Tulee vastaan ihmisiä, jotka tuntutuvat tutuilta ilman sanoja.
Tulee vastaan ihmisiä, joita et koe tuntevasi tuhansienkaan sanojen jälkeen.
Sopivia palaisia etsimme itsellemme, mikä palanen meidän elämään sopisi.
Onko se tuo, onko se tuo, vai tuo?
Mistä löytäisin sen sopivan palasen?
Puuttuvan palasen?
Jos erilaisia ihmisiä ei olisi olemassa, jos olisi vain yksi
sama kopio. Olisivat samat tuntemukset, sama menneisyys, sama nykyhetki, sama
tulevaisuus, samat ajatukset, samat mieltymykset, samat mielipiteet. Jos ei
kukaan näkisi ongelmaa siinä miksi teet noin, kun hän tekisi samoin. Tai jos
kukaan ei tuomitsisi sinua mistään, koska tekisi täysin samoin. Kaikki olisi
yhtä mieltä kanssasi asioista. Kaikki olisi kuin sinä. Ei olisi erilaisuutta,
ei edes toisenlaisuutta. Olisimme kaikki samanlaisia. Olisiko se parempi, kuin
maailma missä nyt elämme? Onko parempi, että jotkut ovat kuolleet päätöksistään
josta toinen ei tykkää? Onko parempi, että jotkut kuolevat, tai tappavat
itsensä, koska tulevat kiusatuiksi?
"Hän näyttää hirveiltä noilla hiuksilla, koska minä en tykkää
tuollaisista hiuksista. Tai ei, ne eivät vain sovi hänelle minun mielestä." "Hänellä
on hirveä ammatti, koska minä en tykkää siitä, ja itse asiassa kaikki vihaavat
tuota ammattia." "Ei hänen kaltaistaan kukaan haluaisi, ai niin, hänellä on vaimo
ja lapset, mutta ei, en ymmärrä miten kukaan voi haluta sellaista ihmistä!" "Tämä
musiikki on hirveää, ei tämmöistä kuuntele kukaan." "Kuka ikinä voisi käyttää
noita vaatteita?"
On lukuisia kysymyksiä siitä, miten kukaan voi tehdä sellaista.
Vaikka olemme samanlaisia, olemme erilaisia. Olemme todella erilaisia. Kaikki
eri tekijät määräävät sitä mitä olemme, mihin menemme ja tulemme tekemään. Elämä
vaikuttaa meihin kokoajan, eikä kukaan voi pysäyttää muutosta. Muutoksia
tapahtuu joka sekunti. Ja sitten ihmetellään, miten joku voi tehdä jotain tai
olla jotain tai mitä itse ei ikinä tekisi. Niinpä niin, kukapa nyt haluaisi
olla poliisi, tai pankkiiri, tai vankilanjohtaja, tai kaupanmyyjä, tai
siivooja, tai sosiaalityöntekijä? En tiedä. Ihmiset, jotka eivät ole kuin sinä,
tai minä, tai hän. Meitä ihmisiä on niin paljon, että joku saattaa halutakin
tehdä työtä, jota sinä et tekisi mistään hinnasta. Tai loppupeleissä, jonkunhan
on tehtävä työtä. Joko ihminen, joka haluaa tai ihminen, joka suostuu
myöntymään.
Jos ei kukaan haluaisi poliisiksi, ei kukaan valvoisi lakia.
Jos ei kukaan haluaisi siivoojaksi, ei kukaan siivoaisi tätä kaupunkia. Jos ei
kukaan haluaisi lääkäriksi, ei hoitoa olisi. Jos ei kukaan haluaisi kirurgiksi,
ei leikkauksia olisi. Jos ei muusikoiksi haluaisi kukaan, ei musiikkia olisi.
Jos ei kukaan haluaisi taiteilijaksi, olisi seinät tyhjiä. Jos ei kukaan
korjaisi, tai rakentaisi, ei taloja syntyisi, eikä kukaan korjaisi rikki
menneitä. Ja jos ei kukaan meistä haluaisi lapsia, meistä ketään ei olisi. Jos ei meistä erilaisia olisi tullut, maailmasta ei olisi tullut
mitään. Ikinä. Olisimme kuolleet jo ennen kuin synnyimme.
”Kukaan ei voi kuunnella moista musiikkia” on väitteistä
turhin. Älä tule sanomaan, mitä et tiedä. Kaikella musiikilla on kuuntelijansa,
ja niillä joillain saattaa olla salit täynnä jossain päin maailmaa. Älä siis
väitä, ettei kukaan kuuntelisi sitä musiikkia. Joku voisi vaikka menettää
hermosi kanssasi.
Yksi haluaa toisen ihmisen, toinen toisen ja kolmas toisen.
Sitten ovat nämä, jotka laukovat parhaimmat sanat ääneen ”miten joku voi
seurustella tuon kanssa?” ”mitä se näkee tuossa?”. Mitä näkee? Sitä, mitä sinä näet
omassa rakkaassasi. Sinä rakastat häntä. Tuntuisiko kivalta, jos hänkin tulisi
arvostelemaan sinun rakkauden kohdetta? Rakkautta ei voi selittää, mutta on
väärin laiminlyödä ja kyseenalaistaa. Rakkaus on rakkautta, eikä kenenkään
tarvitse selitellä sinulle mitä näkee jossakussa.
Vai pitäisikö meidän kaikkien todella tehdä samaa, rakastua
samaan olentoon, sekä käydä samassa työssä. Vain, jottei kukaan ihmettelisi
ääneen tai mielessään, miten joku voi tehdä noin. Ymmärrän ihmisten
uteliaisuuden, mutta harvoin se on uteliaisuutta, kun lauotaan ääneen, miten
joku voi kestää tuota työtä. Se on puhdasta kyseenalaistamista.
Kyseenalaistetaan toinen ihminen, että koko ala. Ihmiset ovat ennakkoluuloisia asioista, jotka
eivät ole tuttuja.
Ei kai ongelma piile siinä, että ihmiset eivät oikeasti voi
ymmärtää muita ihmisiä, tai heidän päätöksiä. Ongelma on vain ehkä siinä, että
ihmiset, jotka tekevät ”väärät” päätökset, jotka eivät miellytä muita, saavat
kuulla niistä. Jotkut ihmiset eivät kestä sitä palautetta ja sanat voivat olla
jopa kohtalokkaita. En ymmärrä, minkä takia täytyy rasittaa itseään,
miettimällä, miten joku voi tehdä jotain, kun on koko oma elämä johon pitäisi
keskittyä.
Olisinpa syntynyt aikaan
Ennen kuin kaikki oli kerrottu
Jokainen sana kertaallen käytetty
Nyt jokainen kertomus, jokainen tarina
Toistaa toinen toistaan, yhä uudestaan
Tunteenikin on jo joku toinen tuntenut,
Olen kulutettu klisee
Silti, vaikka olemme erilaisia ja poikkeavia toisistamme.. jos
joku on selvinnyt siitä, voit sinäkin. Ja koska meitä ihmisiä on ollut maan
päällä vuosisatoja, monina kappaleina, on enää harvoja asioita, mitä joku muu
ei olisi aiemmin tehnyt. Tarkoin ajateltuna, ei pitäisi olla enää mitään, mitä
joku muu ei olisi tehnyt, joten kaiken pitäisi olla mahdollista. Jos joku ei
olisi tehnyt sitä, on silti monet asiat mitkä maailmassa on onnistunut ja ne
ovat pelkkiä todisteita siitä miten mahdollista kaikki on.
Joten seuraavan kerran, kun joku kysyy, miten voit tehdä
jotain, vastaa: aivan kuten edeltäjänikin.
Koska et ole ensimmäinen, etkä tule olemaan viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti