tarvitse etsiä ulos pääsyä, vaan voin eksyä vielä lisää.

Eksymällä löytää itseni, löytää polkuni ja löytää teidät. 

Löytää sen kaiken, minkä takia eksyin, mutta oppia eksymällä kaikesta siitä.

Askel, ympäri, toinen, kolmas, neljäs, ympäri, ympäri.

Nauran, kun pyörin ympyrää. Askeleeni eivät ole arkoja, vaan otan niitä varmasti.

Katsokaa, katsokaa, kuinka vapaa olen. Olen eksnyt, mutta silti teitä edellä.

Edellä teitä, jotka yritätte kivuta tutun ja turvallisen perässä.

Olen eksynyt, eikä se haittaa minua. 

Koska minulla on kaikki suunnat, kun teillä on vain yksi suunta.

~ ~ ~

I've walked everywhere, looked right and left.

No one, not there either, not there either. Look, I'm alone.

Ponds, water lilies. So pretty, so lonely.

I think I've walked past this too, I've lost count of the steps, I've lost my way.

I don't know whether I walked here yesterday or if this is a new path. Everything looks the same.

I turn around, try to remember, but can't remember a thing.

I turn around and pick up the pace. I can't be lost again.

Lost with myself. Lost on these stony trails.

I've wandered around, tried to find the way I walked on earlier, but

I realize, it doesn't help to look for the old path, when I can look for a new and better one.

Maybe it isn't bad to be lost after all.

I relax, I close my eyes and take a deep breath.

I'm lost, but that's okay. I don't have a direction, I'm lost.

I don't have to look for a way out, but I can get lost even more.

By losing myself first I can find myself, find my way and find you.

Find it all I got lost for, but to learn by getting lost from it all.

A step, turn around, another, third, fourth, around around.

I'm laughing when I'm turning around. My steps are not shy, but I take them confidently. 

Look, look at how free I am. I'm lost but still ahead of you.

Ahead of you who try to keep up with the safe and familiar.

I'm lost and I'm okay with that.

Because I have all the directions, when you only have one.

Minä itse teen hetkeni.

Juna paikkaan X on peruttu, pyydämme, odottakaa korvaavaa junaa asemalla. 

Kuulutuksen kaikuvat kymmenettä kertaa korvissani, kun ummistan silmäni uhkaavan päänsäryn myötä. Päässäni humisee, kun käperryn penkille pienelle kerälle, tuijotellen ohitse kulkevia ihmisiä. Olen odottanut saapuvaa korvaus junaa nyt kolme tuntia, ja tunnen, kuinka jokainen osa kehostani alkaa olla jäätymäisillään. Kunpa edes sinä olisit vierelläni, mutta ei, olen yksin. 

Vedän syvää henkeä keuhkojani pakastavaa ilmaa, päästäen henkäisyn ilmaan höyrynä. Inhoan talvea, inhoan pakkasta ja sitä näkymää, joka täyttää jokaisen kadun näin talvella. 

Oloni alkaa olla lohduton, kun tiedostan, että istun siinä viidettä tuntia. Kauan minun pitää vielä siinä istua? Olin tuijottanut ihmisiä, mutta nyt suuntaan katseeni raiteille, jotka ovat lumen peitossa. Katselen hiljaa raiteita, pohdiskellen. 

Havahdun ajatuksesta, joka on vallannut pääni. Olen odottanut nyt korvaavaa junaa kuusi tuntia, ja alan ymmärtää, mihin voisin verrata sitä. Junat kulkevat raiteilla, ottavat ihmisiä kyytiin ja kyyditsevät seuraavaan paikkaan. Aina jokainen juna on uusi mahdollisuus ihmisille, mutta minun junani ei koskaan saavu. Se on kuin elämäni. Istun siinä, välittämättä mistään, edes siitä, että elämäni kulkee kokoajan silmieni edestä. Odotan sitä yhtä tiettyä junaa, jonka olisi määrä kuljettaa paikkaan, johon olen päättänyt. Miksen sen sijaan kuitenkin hyppäisi junaan, jota en suunnitellut? En suunnitellut sitä, mutta en jynssäisi paikoillani elämäni kanssa, odotellen sitä oikeaa, suunniteltua junaa. Ja näin minä näen elämäni; suunittelen asioita, odotan sitä oikeaa hetkeä, odotan, odotan ja jynssään elämässäni. Sen sijaan voisin hypätä asiaan, jota en suunnitellut, tehdä sen heti ja jatkaa elämää, erillaisilla suunnitelmilla. Ja mitä se muuttaisi? Olisiko se pahasta? Pystyisinkö elämään sen kanssa, että hyppäsin eri junaan, vain palatakseni vielä joku päivä sinne, jonne minun oli päämäärä päästä? Eikö se voisi odottaa tämän yhden harhaliikkeen?

Nousen ylös hyiseltä penkiltä, heilautan laukun selkääni vasten. Suuntaan kohti raiteita, seisahdun ja hymyilen ensimmäisen kerran niiden kuuden tunnin aikana. Odottamani juna ei ole saapunut, eikä siitä ole ilmoitettu. On vain ilmoitettu, ettei junaa ole saapuvaksi vieläkään. Minun hetkeni alkaa sillä hetkellä, kun vieras, suunnittelematon juna saapuu eteeni. Hyppään kyytiin epäröimättä, istun alas ja annan junan viedä. 

En päässyt sinne, minne oli päämääräni, mutta pääsen varmasti jonnekkin muualla, joka on vähintään yhtä arvokasta. Ja mikä tärkeintä ... en jäänyt jynssäämään eläämäni, odottaakseeni elämää. Sillä tänä yönä, elämän täytyy odottaa minua. Tottua siihen, etten minä ole odottamassa hetkeäni, vaan minä teen itse hetkeni.

Siihen saakka nämä kirotut kulkuvälineet erottavat meidät.

Growing deeper 

The two of us become

A single shooting star

Long road which leads to the calm hill 

As if turning on a light 

We illuminate tomorrow

Always stay this way

Istun bussin kyydissä. Istun ja tuijotan katuvalojen valoja. Kaduilla olisi muuten pimeää, mutta valot tuovat elämää muuten niin kuolleille pimeille kaduille. En tiennyt kauan olin istunut bussin kyydissä. Vaikka tiesin, että satakilometriä ei ollut pitkä matka -se oli pitkä matka sinun luoksesi. Vaihdoin asentoani kärsimättömästi, upottauduin uudestaan ja uudestaan musiikin vietäväksi. Miten matka saattoi kestää näin kauan?

Muistelen aikani kuluksi ensimmäistä kertaa kun kohtasimme, sitä ensimmäistä kertaa, kun juoksit heti syliini. Sanoit, että ikävöit minua, vaikket ikinä ollut nähnyt minua. Sait huulilleni hymyn, eikä se kadonnut koko päivänä. Kunnes jouduimme eroamaan. Lähdit oppilaitokseen ja silloinkin meidät eroitti nämä kirotut julkiset kulkuvälineet, jossa tälläkin hetkellä istun. Tiesin, kun istuin silloin bussiin, tiesin, että matkasta tulisi pitkä. Sen matkan muistan aina, kun tunsin käsiesi lämmön omissa käsissäni. Enkä voi unohtaa loputonta itkua, itkua ikävästä. 

Tajuan hymyileväni, kun katson ulos pimeyteen. Tärisen kylmästä ja kiedon sinun lahjottaman hupparin tiukemmin ylleni. En ymmärrä kuinka nämä julkiset ovat ilman lämmitystä, vaikka pakkanen lähentelee jo kymmentä astetta.

Siirrän katseeni bussin kelloon, enkä tiedä vieläkään, kauan minun vielä pitäisi siinä istua. Kauan minun vielä pitäisi tuntea kehoni kylmäksi, onnettomaksi. Kauan minun vielä pitäisi tyytyä näihin muistelmiin sinusta, kunnes voisin taas sinut ihollani tuntea. Aika kulu, matka kulu, kulu, kulu, haluan jo luoksesi. 

Viimein nousen ylös paikaltani, heitän reppuni selkään, hyppään ulos julkisesta, heilautan kättäni kuljettajalle. Teen sen aina luoksesi tullessa, mutta kun joudun sinusta eroon, en kiitä ketään, en edes kuljettajaa. Astelen hiljaisia katuja pitkin, katselen samoja valoja, joita tuijotin bussin ikkunasta. Ja viimein erotan sinut. Sinun hymysi on yhtä säteilevä kuten aina. Silmistäsi loistaa elämäniloa, suunnaton ikävä. Juoksemme loppumatkan, kiedomme kätemme tiukasti toistemme ympärille, syleilemme toisiamme ja kuiskuttelemme rakastavaisia sanoja. Luoja, että olen ikävöinyt sinua. 

Aina kun näemme, tuntuu, kuin se olisi eka kerta. Aina kun kiedon kätesi ympärille, tuntuu, ettet olisi ikinä ollutkaan siinä. Aina, kun suutelen sinua, tuntuu kuin se olisi yhä se ensisuudelma, jonka sinun kanssasi jaoin. Tunnut niin hyvältä siinä ja tiedän, että koko maailman kadehtii meitä onnekkaita. Meitä niin sokeita, mutta silti niin onnekkaita. 

Kävelemme luoksesi, valloitamme sänkysi ja lellin sinut jälleen piloille. Naurusi täyttää pääni ja juovuttaa humalaan. Olet kaunis tyttöni. Makaat selälläsi, ja naurat kuinka höpsöltä taas näytän sojottavin hiuksineni. Nauran kanssasi, kiedon käteni lämpimän kehosi ympärille, kutittelen huulillani kaulaasi ja hihität suloisesti vastaukseksi. Olen juovuksissa, niin juovuksissa rakkaudestasi. Haluan pidellä ja tuntea sinut aina näin, aina ihoani vasten. Vedän jälleen kerran ominaistuoksuasi keuhkoihini, naurahdan ja suukotan poskeasi. Kuiskaat, kuinka hupsu olen, mutta jatkat pian, kuinka rakastat minun hupsuuttani ja minua. Vain enkelit tietävät, paljon rakastan sinua, kuiskaan.  

Voin ylpeänä kertoa, millaiselta onnellinen loppu tuntuu ja näyttää. Jaan kanssasi ilot, surut, menneisyyden ja tulevan. Enkä muuta halua. Tämä maailma on meille, meitä varten. Kulta, vain meillä on väliä, sillä muu maailma on katea rakkaudestamme. Katea rakkaudellemme.

Kunnes jälleen se kirottu julkinen vie minut pois luotasi. Mutta, rakas, minä palaan, minä palaan tyttöni. Ja joku kerta jään luoksesi ikuisesti ja valloitamme koko maailman yhdessä. Siihen saakka nämä kirotut kulkuvälineet erottavat meidät.