Voiko ihminen luulla turhia? Voiko ihminen kuvitella olevansa kaikkien johtaja? Voiko ihminen kuvitella olevansa joku muu? Voiko ihminen kuvitella maailman olevan helvetti? Voiko ihminen olla heikoin kaikista? Voiko ihminen olla oikeasti viisas? Voiko ihminen parantaa mitään? Voiko ihminen kuolla sekunnissa? Voiko ihminen kadottaa kaikki muistonsa? Voiko ihminen tulla tapetuksi niin henkisesti, kuin fyysisesti? Voiko ihminen toimia vain itsensä parhaaksi, ottaa mitä tarvitsee ja jättää kaiken mitä ei koe tarvitsevansa? Voiko ihminen tappaa itsensä tai toisensa? Voiko ihminen vain heittäytyä maahan, olettaa, että joku korjaa hänet pois?
Voi, voi, voi, voi ja voi.
Kaiken se voi ja kaiken se tekee.
Hylkiöinä suuressa maailmassa, yhä ihmettelen tehtiinkö tämä maailma meitä varten. Tehtiinkö tämä maailma meitä varten, meitä, jotka emme sitä osaa edes arvostaa? Meidät heitettiin tänne opettelemaan, kuinka eletään. Meidän piti selviytyä, taistella, jotta selvisimme. Nykyisin kaikki on liian helppoa. Emme osaa selviytyä maailmassa, jossa kaikki on valmista. Saaliseläimiä, joille ei ohjeita ojennettu. Kuka meidät loi, kuka vastuuton meidät tänne sysäsi, ilman minkäänlaista kaavaa? Miksei meitä varoitettu? Toisistamme teimme itsellemme ravintoa, se meidät eroitti toisistamme ja koko maailmasta. Nyt meidän maailma on tuhottu. Nyt se maailma pilkkoo meidät. En tiedä nauraisinko vai itkisinkö katkeruudesta. Me pilasimme kaiken. Pilasimme itsemme, toisemme ja maailman. Kaiken mikä meille luotiin ja kaikki, mitä me luotiin. Nyt vain vahvat selviytyy, ellei heitäkin heikoksi värjätä. Onko enää hyviä olemassakaan, kun vain pahat selviää.
People say that they listen to the facts
And then close their eyes all the same
But when you close them
You are blind
And then your mind can be tamed
People say that they listen to the facts
And then close their eyes all the same
But when you close them
You are blind
And then your mind can be tamed
Yhä ihmettelen, kelle tämä maailma luotiin. Eläimille, meille? En tiedä, kuka idiootti tämän laitoksen pystytti. Maailma on niin jumalaisen kaunis, mutta me olemme helvetin rumia. Rumia, rumia. Miksemme ymmärrä omaa ja toistemme parasta? Puhumme sukupolvesta, tuotamme sukupolvea, mutta missä he asuvat jos tästäkin sukupolvesta suurin osa haluaa itsensä ennen aikoja lopettaa? Miksi he haluaisivat täällä asua. Viisaan neuvon eräs mies pohti ääneen, ei sukupolvea, ennenkuin on itse kunnossa. Olet jo valinnut sukupolven tien, josset osaa itseäsi edes tiellä kuljettaa. Tämä rosoinen maailma vaatii viisaiden neuvoja, vaatii ohjeita. Me vaadimme neuvoja, miten enää tätä maailmaa ohjata. Me kuolemme tämän maailman mukana.
Jos sielulla saisitte valita paikkanne, jättäisittekö kehonne siihen ja pakenisitte? Pakensitteko koko elämäänne? Siirtyisitte toiseen kehoon, toiseen elämään, toisten ihmisten keskelle? Meillä on vain yksi elämä, eikä tietoa menneestä tai tulevasta ole todistetusti. Jos tämä olisi sieluni ja olisin vain kehossa, haluisin helliä sieluani. Sieluni on kaunis. Silti sielu on haparana meissä jokaisessa. Se on vain hetken, kunnes keho kuolee ja mätänee. Sielu siirtyy, ilman muistoja, ilman tunteita. Sieluna, millaisena olikin, muualle. Ilman minua.
Rumassa maailmassa, eksyksissä.
Yritämme vain oppia sietämään kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti