I never meant to kill myself. I just tried to kill the pain.

1. Seikkailunhaluinen - Sopeutuva - Analyyttinen

2. Sinnikäs - Leikkisä - Uskottava - Rauhallinen

3. Nöyrä - Uhrautuva - Seurallinen - Lujatahtoinen

4. Huomaavainen - Hillitty - Kilpailukykyinen - Vakuuttava

5. Viehättävä - Kohtelias - Arvokas - Neuvokas

6. Tyytyväinen - Herkkä - Itseensä luottava - Hilpeä

7. Suunnittelija - Kärsivällinen - Positiivinen - Alkuunpanija

8. Varma - Spontaani - Aikataulussa pysyvä - Ujo

9. Järjestelmällinen - Avulias - Suorasukainen - Optimistinen

10. Ystävällinen - Uskollinen - Hauska - Tehokas

Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainot mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

11. Uskalias - Ilahduttava - Diplomaattinen - Yksityiskohtainen 

12. Hyväntuulinen - Johdonmukainen - Kultturelli - Luottavainen 

13. Idealistinen - Itsenäinen - Sävyisä - Innoittava 

14. Avoin - Päättäväinen - Syvällinen 

15. Sovittelija - Musikaalinen - Aloitteentekijä - Helposti yhdistävä 

16. Mietteliäs - Luja - Puhuja - Suvaitsevainen 

17. Kuuntelija - Uskollinen - Johtaja - Eloisa 

18. Tyytyväinen - Päällikkö - Taulukontekijä - Nokkela 

19. Täydellisyydentavoittelija - Miellyttävä - Tuottava - Pidetty 

20. Iloinen - Rohkea - Käyttäytyvä - Tasapainoinen

21. Ilmeetön - Häveliäs - Röyhkeä - Määräilevä 

22. Kuriton - Epäsympaattinen - Epäempaattinen - Anteeksiantamaton 

23. Pidättyvä - Vihainen - Vastustava - Jankuttava 

24. Hosuva - Pelokas - Muistamaton - Vilpitön 

25. Kärsimätön - Epävarma - Päättämätön - Keskeyttäjä 

26. Epäsuosittu - Sitoutumaton - Arvaamaton - Tunteeton 

27. Itsepäinen - Vaikeasti miellytettävä - Epäröivä 

28. Yksinkertainen - Pessimistinen - Ylpeä - Sallivainen 

29. Helposti vihastuva - Tavoitteeton - Riitelevä - Vieraantunut

Ei kukaan kotona oota
hän tekee u-käännöksen
ja nousee autosta huutaen
on sade lakannut, tie loistaa hohtoa

30. Naiivi - Negatiivinen asenne - Hermostunut - Välinpitämätön 

31. Huolehtija - Syrjäänvetäytynyt - Työnarkomaani - Haluaa tunnustusta 

32. Liian herkkä - Tahditon - Pelokas - Puhelias 

33. Epäilevä - Organisoitumaton - Dominoiva - Masentunut 

34. Ristiriitainen - Itseensä suuntautunut - Suvaitsematon - Mitäänsanomaton 

35. Siivoton - Äreä - Mumisija - Manipuloiva 

36. Hidas - Niskoitteleva - Mahtailija - Skeptinen 

37. Yksinäinen - Muiden yläpuolella - Laiska - Äänekäs 

38. Veltto - Epäluuloinen - Kiivas - Hömppä 

39. Kostonhimoinen - Levoton - Haluton - Malttamaton 

40. Sovitteleva - Kriittinen - Viekas - Epävakaa

Halusin vampyyreita elämääni, kunnes ymmärsin, että omistan niitä jo. 

Ihmiset ovat kuin vampyyrit, he imevät samalla tavalla elämänilon.

THE MICRO HEAD 4N'S 17.2.

Teimme Micro Headin kohdalla poikkeuksen ja pistimme pystyyn gallupin jonka avulla selvitimme kuinka paljon ihmisiä keikka vetäisi, jos toisimme kyseisen yhtyeen Suomeen. Varoitimme etukäteen äänestämästä huvin vuoksi, jotta saisimme mahdollisimman realistisen tuloksen aikaan. Ilmeisesti varoitustamme ei otettu tarpeeksi vakavasti, sillä ikäväksemme joudumme toteamaan, että peruuntuminen uhkaa myös Helsingin keikkaa ellei lipunmyynti kohene merkittävästi lähipäivien aikana.

Ostakaa niitä lippuja, nyt heti!! Toimikaa... jos tiedätte tulevanne. 

Älkää antako tän keikan valua käsien välistä pois, mä pyydän ! Mä rukoilen...

Ostakaa niitä lippuja....

And every breath we drew was hallelujah

Haluan kaivautua peiton suojiin, kuunnella kyseistä biisiä ja itkeä itseni uneen. Se on kaunis sävelmä, joka kehittää jokaiselle ihmiselle oman tarinan päähän. Siitä houlimatta, se saa itkemään, toivomaan, ettei olisi yksin juuri sillä hetkellä. Kuin joku puukottaisi suoraan sydämeen, jättäen sävelmän soimaan ja koko keho kituisi sen myötä entisestään. 

Here was a time you'd let me know
What's real and going on below
But now you never show it to me do you?
Remember when I moved in you?
The holy dark was moving too
And every breath we drew was hallelujah

Painaudun pehmeitä lakanoita vasten, asetan kuulokkeet korvilleni, ummistan silmäni ja suljen koko muun maailman ympäriltäni, kun sävelmät tarttuvat koko kehooni. Sävelmä toistuu uudestaan ja uudestaan, ja lopulta itku on hallitsematonta... katkeamatonta. Kunnes uni tuudittaa turvaan tältä pahalta maailmalta. Kuten joka yö....

Ei ole synnyinmaasta kiinni, mitä saat tehdä tai mikä sinusta on tultava

Tän postauksen on taas repiä ihmiset erilleen mielipiteiden perusteella, kun jokainen on erimieltä.
Haluan kuitenkin jakaa nää ajatukset jälleen teidän kanssa, joten, ottakaa hyvä asento. : )

Aiheena on tälläkertaa vk bändit, jotka tulevat muista maista, kun Japanista. Varmaan moni on huomannut, että kyseisistä bändeistä tulee useita mielipiteitä, jotka sotivat toisiaan vastaan. Ainahan asioissa on kaksipuolta, jonka myötä on myös vihaajat ja rakastajat. Aloitan kuitenkin mielipiteeni julistamisen heti sillä, etten ymmärrä, miksi jotkut ihmiset ylistävät kaikki vk bändit, jotka tulevat muista maista, paskaksi. Kunhan he kuulevat, että he pyrkivät olemaan vk bändi, niin haukutaan paskaksi. Vaikka musiikki olisikin hyvää, mutta nehän pyrkivät johonkin, mitä maailman toisella puolella tuotetaan. Pohdin vain, ettei yksikään bändi ole bändi ilman toista bändiä. Jokaisella jäsenellä on omat ihanteet, eikä kukaan ole itsensä ilman vaikutteita. Ja mitä ihmettä nämä muiden maiden bändiläiset voi, jos haluavat kuulua tähän kategoriaan? Muuttaa synnyinmaata? Hahm. Toki he voisivat jättää mainitsematta vk liitteen, mutta... muuttaisiko se mitään? He soittaisivat ja pukeutuisivat silti samallailla. En voi lakata myötähäpeämästä teitä, jotka olette niin kapeakatseisia kaikissa asioissa..

Ja mitä se teitä haittaa, jos joku haluaa tehdä vk musiikkia? Tottakai ymmärrän, jossei pidä jostain musiikista, mutta toivottavasti myös inhoatte japanilaisia muusiikkoja sitten. Kerran yleistätte, kuinka paskaa vk on. Mutta ehei, se on vain silloin, kun muun maalaiset tekevät sitä. Mikä ongelma se vain on? Okei, sanotte varmaan, että teen tästä itse ongelman, kun valitan teidän valittamisesta, mutta antakaa ihmisten pitää siitä, mistä pitävät. Itse koen vain ihmiset kapeakatseisiksi, koska haukkuvat pystyyn nämä ihmiset, jotka pyrkivät tekemään samaa mitä japanilaiset. Voin todeta vain, että monet näistä eri maalaisista tekee paljon parempaakin, kuin mitä jotkut japanilaiset. He eivät ole japanilaisia, koska eivät ole syntynyt Japanissa, mutta eikö he saisi tehdä sitä, mitä haluavat? Eikö he saisi huutaa koko maailmalle vk tyylisuuntautumisesta, japanilaisten lisäksi? Pitäisikö heidän jättää vain varjoihin koko vk ilmaisu, kun esittelevät bändinsä? Mitä mieltä olette? 

Nyt ihmiset ovat niin montaa mieltä siitä, pitäisikö Yohion päästä edustamaan Ruotsia euroviisuihin. Toiset itkevät ja rukoilevat, että Yohio pääsisi. Joillekkin on ihan sama. Jotkut eivät halua häntä missään nimessä sinne ja nämä loput tyytyvät valittamaan, kuinka eivät tajua, miten jotkut voivat edes tykätä Yohiosta, koska se on vain ruotsalainen _homo. En voi kuin nauraa niille, jotka pitävät ruotsalaisia homoina. Koska. Okei. Siellä on homoja, mutta se, että näyttää aidosti mitä on, on paljon kauniimpaa, kuin suomalaiset, jotka pelkäävät olla oma itsensä. Inhoan sitä, että ruotsalaisia haukutaan homoiksi. Ne on paljon mukavampia ihmisiä, mitä suomalaiset -että repikää siitä, koska niin totuus on. Suomalaiset on kapea katseisia, jotka katsovat kaikkea ennakkoluuloisesti ja paheksuvasti, jossei mene miten aina ennen on mennyt. Hups. Poikkesin hieman aiheesta, mutta. Omasta mielestä olisi mahtavaa, jos Yohio pääsee edustaamaan Ruotsia euroviisuissa, koska samalla myös vk sana leviäisi ympäri maailmaa! Ja muutenkin.... se esitys oli paras niistä ruotsalaisista ehdokkaista, omaperäinen ymsymysyms.

Ja nyt kun ollaan tässä vihaamisjiirujapani -aiheessa, niin voin jatkaa tällä Gazette jutulla. En voi ymmärtää jälleen ihmisiä, kun jotkut suunnittelevat lähtöä Japaniin, toiset vain naureskelevat, että miten jotkut menevät niin shokkiin. Se juttu on niin, että kun kerran ne sieltä aasiasta ulos astuu, ei varmaan paluuta taas hetkeen ole. Tottakai on helppo nauraa, jos on varaa ja on päässyt näkemään kys. bändin aiemmin (monia kertoja), mutta kaikilla ei ole vain sitä mahdollisuutta. Joillekkin se uutinen, että Gazette tosiaan tulee Venäjälle on todella suuri asia, asia, jonka takia tekee mitä vain, jotta pääsisi osaksi sitä. Se ei ole itsestään selvyys kaikille. Joten pyytäisin ihmisiä hieman ymmärtämään muittenkin näkökannasta asioita, eikä jälleen olisi niin itsekästä sakkia.

Voisin vaa valittaa, valittaa ja valittaa. Muttette ehkä jaksaisi kuunnella. Hahah. Asia on vaa niin, että jotkut näissä piireissä todella repii mun hermot kappaleiksi, koska jotkut ihmiset on vaa niin ... srdktdropfg. En ymmärrä, mikä ongelma on nykyisin olla suopuisia keskenään. Jos kerran niin erillaisia halutaan olla, eikö ole vain hyvä, että vk musiikkia tulee muualtakin, kuin vain Japanista? Jos kerran ollaan niin erillaisia, niin eikö meidän helvetti pitäisi vetää yhtä köyttä, eikä jokainen omaa köyttä? Aikuistukaa ihmiset.  

Jos tämä asia jäi jotain vaivaamaan, niin olen valmis puhumaan mielipiteestä, kuin mielipiteestä. : )
 Kaikillahan on kuitenkin omat mielipiteteet, ja minä olen puhunut. 

I feel like shit, and all I can do is... feel it.

Niin kaukana oot minusta 
olen rikki kuin 

lasi lyöty raudalla 

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää 

viilenee ja hengitys höyryää 
Yöt mietin miks sä meet 
tuska viiltää 

miksi tunnen sen 

They say it's a broken heart but I hurt in my whole body.

Lasi, joka on pudotettu pöydältä, joko vahingossa taikka tahalteen. On sirut levinnyt ympäri lattiaa, ja niitä on mahdotonta löytää jokaista. On mahdotonta tehdä lasista enää ehjää, eikä siitä mitenkään saa edes lasin näköistä. Lasi on ikuisesti rikki, vaikka kuinka joku yrittäisi sitä koota ja liimata. Jäljet ovat pysyvät, tullut jäädäkseen. Sivusta katsoja vuodattaa kyyneleitä, saa jalat verille sirujen myötä, lyyhistyen lopulta lattialle itkien. Huone on pimentynyt aikoja sitten, kylmyys hiipii iholle, jäädyttäen kehoa. Aikaa kuluu, aurinko yrittää tavoitella huonetta, ja joku sytyttää kynttilän. Yrittää lämmittää tätä viatonta olentoa, nostaa tuon jaloilleen, mutta tuo notkahtaa aina uudestaan lattialle. Lopulta kun tuo olento saadaan kahdelle jalalle, on peilikuva särkynyt, eikä haavoista ole enää parantumiseen. Nyt tämä olento on kuin lasi, jota ei voi liimalla edes korjata. On jäljet tullut jäädäkseen. 

Huone täynnä kylmää 

kun et oo mun luonani 

Ilma on kylmää 

kun et hengitä iholleni 

Niin helvetin kylmää 

kun et oo mun kanssani 

Liian kylmää 

kun en tunne lämpöäsi 

Ja pyörä pyörii taas 

en voi unohtaa 

Vaikka koitan haavojani 

parantaa 

Ne aukeaa aina uudestaan 

thank you and fuck you !

Oh, Sagittarius didn't tell you? 

Must've been none of your damn business..

raivoa, vihaa, tuskaa, kipua, 

muta eniten puhdasta vihaa...

And... fuck you. Mulle on ihan sama mitä sä, sä tai sä ajattelette siitä, mitä minä teen. Se ei liikuta minua, ei saa vaihtamaan mielipidettä taikka ajatusmaailma. Tottakai jokainen ihminen tökkii ajatuksia, yrittää nujertaa johonkin muottiin, mutta saatan irroittaa vain pieniä palasia siitä, mitä oikeasti olen. En päästä yhtäkään sorkkimaan itseäni syvältä sisimmistä, en todellakaan. 

Mua naurattaa tällä hetkellä vaa, koska oon niin vihainen, että katkera. Mutta loppukättelyssä totean, että olen liian ylpeä lannistuakseni kohtaloon, vaan ponnistan näistä vastoinkättelyistä korkeammalle ja maalaan pintaa varmistaen, että vielä tulette katumaan sanojanne. Pysyn nyt hiljaa, mutta kasvoillani lymyilee vino, että pirullinen virne. Olette idiootteja, kun lähette tähän kissahiiri leikkiin kanssani... en suosittelisi. 

Tällähetkellä on monia, jotka tuntuvat vastustavan tekoja, joilla yrittää vain pyrkiä parempaan. Silti nämä ihmiset haluavat samaa, muttei kehtaa tehdä sitä, koska eivät usko parempaa, taikka ylpeys ei anna myöden. Itse en voi kuin nauraa kyseisillä persoonille, koska for real ~ei voi olla niin vaikea elämä, ettei saisi edes yrittää kurottaa siihen, jota oikeasti haluaa. Pitäisikö jäädä ennemmin tuleen makaamaan, odottaa, että keho on palanut hiileksi, eikä mahdollisuuksia enää ole? Pitäisikö luopua toivosta, vaikka siihen voi tilanteeseen voisi vaikuttaa mahdollisesti? Vaikka olen kuinka pessimisti, pyrin silti toivomaan ja kurottamaan kohti parempaa, vaikka välillä se olisi kuinka vaikeaa. Silti ylpeys ei ole koskaan tiellä, ettenkö voisi taistella paremman puolesta. Ei ikinä. Urrrrh....... ihmiset käyvät hermoille, ja okei. Ei pitäisi ottaa itseensä, pitäisi unohtaa ja niin meinaankin tehdä, kunnes aiheeseen tulee syytä uudestaan palata. Odottakaamme sitä hetkeä ~ : )

Kiitos haavoista, jotka olet uurtanut sieluuni. Kiitos ongelmista, jotka olet minulle aiheuttanut. Kiitos kaikesta siitä kiusaamisesta, vihasta ja inhosta. Kiitos kaikista niistä painajaisista, traumoista ja peloista, jotka olet tuottanut. Kiitos kaikesta pahasta, jotka olen joutunut käsittelemään vuoksesi. Kiitos kaikesta tästä, vaikka kuinka oletkin satuttanut sieluani, persoonaani ja kaikkea sitä minussa. Kiitos vain, koska olette tehneet minusta vahvemman ja vain pahemman vihollisen itsellenne. Kiitos ja kummarrus, en voi unohtaa teitä, mutten lakkaa teitä myöskään kiittämästä. 

"Emo, hirveät hiukset, järkyttävät kengät, pojan vaatteet, hyi... kattokaa nyt sitä! 
Ihan järkyttävän näköinen! Kattokaa kuinka se kävelee, katsokaa nyt! Ei luoja että on nolo."

Kuka tässä on nolo, kiusaaja vai kiusattava? Onko tämä kiusattu osallinen kiusaamiseen, tai voiko hän siihen vaikuttaa? Kuinka paljon hän kärsii, kituu ja saa traumoja. Jotkut toipuvat, jotkut saavat myöhemmin masennuksen. Jotkut eivät kestä, vaan päättävät elämänsä. Oliko kaikki kiusaaminen sen arvoista? Eikö huvin olisi saanut muustakin? Nyt se viaton ihminen makaa haudassa.. katsokaa mitä teitte. Ei, ette ymmärrä. Nauratte vain. Antakaa mennä. 

Aina kun kuulen sinun huutavan hänen peräänsä säpsähdän, ja saatan tuntea sen kivun, mitä huudetun perään tuntee nahoissaan. Irvistän, vien katseeni pois ja huokaisen raskaasti. Se toistuu, huudat aina, kun näet hänet ja pudistelen päätäni. Muitten mielestä se on hauskaa, mutta minä en ymmärrä, en sinua enkä heitä. Mikä siinä on hauskaa?Mikä helvetti on hauskaa, kun toista sattuu? Ettekö ymmärrä, mitä aiheuttatte? Ainii... olette ehkä kärsinyt itse samasta, mutta nyt kostatte. Lopettaka... olkaa kilttejä. Häneen sattuu, ja pian teihinkin, ellette lopeta. 

~~

Kurotan kohti sielusia, ohjailen sinua parempaa kohden. Paikkailen kohtia, jotka repsottavat ja teen sinusta täydellistä. Ohjaan kohti aurinkoa, ja hymyilen, koska tiedän, että sinäkin hymyilen. Aurinko pimenee yllättäen kuitenkin, pimeys saartaa ympärille, mutten lopeta ohjaamistasi. Tiedän, mistä kulkea, koska olen kulkenut aiemminkin, mutta ohjaan sinua, koska sinä et tiedä mihin astua. Saatat kuulla inhoavia, että pilkaavia ääniä, mutta jatkan sinun ohjaamista, vaikka kuinka yrität pysähtyä ja laantua epätoivoon. Muistutan sinulle, ettei ole väliä sillä, mitä he sanovat, vaan sillä, mitä tunnet ja ajattelet. Jos päätät selviytyä, sinä selviydyt. Joten jatkan sinun ohjaamista niin kauan, kunnes tiedän, että olet varma ajatuksista, jotka ovat varma siitä, mitä itse haluat. Ettei kukaan kykene painamaan sinua pohjalle, eikä kenenkään sana saa sinua särkymään lasin lailla. 

Puolustan viimeiseen hengenvetoon sitä, mitä rakastan

-SOLD OUT- 

Miten se on et, aina kun jrock bändi tulee soittaa on tällänen meininki?

Tullaan monta päivää jonottaa aikasemmin..

Miten tästä on tullut näin iso buumi?

Mitä näen videolla; on iloiset ja innokkaat fanit. On heillä halu vielä jonottaa monta päivää aiemmin, ja suosio on niin korkealla, että keikka on loppuunmyyty. Nykyinen tilanne saa pudistelemaan päätä, sekä halun palata siihen aikaan. Silloinen aina on haihtunut kuin tuhka tuulen, eikä isosta buumista ole enää tietoakaan. Mikä meni muuttumaan? Mikä karkoitti fanikansan? Ainiin... uusi buumi tuli, korealaiset. Kuten sanottu, on kaikella aikansa. Mutten suostu uskomaan, että tämän kauniin tarinan loppu on lähestymässä. En, vaikka tajuan sen kaikesta. Pidän kaksin käsin kiinni siitä, mitä on jäljellä. Mikä opetti elämään...

Voice päätti ikuistaa tuon päivän, ja tänää, kun video tuli vastaan, sai se kuristamaan kurkkua. Se ihmismäärä, mitä oli 2007 vuonna, ja nyt miettii kuinka paljon sillä keikalla olleista on enää faneja nykyisin. Vaikka mä kuinka arvostan 2009 vuotta, mä olisin tahtonut kuulua näihin piireihin jo 2007, mutta olin silloin avuttoman nuori. En olisi ehkä osannut arvostaa, mutta silti. Vaikka vieläkin tulee hyviä bändejä Suomeen, on paljon muutakin muuttunut, kuin bändi tarjonta.

Ekana voisin aloittaa faneista, jotka on muuttunut tajuttoman paljon. Ennen vedettiin yhdestä köydestä, nykyisin on omia porukoita, jotka vetävät omaa köyttä ja kinastellaan siitä, kuka omistaa eniten levyjä. Kuka on paras fani, kuka kuuluu bändin faniklubiin, kuka omistaa oikean version levystä ja plaaplaaplaa. Enhän mä tietenkään voi tietää, mitä oli 2007 vuonna, koska en tosiaan silloin kuunellut japanilaista, mutta uskon vahvasti, että asiat olivat paremmin. Paljon paremmin, kaikessa muodossa. Saatan vain todeta, ettei menneisyyteen voi palata ja se on harmillista. Olen yhä sitä mieltä, että meidän pitäisi enemmän pitää yhtä, jotta koko japani ilmestys ei kaikkoisi. Itse, ja uskon monien muidenkin todenneen, ettei uusia faneja tule. Ei ainakaan kuten ennen, joten nykyisin, kun näkee näitä suloisia tapauksia, jotka hehkuttavat kaikkea, saavat vain hymyilemään. Muistamaan, mitä itse kävi läpi ja miten kivaa oli kosketella kepillä jäätä. Tutustua tähän kauniseen, lumoavaan maailmaan. Jos ihmiset nykyisin löytää aasiasta musiikkia, on se korealainen musiikki, ei japanilainen. En tiedä ollakko iloinen, vai katkera. Ehkä molempia. Korealaiset tekevät hyvää musiikkia, ne... osaa, mutta.. ne myös vetävät japanilaisilta monet uudet fanit sivusuun. Vanhatkin fanit ovat kokenut sen kohtalon, joten... sen myötä olen enemmän, kuin katkera. Enhän minä voi mitään, jos joku tykästyy enemmän toiseen musiikkin, en tietenkään, mutta.. en voi silti lakata valittamasta tästä asiasta. Jos saisin päättää, ei korealaisia ikinä astuisi Suomeen, mutta silti toisaalta odotan sitä. Mutta loppupeleissä, en ikinä saa syytä kiittää heitä, mitä japanilaisia muusiikkoja. En ole saanut, enkä tule saamaan. Ellei koreasta tule joku megastara, joka lumoaa, haha. Urrh. Jottei tästä tule täytenäistä vihapostausta korealaisia kohtaa, vaihdan näkökulmaa asiaan. Hehm.

Tää blogipostaus ei oikeasti muuta yhtään mitään, ei sitten yhtään mitään. Ei tää tuo niitä faneja takas, jotka on jättänyt tän tien, ei tää poista korean suosiota mihinkään, saatika muuta ihmisten musiikki mieltymyksiä. Mutta mun on pakko saada purkaa oma näkemys johonkin, koska tää asia koskettaa sen verran. Mua vaa yksinkertaisesti huolestuttaa tulevaisuus, koska jos asiat jatkuu näin, ei kymmenen vuoden kuluttua ole mitään. Enhän varmaan enää itsekkään kuuntele enää silloin japanilaista, mutta kuka tietää. Nyt kun ajattelen, tää postaus tuntuu tosi turhalta ja aargh. Tuli vaa tosta videosta niin... sellainen... miksi ? Miksei enää näin? Miks asioitten piti muuttua? Miksei fanikansa vieläkin voi olla suuri ja ... arh. Jälkipolvi pitäisi opettaa uudestaan... hahah. Vaikka tiedän, että pian tulee joku uusi buumi, joka syrjäyttää myös korealaiset. Nyt jatkan musiikin kuuntelua, unohdan nämä huolet sivuun ja toivon, että vielä jotkut ihastuvat ja pääsevät astumaan tähän kauniiseen maailmaan. ♥ Se on sen arvoista...