perjantai 25. huhtikuuta 2014

It's time to move on.

Me herätään, me mennää töihin, me jäädään lomalle, me palataan töihin, mennää nukkumaan, herätään taas. Seistään kauppa jonossa, kiirehditään leffaan, kiirehditään tapaamiseen. Kiirehditään iltaisin kaduilta pois kotiin turvaan, suunnataan kouluun, nähdään ystäviä, mennää keikoille. Syödään, nukutaan. Aina kelloa kelloa katsoen, aina kellon ympärillä pyörien, aina ajalleen toimien. 

Mitä jos kelloa ei olisi? Mitä jos ei olisi aikaa? Mitä jos voisimme pysähtyä ja liikkua kun haluaisimme, liikkuisimmeko lainkaa? Liikkuisitko sinä nyt? Haluaisitko jäädä tähän hetkeen? Ikuisesti ? 

So I'm always holding onto
Things either here and then gone

Oh, but now that I can see how things are changing
I guess it's high time that I was moving on


Mä halusin kertoa teille, meille kaikille tutusta asiasta, ajasta. Kellosta. Kaikki varmaa tietää siitä oudosta kapistuksesta, joka on jokaisessa muodossa. Meillä on myös sisäinen kellomme, joka pitää meitä ajantasalla sisäisesti. On myös aika, jota ei voi millään mittarilla määritellä, aika, joka kokoajan liikkuu eteenpäin. Se vain liikkuu, meidän huomaamatta, ilman kelloja. Aurinko nousee, menee piiloon ja kuu tulee esille. Elämä jatkaa kiertokulkua, kokoajan. Vaikka sota syttyisi, vaikka koko maailmaa uhkaisi katastrofi. Vaikka kaikki ihmiset kuolisivat, vaikkei meitä olisi, aika jatkuisi. Se jatkaisi kulkemistaan, ilman todistajia. 


Mitä aika meille tuo? Se laittaa meidät toimimaan, mutta jos me haluaisimme sen pysähtyvän. Joskus toivomme, että omistaisimme sen oman kaukosäätimen, mutta jos omistaisimme, jäisimmekö tähän? Pysähtyisimmekö, emmekä enää ikinä liikkuisi? Vai kelaisimmeko eteenpäin? Voisimmeko vain kääntää selän kaikelle sille luonnollisille kierrolle, jos vain voisimme? Tekisitkö sinä sen? Vai onko sinusta parempi, että aika kuljetaa meitä. Niin ylä -ja alamäkien lävitse, pysähtymättä. Olen alkanut uskomaan siihen ja olen sanonut, että jos kaikki tuntuu kaatuvan, anna ajan kulua. Aika ehkei paranna, mutta se muuttaa asioita. Se muuttaa ihmisiä sun ympärillä, sua ja koko sun elämääsi. Vaikket sä haluaisi, se kuljettaa sua joka sekuntti eteenpäin kohti uusia asioita. Joskus meistä tuntuu, että junnataan paikoillaan, mikään ei muut, mutta jos me katsotaan taaksepäin, me ollaan taas koettu ja opittu kaikkea. Elämässä tapahtuu kauheita asioita, meille jokaiselle, mutta mä uskon, että jokaisella tulee olemaan myös hyviä päiviä. Mä uskon, että kun me aamulla herätään, se voi muuttaa kaiken. Huonommaksi, paremmaksi, kuka tietää. Kun me illalla mennään nukkumaan, me ei voida tietää mitä aamu tuo tullessaan, vai tuleeko sitä lainkaan. Aika vie ja kuljettaa meitä, eikä me voida pysäyttää sitä. Ja joskus meidän täytyy osata tietää sillä hetkellä mitä me halutaan, koska aika kuluu, eikä aika odota ketään. Se ei ajattele, haluatko nyt vielä hetken jarrutella, vaan sun on pakku astua ja liikkua. Valita. Mutta koska aika liikkuu, me liikumme ja siksi kaikki on mahdollista. 


Time waits for no one

Yleensä, vaikka meitä pelottaa, meijän pitäisi uskaltaa hypätä. Uskaltaa ajan viedä. Sä et voi jatkuvasti jatkaa sanoen, että kyllä mä huomenna, tai että kyllä mä eläkkeellä sitten. Huomista tai eläkettä ei välttämättä tuu, sua ei välttämättä enää ees ole, kun olisit ehkä valmis. Elämä ei odota, aika ei odota. Sun pitää toimia, jos haluat elää. Mä en halua pelotella, mutta elämä on epäreilu kaveri, joka vie ja varastaa ikävästi. Enkä halua, että yksikään makaa sairaalassa voivotellen kivuissaan, että miksei tehnyt silloin kun pystyi. Ihmisten pitää työskennellä, hankkia rahansa, jotain jolla elättää itsensä ja perheensä. Ihmisten pitää painaa töitä, elääkseen, heidän täytyy painaa niskalimassa töitä, voidakseen ehkä joskus matkustaa ja oikeasti elää. Jotkut ihmisistä turtuu, he eivät ymmärrä haluavansa muuta. Jotkut jopa tappavat itsensä, masennuksen kourissa. Ymmärtäähän sen, että pitää saada rahat ja elanto jostain, mutta eiei älkää tappako itseänne työllä, mä pyydän. Koko maailma odottaa teitä, teillä on aina vaihtoehtoja ! Te keksitte keinon elää, jos vain haluatte ja ymmärrätte. Ei saisi vaipua ikinä siihen ajatukseen, että olen vanha eikä ole enää mitää muuta kuin työ. Ei herranjestas, teillä on koko elämä edessä niin kauan kun te pystyssä pysytte ! Eläkää, toimikaa ja nauttikaa. Koska ei teitä haudassa kukaa ole kiittämässä hyvin tehdyistä töistä, eikä kukaan lapsenlapsi halua kuunnella vain kuinka te vain paiskitte töitä silloin omassa nuoruudessanne. Eläkää kun voitte, koska elämällä on teille muutakin annettavaa kuin työ. 

Älkää odottako, koska on hyvä aika. Sillä mä oon odottanut nyt jo kolme vuotta, vain voidakseeni jotain toteuttaa, joka olisi sitä jotain omaa ja mä sanon, ettei se kannata. Te tuhoatte kaiken omanne, annatte muiden viedä kädestänne, ettekä enää edes lopussa ymmärrä mitä halusitte ennen kaikkea sitä. 

Paras aika on nyt, heti, tällä minuutilla. 
Sanokaa sanottavanne.
Kertokaa rakastavanne.
Toteuttakaa unelmianne.
Toteuttakaa itseänne.

Koska tämä elämä on teille.

2 kommenttia: