Be kind.

“My father had taught me to be nice first, because you can always be mean later, but once you’ve been mean to someone, they won’t believe the nice anymore. So be nice, be nice, until it’s time to stop being nice, then destroy them.” —  Laurell K. Hamilton

Sä kävelet kadulla, annat tietä kiireellisemmälle. Sä tarjoat apuasi, jonkun sitä tarvitessa. Jos joku pyytää apua, sä autat kyselemättä. Joku tarvitsee neuvoa, sä autat sitä. Joku kaatuu, sä menet auttamaan sitä. Joku tarvitsee apua missä vain, sinä olet aina valmis auttamaan. Olet aina kaikkia varten, valmiina, milloin vain. Mutta varo vain, sitä ei tulla muistamaan.

Autosi hajoo, jäät yksin tielle, muut ajavat ohi. Tavarasi tippuvat maahan, kaikki kävelevät ohi. Tarvitset apua, kukaan ei auta sinua. Kukaan ei tule missään vaiheessa tarjoamaan apua, ja jos kysytkin, sitä ei anneta. 

Anna sitä, mitä saat. 

Mutta mitä josset saa mitään?

Please don't expect me to always be good and kind and loving.

There are times when I will be cold and thoughtless and hard to understand.

Mä myönnän olevani ihminen, joka on liian kiltti. Mä tarjoan apuani tarvitsevalle, mutta teen sen pelkästä pyynnöstäkin. Mutta mä oon oppinut rajoittamaan, huomatessani, etten saa mitään takaisin. Varsinkin tuttujen ihmisten piirissä. Vieraiden ihmisten kanssa on vähän tasapainoittelua, jos joku auttaa sua se on ihan siitä henkilöstä kiinni ja se on susta kiinni, meetkö auttaa vaikka kaatunutta. Menisitkö ?

Onko teistä joku liian kiltti? Mikä on liian kiltti ihminen? 

Suomalaiset ovat kylmiä ihmisiä, jotka eivät turhia puhele vieraille. Mutta jos joku apua pyytää, me mennään siitä huolimatta hermostuneiksi. Se on meille outoa, että joku haluaakin meiltä apua. Tai edes puhuu meille. Mun mielestä Suomalaisten pitäisi kehittää kykyä auttaa muita, ja olla ystävällisempi. Mun mielestä ei voi ikinä olla liikaa kilttejä ihmisiä, mutta liian kiltti ihminen voi olla. Se on surullista todeta, mutta totta se on. Siinä vaiheessa, kun alat olemaan kiltti, kun alat olemaan kaikille mieliksi ja olet aina valmiina mihin vain niin okei, onhan se kivaa. Mutta onko sittenkään. Sä et siitä huolimatta saa mitään, oot siitä huolimatta vain se joku joka auttaa kaikkia ja on kaikille kiltti. Ei sua muisteta siitä pienestä hyvästä teosta, mutta varo vain, jos jollekkin selkäs käännät. Saat kuulla siitä, enemmän kuin niistä kymmenistä hyvistä teoista. Mikä siinäkin on, että ihmiset muistaa vain ja ainoastaan pahan? Ei mitään hyvää ikinä. 

En tiedä sitten, pitäisikö ihmisiä kannustaa olemaan kiltempiä, vai eikö. Toisia ehkä, toisia ei todellakaan. Itseni kohdalla tiedän, että se on juuri jälkimmäinen. Nämä "einiin kiltit ihmiset" mieluusti syö sut, ne mieluusti tulee kokeilemaan jokaista aluetta, ne mieluusti syö sut elävältä. Ihminen, joka on kiltti, se on heikko, se on heikompi, mitä ei kiltit. Missä sekin raja menee, tiedä häntä, mutta ne jotka kaikille kumartaa, saa kumartaa ikuisuuden. Ei kukaa niitä palaa kiittämään, ja vaikka palaisi saa ne silti kumarrella. Jos olet liian kiltti ihminen, jos ajattelet, että teet kaiken muiden takia, elät vain heille ja heidän kautta, herää. Ole kiltimpi itsellesi ja muista ketä varten oikeasti elät, ketä sua oikeasti kiittää. Erottele ne, jotka osaa olla sulle kilttejä tulevaisuudessa. Ketkä ansaistee sun kiltteyden, ketkä ansaitsee sen.

“"Good Morning"

“How was your day?”

“Be careful”

“Text me when you get home so I know you’re safe”

“Sweet dreams”

“How are you?”

“I hope you’re feeling better”

“Have a good day today!”

“I miss you”

“Good night”

“Can you come over?”

“Can I come over?”

“Can I see you?”

“Can I call you?”

“You’re beautiful”

“Want something to drink?”

“Watch your step”

“Let’s watch a movie”

“What are you up to?”

“How is your day so far?”

“It will be okay”

“I’m here for you”

“Do you need anything?”

“Are you hungry?”

“I just wanted to hear your voice”

“You just made my day”

… 

You don’t have to hear “I Love You” to know that someone does. 

Listen carefully. People speak from the heart more often than you think.”

— Blocklava 

Tää maailma kantaa ihmisiä, joille on ihan sama mitä sä ajattelet, kunhan niitä miellytät. Kunhan niillä on hyvä olla. Opettele olemaan myös se ilkeä paska, jota kaikki vihaa, koska tulet tarvitsemaan sitä roolia vielä joku päivä. Koska vielä joku päivä joku astuu sun eteesi, laittaa sut polvillesi ja katsoo, paljon nielet. 

Sä olet kiltti, mutta se ei ole heikkoutta, kun oikein oivallat.

Sä olet yksi kauneimmista, älykkäimmistä ja tärkeimmistä ihmisistä.

Koska kiltteyttä ei ole koskaan liikaa.

It's time to move on.

Me herätään, me mennää töihin, me jäädään lomalle, me palataan töihin, mennää nukkumaan, herätään taas. Seistään kauppa jonossa, kiirehditään leffaan, kiirehditään tapaamiseen. Kiirehditään iltaisin kaduilta pois kotiin turvaan, suunnataan kouluun, nähdään ystäviä, mennää keikoille. Syödään, nukutaan. Aina kelloa kelloa katsoen, aina kellon ympärillä pyörien, aina ajalleen toimien. 

Mitä jos kelloa ei olisi? Mitä jos ei olisi aikaa? Mitä jos voisimme pysähtyä ja liikkua kun haluaisimme, liikkuisimmeko lainkaa? Liikkuisitko sinä nyt? Haluaisitko jäädä tähän hetkeen? Ikuisesti ? 

So I'm always holding onto
Things either here and then gone

Oh, but now that I can see how things are changing
I guess it's high time that I was moving on

Mä halusin kertoa teille, meille kaikille tutusta asiasta, ajasta. Kellosta. Kaikki varmaa tietää siitä oudosta kapistuksesta, joka on jokaisessa muodossa. Meillä on myös sisäinen kellomme, joka pitää meitä ajantasalla sisäisesti. On myös aika, jota ei voi millään mittarilla määritellä, aika, joka kokoajan liikkuu eteenpäin. Se vain liikkuu, meidän huomaamatta, ilman kelloja. Aurinko nousee, menee piiloon ja kuu tulee esille. Elämä jatkaa kiertokulkua, kokoajan. Vaikka sota syttyisi, vaikka koko maailmaa uhkaisi katastrofi. Vaikka kaikki ihmiset kuolisivat, vaikkei meitä olisi, aika jatkuisi. Se jatkaisi kulkemistaan, ilman todistajia. 

Mitä aika meille tuo? Se laittaa meidät toimimaan, mutta jos me haluaisimme sen pysähtyvän. Joskus toivomme, että omistaisimme sen oman kaukosäätimen, mutta jos omistaisimme, jäisimmekö tähän? Pysähtyisimmekö, emmekä enää ikinä liikkuisi? Vai kelaisimmeko eteenpäin? Voisimmeko vain kääntää selän kaikelle sille luonnollisille kierrolle, jos vain voisimme? Tekisitkö sinä sen? Vai onko sinusta parempi, että aika kuljetaa meitä. Niin ylä -ja alamäkien lävitse, pysähtymättä. Olen alkanut uskomaan siihen ja olen sanonut, että jos kaikki tuntuu kaatuvan, anna ajan kulua. Aika ehkei paranna, mutta se muuttaa asioita. Se muuttaa ihmisiä sun ympärillä, sua ja koko sun elämääsi. Vaikket sä haluaisi, se kuljettaa sua joka sekuntti eteenpäin kohti uusia asioita. Joskus meistä tuntuu, että junnataan paikoillaan, mikään ei muut, mutta jos me katsotaan taaksepäin, me ollaan taas koettu ja opittu kaikkea. Elämässä tapahtuu kauheita asioita, meille jokaiselle, mutta mä uskon, että jokaisella tulee olemaan myös hyviä päiviä. Mä uskon, että kun me aamulla herätään, se voi muuttaa kaiken. Huonommaksi, paremmaksi, kuka tietää. Kun me illalla mennään nukkumaan, me ei voida tietää mitä aamu tuo tullessaan, vai tuleeko sitä lainkaan. Aika vie ja kuljettaa meitä, eikä me voida pysäyttää sitä. Ja joskus meidän täytyy osata tietää sillä hetkellä mitä me halutaan, koska aika kuluu, eikä aika odota ketään. Se ei ajattele, haluatko nyt vielä hetken jarrutella, vaan sun on pakku astua ja liikkua. Valita. Mutta koska aika liikkuu, me liikumme ja siksi kaikki on mahdollista. 

Time waits for no one

Yleensä, vaikka meitä pelottaa, meijän pitäisi uskaltaa hypätä. Uskaltaa ajan viedä. Sä et voi jatkuvasti jatkaa sanoen, että kyllä mä huomenna, tai että kyllä mä eläkkeellä sitten. Huomista tai eläkettä ei välttämättä tuu, sua ei välttämättä enää ees ole, kun olisit ehkä valmis. Elämä ei odota, aika ei odota. Sun pitää toimia, jos haluat elää. Mä en halua pelotella, mutta elämä on epäreilu kaveri, joka vie ja varastaa ikävästi. Enkä halua, että yksikään makaa sairaalassa voivotellen kivuissaan, että miksei tehnyt silloin kun pystyi. Ihmisten pitää työskennellä, hankkia rahansa, jotain jolla elättää itsensä ja perheensä. Ihmisten pitää painaa töitä, elääkseen, heidän täytyy painaa niskalimassa töitä, voidakseen ehkä joskus matkustaa ja oikeasti elää. Jotkut ihmisistä turtuu, he eivät ymmärrä haluavansa muuta. Jotkut jopa tappavat itsensä, masennuksen kourissa. Ymmärtäähän sen, että pitää saada rahat ja elanto jostain, mutta eiei älkää tappako itseänne työllä, mä pyydän. Koko maailma odottaa teitä, teillä on aina vaihtoehtoja ! Te keksitte keinon elää, jos vain haluatte ja ymmärrätte. Ei saisi vaipua ikinä siihen ajatukseen, että olen vanha eikä ole enää mitää muuta kuin työ. Ei herranjestas, teillä on koko elämä edessä niin kauan kun te pystyssä pysytte ! Eläkää, toimikaa ja nauttikaa. Koska ei teitä haudassa kukaa ole kiittämässä hyvin tehdyistä töistä, eikä kukaan lapsenlapsi halua kuunnella vain kuinka te vain paiskitte töitä silloin omassa nuoruudessanne. Eläkää kun voitte, koska elämällä on teille muutakin annettavaa kuin työ. 

Älkää odottako, koska on hyvä aika. Sillä mä oon odottanut nyt jo kolme vuotta, vain voidakseeni jotain toteuttaa, joka olisi sitä jotain omaa ja mä sanon, ettei se kannata. Te tuhoatte kaiken omanne, annatte muiden viedä kädestänne, ettekä enää edes lopussa ymmärrä mitä halusitte ennen kaikkea sitä. 

Paras aika on nyt, heti, tällä minuutilla. 

Sanokaa sanottavanne.

Kertokaa rakastavanne.

Toteuttakaa unelmianne.

Toteuttakaa itseänne.

Koska tämä elämä on teille.

Tyttö tää, nukkuu peläten.

Tyttö istuu kahvilassa, hän on juuri tavannut ihailtavan persoonan.

Tytön, joka nauraa kokoajan, pitää hänet iloisena. 

Tytön, joka hymyilee, nauraa ja puhuu puhumistaan.

Tyttö, joka oli niin yksin ensiksi, omistaa mustat kiharat hiukset.

Tyttö, joka liittyi hänen seuraan omistaa suorat valkoiset hiukset.

Kuin vastakohdat, mutta niin hyvin yhteen sointuu.

Kuluu kuukausia, vuosia. 

Kaksikko ystävystyy sekuntti sekunnilta enemmän, päivä päivältä. 

Mustahiuksinen tietää, ei voi eikä halua päästää ikinä ystävästään irti.

Muiden seura ei kiinosta, vain tuo ilopilleri hänen elämässään saa kaiken tuntumaan elämältä.

Mustahiuksinen masennusta sairastaa, hänelle se todettu on.

Mutta lääkkeitä hän on jo voinut vähentää, tuon valkohiuksisen ansioista.

Valkohiuksinen luo häneen hyvää, hän uskoo huomiseen. Kaikkeen kauniiseen.

Nyt jo viisi vuotta hyvää ystävyyttä.

Tähänkin hyvään mahtunut riitoja, niin alamäkiä kuin ylämäkiä.

Ystävykset ovat selvinneet kaikista, yhä he toisiaan tukee.

Nyt mustahiuksinen makaa sängyllä, nauraa valkohiuksiselle ystävälleen.

Ystävykset naureskelevat, painivat sängyssä, hassuttelevat.

"Kuule .. en haluaisi jatkaa tulevaisuuteen ilman sinua", valkohiuksinen yllättäen kuiskaa.

Mustahiuksinen kääntää päänsä, kierähtää vatsalteen ja hymyilee ystävälleen.

"En minäkään", mustahiuksinen kuiskaa hymyillen ystävälleen.

Valkohiuksinen luo kasvoilleen kauniin hymyn, vetää nuoremman hellään suudelmaan.

Nuori rakkaus kukkaan puhkeaa, tulevaisuus edessä.

Ystävykset, nyt rakastavaiset yhdessä ovat olleet jo tasan kolme vuotta.

Mustahiuksinen masennuksestaan ylös on noussut, hän suorastaan loistaa.

Kaikki on hyvin kaksikolla, he maailmaa valloittavat yhdessä.

Mustahiuksinen nyt yksin kotona istuu, hymyilee kun kotiaan sivoilee.

Kaksikko oli sopinut näkevänsä viikonloppuna, mutta mustahiuksinen ajatteli yllättää toisen puolen.

Tyttö hyppää auton kyytiin, ajaa musiikin pauhatessa hymyillen. 

Lahja viereisellä penkillä, odottaa saajaansa.

Mustahiuksinen kurvaa tuttuun pihaan, nousee ylös autostaan, ottaa lahjan.

Tyttö suuntaa ovelle, mutta se auki onkin.

Ei hän tietää voi, tuo avoinen ovi on myös ovi alamäkeen.

Hän sen epäilemättä auki työntää, tyttö sisälle siirtyy.

Mustahiuksinen kuuntelee, hiljaa astellessaan oleskelutilaan.

Tyttö ei huhuile, hän tuntee luissaan ja ytimissään, nyt hiljaa parempi on olla.

Mustahiuksinen jää ovelle, tuijottaa sohvalle, jossa nämä kaksi hahmoa on.

Valkohiuksinen, hänen tyttönsä, jonkun muun kanssa.

Valkohiuksisen alla on poika, joka nauraa elämäniloisena.

Mustahiuksinen tiputtaa lahjansa, silmät täytyy kyyneleistä, hänen purressaan huultaan ettei itkisi.

Tuo narttu, tuo .. hänen tyttönsä ei kyyneleitään enää ansaitse.

Valkohiuksinen nousee nopeasti ylös, hän anteeksi pyytelee loukatulta. 

Poika jää sohvalle, kun tytöt poistuvat pihalle. Huuto raikuu toiselle puolelle kaupunkia.

"Olet siis aina luotani lähdettyä mennyt hänen luokseen, paennut hänen käsivarsille, mennyt hänen kanssa, nauranut minun selän takani... olet pettänyt minua kaikki nämä vuodet!", mustahiuksinen huutaa.

Valkohiuksinen on sanaton, hän ei anteeksi voi pyytää. Hän päätti tästä.

"En osannut sanoa sitä... pelkäsin.... ei, tiesin, että tässä käy näin, en vain osannut sanoa..", valkohiuksinen kuiskaa, ennenkuin kääntyy ja lähtee. Jättää mustahiuksinen tukeutumaan omiin jalkoihinsa.

Nyt tapahtumasta kulunut neljä vuotta, ei mustahiuksinen enää ulkona käy.

Hän istuu huoneensa lattialle, tuijottaa kelloa, joka aikaa kuljettaa.

Mustahiuksinen osastolle siirrettiin, hän ei yksin enää selvinnyt.

Ja nyt tyttö tää, jatkaa kellon tuijottamista. 

Peläten, kuka hänet seuraavaksi pettää.

Kerran tapahtuu, se harvoin kertaan jää.

Parisuhteeseen halutaan niin mieluusti, sitä oletetaan, että sinkkuna ei enää selvitä, vaikka parisuhteessa menisi kuinka huonosti .. vaikka kuinka toinen kuinka satuttaisi, kuinka haavottaisi .. 

                                                             miten sinä ottaisit pettämisen? 

Onko mitään väliä tunnetko sääliä 
Jos se kestää vain hetken 
Sitten kadoten 

Ihastutaan, aletaan seurustelemaan, seurustellaan, kaikki on hyvin. Kunnes naps, mitä tapahtuukaa. Jompikumpi osapuolista lähtee toiseen suuntaan syystä tai toisesta. Miehiä pidetään pettäjinä, mutta minun mielestä naiset pettää siinä missä miehetkin. Enkä nyt puhu vain heteropareista, vaan aivan kaikista pareista yleisesti. Mikä saa sen horjahdus liikkeen, että astutaan suhteesta pettämisen linjalle? Mikä on teidän mielestä pettämistä? Missä menee pettämisen raja? Flirttailu, suukottelu, suudelmat, seksi ? Pelkät sanat kenties? Meitä ihmisiä on niin monia niin moneen lähtöön, että voivoi .. toisille se on pelkät sanat, toisille edes seksi ole pettämistä. 

Kykeneekö enää rakkauteen 
Tämä risainen romu 
Joka lyö vain verkalleen 

Pystyykö sitä elvyttämään 
Rintaa kyynisyyden kyllästämää 

Onko mitään väliä rakastanko sinua 
Jos se kuihtuu kuitenkin 
Onko mitään järkeä päästää sydämeensä 
Itsetuhoista maailmaa joka tuo vain tullessaan 
Kipua sekä kaipausta 

Minkä takia sitten lähdetään pettämään? Jos pelkistä sanoista muodostuu pettämisen raja, mitkä ne sanat olisi? Epämääräiset ehdottelut? Flirttailevat sanat? Mitä ne olisi? Pystyisikö niitä sopimaan, vai olisiko suhde siinä? Suukottelut, suudelmat, seksi .. miten ne selitetään? Minkä takia? 

Omasta mielestä, jos nyt puhutaan pettämisestä ylipäätänsä, on suhteessa jotain vialla. Ei olla tyytyväisiä, haetaan irtiottoa, haetaan jonkinlaista pakoa, haetaan ehkä lohtua, toivoa, kenties elämää? Haetaan jotain, mitä ei löydetä suhteesta, tai petetään kostosta. Petetään kännissä, petetään hetken mielijohteesta. Petetään, eikä kerrota. Pystyykö niitä sopimaan, loppuuko suhde? Jokaisen parin pitäisi sopia selvät pelisäännöt miten mennään, miten tullaan. Mikä on pettämistä, missä menee raja. 

Why are you looking so confused when 

I was the one that didn't know the truth.

Mikä sortuu, kun petetään .. mm, aivan luottamus. Luottamus, josta koko suhde rakentuu. Sen ympärillä tanssitaan, taiteillaan ja pidetään siitä kiinni. Kun jompikumpi pettää, paljon luottamusta rapistuu? Rapistuuko se kokonaan, vai säilyykö se entisellään? 

Se, jota ikinä petetäänkään, haluan vain sanoa, ettei syy tule olemaan sinussa. Vain pettäjä itse on vastuussa teoistaan, päätöksestään tehdä holtittomasti. Sä et löydä itsestäs vikaa, mä lupaan sen. Sä tuut olemaan jonkun syy jaksamiseen, selviintymiseen ja toivoon. Vaikka sua satutetaan, sä tuut selviintymään, sä tuut löytämään jonkun joka ehkä satuttaa sua, mutta myös osaa korjata virheensä. 

Hymysi huumaa, katseesi viettelee
En edes huomaa kuinka valheesi vangitsee
Vaistoni huutaa "Juokse! Pakene!"
Mutta sun myrkkys on jo vienyt järkeni

Musta on surullista nähdä ja kuulla, että jotakuta petetään. Musta on vielä surullisempaa kuulla, että joku kuulee vuosien jälkee, että hänen toinen puolisko on vuosia sitten ollut sängyssä toisen kanssa. Musta on surullista, ettei voida edes myöntää omia virheitä, niin hemmetin surullista, ettei voida vaa sanoa suoraan. Jos mua jokin ärsyttää eniten pettämisessä on se, ettei voida edes myöntää. Ei voida sanoa suoraa, että okei menin sänkyyn ton kanssa. Ehkä se on vaikeaa, mutta helvetti soikoon jos pystyt pettämään, susta on myös myöntämään se. Susta on pakko olla, oothan jo idiootin perikuva. Mä vaa sanon, ei sillä leveillä tuolla kaduilla. Ei kukaa kehu sua, kuinka taas rikoit jonkun sydämen. Et tuu saamaan onnitteluja, että riistit ehkä jonkun hengen. Valheilla pilataan elämiä, ei pelasteta. 

Ja miksi pitää pettää? Eikö voida vain sanoa ennemmin, että okei tää suhde ei toimi.

Etkö voi vaan lähteä, ennenkuin satutat toista enemmän? Mutta ei, yleensä sitä vain mennään ja petetään, sitten oletetaan, että voidaan kaikki paikata ja kaikki palautuu normaaliksi. Ehei. Ja jos petät, sanoisit sen edes. Se on menetetty peli jo kun viet luottamuksen, muttet saa pisteitä kertomatta jättämisellä. Päivät lisää tuskaa ja vuosien päästä et ees muista, ennenkuin joku ohikulkija muistuttaa. Totuudet tulee aina julki. 

Ja jossei sua kiinosta miltä toisesta tuntuu, niin ... pysy kaukana muistakin. Vain vinkkinä. Koita löytää itsesi, koita löytää muut ihmiset. Yritä tuntea jotain. Yritä edes ymmärtää. Äläkä hemmetti palaa näyttelemään kenenkään elämään, että rakkaani mä sua rakastan. Ehei, unohda, häivy, lähde. Anna olla. 

I swear, sometimes it feels like you 

actually enjoy beaking my heart.

Mitä mieltä mä oon pettämisestä? Mitä mieltä useimmat on pettämisestä? 

Musta ..... amh. Mä vaa oon ihminen, joka arvostaa liikaa luottamusta. En jakele sitä jokaiselle, ja kun se viedään, mä en anna sitä helpolla takaisin. Jos mua petettäis, luultavasti suhde ois siinä. Kyse on mistä pettämisestä on kyse, mutta suurella todenäköisyydellä kyllä, suhde olisi siinä. Mä en haluaisi kuulla miksi, mua ei kiinostaisi. Se olisi siinä. Kännissä tai ei, tunnontuskissaan tai ei, kostona tai ei. Se on suora lappu ovelle, ulos mun elämästä. Mun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka jatkavat suhdetta pettämisen jälkeen. Tai ... miten ihmiset pystyy? Miten ne kerää sen luottamuksen? Okei, rakkauden takia mitä vain, mutta ei musta se on vaa liikaa. Ehei. Onnea teille, jotka ootte selvinneet pettämisestä ja elätte nyt onnellisesti, mutta musta.... pettäminen tulee nousemaan aina aiemmin tai myöhemmin suhteen myöhemmässäkin vaiheessa esille. Ja sen myötä pitäisi olla todella vahva taistellaakseen niitä muistoja vastaan.

Miksei siis vain aloittaisi uudestaan elämäänsä ja yrittäisi löytää jotakuta, joka ei pudottaisi sun onnea menemään? Joka ei näkisi syytä edes ajatella muita, eikä sua ikinä pettäisi? 

Ja minä päästän sinusta irti
Ennen kuin revit minut rikki
Sulta sydämeni kätken ainiaaksi
Haavani nuolen puhtaiksi
Tuhkasta nousen niin kuin Phoenix
Rauniot jätän taakseni
Enkä palaa tänne koskaan 
Tuli kaiken hävittää

Koska kukaan ei oo meidän kyynelten arvoinen, joka meitä näin kohtelee.