Stay strong and don't start.

Teksti heittää synkille poluille, joten lukeminen on täysin teidän vastuulla.

Please, don't start.

Ennenkuin teet ensimmäisen jäljen, muista tämä:
Veri tulee olemaan huume.
Vaikka uskot, että pystyt tekemään hyviä jälkiä jotka parantuvat helposti .. niistä tulee syviä.
Ne vievät aikaa parantua kuukausia, ja arvet vievät vuosia kadotakseen.
Jos ajattelet että voit rajoittaa viiltojasi tietylle alueelle kehossasi, mieti sitä..

Vaikka olisit kaikkein rehellisin persoona joka ikinä on olemassa... sinä kerrot valheita ihmisille joita rakastat.
Sinä pakenet ystäviltäsi kun he yrittävät koskea ranteitasi, kuin heidän kätensä olisi myrkytetty. Sinä olet kauhuissasi kun he tuntevat jotakin hihan alla, tai kun se sattuu niin paljon että on mahdotonta koskettaa.

Valmistaudu pelkämään seuraavaa viiltoa ettet saa hallintaa ja et tiedä kuinka syvä se tulee olemaan.
Odota vain 10 viiltoa tavoittaa numeron 100..
Valmistaudu että elämäsi kiertää ainoastaan viiltojen ympärillä, ja kuinka piillotat ne.
Ja odota ensimmäistä kertaa kun sinä viillät "liian syvältä"
Sinun paniikkisi koska veri ei lopukkaan ... vaikea hengittää ... ja koko kehosi tärisee.

Olet täysin paniikissa ja sinä olet kauhuissasi mutta et kerro kenellekään.
Joten istut yksin kertoen että kaikki tulee olemaan hyvin, ja vannot ettet ikinä mene niin pitkälle.
Mutta se tulee tapahtumaan.
Älä huoli, opit pitämään huolta viilloistasi niin että sinä pystyt viiltämään syvempää, suonia vältellen.

Ja parempi pitää huoli sinun viilloistasi, ne tulevat paljon syvemmiksi.
Sinä ryömit itsesi luokse takaisin .. mutta samaan aikaan sinä toivot että joku huomaisi, joku joka ymmärtäisi sinua mutta tottakai se ei ikinä tapahdu.
Enemmän sinä käytät rahojasi et ainoastaan lääketuotteisiin (laastarit, voiteet...) mutta myös sinun vaatekaappiisi ( pitkihihaisia paitoja, rannekoruja jne... )

Alat katsomaan ihmisiä erillailla, jos he myös satuttavat itseään, vain löytääksesi jonkun samanlaisen kuin sinä, jotta et olisi yksin.
Heidän kädet ovat virheettömät ja sinä olet häpeissäsi.
Alat tehdä monia asioita yksin.
Sinun täytyy aina pestä yksin vaatteesi, jottei kukaan näkisi verta vaatteissasi. Yrität usein pestä verta.
Kylpyhuoneessa, lavuaarissa...

Kun olet epätoivoinen, teet millä vain saksilla, avaimella, pinnillä, klipsillä ... ja vaikka kynällä.
Ei ole mitään väliä mikä se on kunhan vain pystyt viiltämään itseäsi koska löydät aina jotain.
Sano "hyvästi" asioille joita teit normaalisti, kuten laitoit lyhyt hihaisen, tai olit tuntematta kipua jokapaikassa.
Normaali päivä rannalla tai allas päivä tulee kaukainen muisto.
Valmistaudu raapimaan itseäsi, vanhojen viiltojen takia.. jotta muut ajattelevat että sinulla on infektio tai ihotauti.
Sinusta tulee asiantuntija kehostasi samalla kun tuhoat sitä huolellisesti.
Sinä alat unelmoimaan että viillät itseäsi .. sinä unelmoit hetkestä jolloin perheesi ja ystäväsi löytävät jälkesi.
Se kummittelee sinulle päivällä ja yöllä ja se kontrolloi elämääsi.
Kadut ensimmäistäsi viiltoa, koska vaikka vihaat viiltoa samaan aikaan sinä rakastat sitä, ja sinä et voi elää ilman satuttamasta itseäsi.

Koska ensimmäisen viillon tekemättä jättäminen tulee olemaan paljon helpompaa, kuin viimeisen jäljen tekeminen.

Hengitä.
Sinä olet jumissa. Sinä olet eksynyt. Voit huonosti.

Hengitä.
Tänää on uusi alku. Tuore ilma jota hengität huuhtoo pois eiliset tomut. Kuka sinä olit, mitä sinulle tapahtui, mitä sinä teit ja kipu ei tarvitse vuotaa tähän päivään.

Hengitä.
On okei. Tulet tekemään virheitä. Se on okei. Kaikki nämä kuopat tulee auttamaan sinua suunnistamaan oikealle raiteelle. Et ole toivoton. Et ole eksynyt. Sinua ei ole tarkoitettu elämään kurjuudessa.

Hengitä.
Tiedän että se on vaikeaa uskoa hyviin päiviin. Rakkauteen. Parantumiseen. Onnellisuuteen. Ja en pyydä sinua uskomaan mihinkään tai kehenkään muuhun kuin sinuun. Usko itseesi ja asiat alkavat helpottamaan.

Hengitä.
Usko, että pääset ylös sängystä. Usko, että saat tehdyksi jotain tänää, ei väliä kuinka pientä. Usko, sinä löydät ilon yksinkertaisesta ja tavallisesta asiasta. Usko sinulla on väliä. Sinun tarinalla ja arvilla on väliä. Usko, että se todella paranee sinulla.

Hengitä ja aloita uudestaan.
Sinä et ole yksin.

Tekstit ovat käännettyjä ja muunneltuja tumblrin teksteistä .. koska toivon, että joku olisi sanonut nuo sanat jollekkin, joka edes harkitsee viiltämistä. Se ei ole vain yksi viilto, se muuttaa koko elämäsi.

Loppuun pientä tsemppiä kaikille.
Kaikki muuttuu paremmaksi, koska vaikka te ette liikkuisi, aika liikkuu. Ja aika muuttaa asioita.

Bussin tyttö.

Tyttö bussissa, se aina istuu siellä perällä yksin.

Mustat hiukset, iloiset silmät.

Kasvoilla leikittelee hymy ja tyttö on iloinen. 

Tyttö haluaa elää. 

Aina samassa bussissa me nähdään, 

aina mä tuota tyttöä katseellani seuraan.

Tänäänkin tyttö nauraa kun puhelintaan selaa.

Hymyilen itsekseni, kun katson tyttöä.

Tyttöä elämäniloista. 

Tänää tyttö ei naura, se hymyilee vain. 

Kasvoilla leikittelee tuo tuttu hymy, johon olen tottunut.

Katselen tyttöä, joka hymyilee, mutta katselee ulos.

Viikkoja kuluu, tuo tyttö hymyilee yhä.

Mutta hän on lakannut katsomasta ympärilleen.

Hän usein katsoi minuakin, hän usein hymyili minulle.

Tänää hän ei katso minuun, ei kehenkään. 

Tyttö tuijottaa ulos ikkunasta, hymyillen. 

Tänää tyttö ei hymyile, hän silmäilee hiljaa muita matkustajia.

Hän jää katsomaan hiljaa minua.

Tyttö katselee minua, hymyilemättä.

Hymyilen hänelle rohkaisevasti, mutta tyttö ei vastaa.

Silmistä paistaa tyhjyys, jota en ole aiemmin huomannut.

Onko se aina ollut läsnä? 

Kuukausia on kulunut. 

Tyttö välillä hymyilee, mutta yleensä hän vain istuu paikallaan.

Yleensä hän vain katselee ihmisiä, kuin etsien ihmisistä jotain.

Olen oppinut lukemaan tyttöä aikalailla. 

Vaikka hänen silmistä paistaa tyhjyys yleensä,

tänää hänen silmistään ei paista edes tyhjyyttä.

Siitä huolimatta tyttö hymyilee, mutta hymy ei ylety silmiin.

Silmissä ei ole mitään. On vain tytön kuori. 

Ajattelen, että kuvittelen vain.

Tänää tyttö ei ole bussissa. 

Ei ole, vaikka hän ollut vuosien ajan samassa bussissa, samaan aikaan.

Vien katseeni ulos ikkunasta, mutta katseeni palaa takaisin ihmisiin.

Yritän etsiä tyttöä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. 

Mutta tyttö ei ole bussissa. Missä hän on? 

Viikkoja on kulunut, mutta yhä hänen paikkansa tyhjä on.

Yhä mietin, mihin hän katosi, mikä hänet täältä pois vei.

Yhä mietin kuka hän oli, kuka häntä suremaan jäi.

Huomasiko kukaan muu matkustajista häntä? 

Huomasiko kukaan muu hänen tyhjää olemusta?

Huomasiko kukaan hänen elämässään vai lähtikö hän varoittamatta?

Aina bussiin palatessa, mä paikkaasi katson ja toivon, että siinä istuisit. 

Mutta sä et palaa, olet kaukana, jossain kai turvassa. 

Ja vielä joku päivä joku istuu paikallesi. 

Tietämättömänä tulevasta, joka sinutkin pois vei. 

Yksin usvassa niin väärällä raiteella

Mitä tahdot?

Mitä siitä
Mikään ei kuitenkaan riitä?
Mitä teitkään sinä itse?
Muista se kun tuomitset

Olet katsonut näitä sotkuisia seittejä päivistä kuukausiin ja kuukausista vuosiin. Olen seonnut laskuista siitä, monta kertaa olen huutanut lattialla, etten jaksa. Kuinka monta kertaa olen romahtanut vasten lattian lankkuja, rukoillut, että tämä helvetti loppuisi. Olen niin pyörryksissä tässä painajaisessa, etten ole varma oletko edes sinä siinä, vai oletko harhakuva. Harhakuva, joka lupaa parempaa, mutta mitään ei tapahdu. Olen ennen ollut näiden seittien varassa, muiden ihmisten tekemisissä, niiden ihmisten varassa. Jokainen heistä on kadonnut, vain sinä harhakuva olet jäänyt kummittelemaan eteeni.

Kyydissä tuomiopäivän vaunussa
Yksin usvassa niin väärällä raiteella
Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa
Ennen kuin koskee maan pintaa

Paremmasta saatiin varmat merkit
Joihin päätettiin luottaa
Tähän johti, harhaan asti päästiin
Ja miten tästä voi jatkaa?

Olen varma, että näin unta yöstä kauniista. Se uni jatkui kun aamulla heräsin, nyt tajuan; se olikin painajaista. Painajaista, josta en herännyt. Minua yritettiin herättää, minua yritettiin muistuttaa siitä millä on väliä ja millä ei. Menin sekaisin käsitteissä, harhakuvista. Ja nyt, olen eksynyt itseeni. Takerruin kaikkeen, millä ei ollut väliä, ei ollut merkitystä pienillä asioilla, vaan sillä miten tämän päivän väritän. Sillä, mitä itse teen, mitä itselleni teen. Väliäkö noilla muilla harhakuvilla, jotka vain hidastavat elämää seiteillä.  Tänä yönä rikon jokaisen seitin, revin, huudan ja lysähdän vasten painajaista lankkujen sijaan. En lakkaa huutamasta, ennen kuin seitit katoavat. 

Älä katso, älä kuule
Pidä vaan kiinni sun huulet
Vähän arvaa, älä tiedä
Riittää kunhan sä siedät

Niin kuollakseen elossa
Enimmäkseen jo kuollut

Makaan puisia lankkuja vasten, tuijotan eteenpäin. Huulillani leikittelee kuollut hymy. Hymy rohtuneilla ja verta vuotavilla huulillani. Hymyilen tyhjyydelle edessäni. Ei seittejä, ei painajaisia, ei harhakuvia. Vain pimeys ja vain minä itse. Enää vain väliä, miten tän hetken väritän. Maalaanko verellä punaisella vai värillä uusilla. Hapuilen seiniä, hapuilen lattiaa. Ei ole värejä, ei ole mitään mikä tuottaisi niitä kun olen yksin kuolleen sieluni kanssa. "Tulkaa takaisin", huudan seinille. Seinät vastaavat kuin kaikuna, nauravat minulle. 

Seittejen, painajaisten ja harhakuvien ansiosta minulla oli värit. 
Nyt, olen tyhjä kuori, kuolleella sielulla. Ilman värejä. 

Tulkaa takaisin..

Varjoksi syntynyt.

It's scratching on the walls

In the closet, in the halls

It comes awake

And I can't control it

Hiding under the bed

In my body, in my head

Why won't somebody come and save me from this?

Make it end!

Katsonut oon tätä peiliä, odottanut, että kuvajaiseni siitä heijastuu.

Kuvajainen ei heijastu vieläkään. Kuin peili pelkäisi paljastaa, millainen hirviö olen.

Jatkan katsomista, en voi lakata katsomasta. 

Laihat sormeni kulkevat kylmää ihoani pitkin, ne tunnustelevat ihoani.

Tunnustelevat ihoani, tunnustelevat ihon alla olevia luita.

Luita, joiden ympärillä kulkevat suonet ja kuljettavat elämän voimaa.

Vai kuljettavatko sittenkään?

Sormet siirtyvät hitaasti rintakehän puoleen, pysähtyvät ja tunnustelevat.

Ei tasaista nousemista, ei tasaista hengitystä, ei sydämen lyöntiä.

Sormeni jatkavat ylös kaulalle, painuvat vasten valtimoa. 

Sormet tavoittelevat pulssia, mutta pulssi on kadonnut. Olen kai katomassa. 

Eihän tämä peilikään minua näytä.

Ihoni kylmentynyt, kuvajaiseni kadonnut, sykkeeni hyytynyt. 

Hirviöksi kutsutaan, mutten tiedä mikä erottaa hirviön ihmisestä.

Olenhan ihminen, olenhan? En ole hirviö, en voi olla.

Olen kiltti, en halua pahaa, olen kiltti .... 

Jatkan peilin tuijottamista, mutta lopulta lattialle valun.

Tajuan varjon olevan hirviöni, tajuan sen varjon olevan minä.

Varjo on ainut, mitä minusta enää on jäljellä.

Adult or only child?

Nyt, kun aikuisuus on käsin kosketeltavissa, voin sanoa, ettei se ole asia, jota odotan. 

Oon tiennyt sen jo useamman vuoden, sen, etten odota päivää, kun täytän täysi-ikäisyyden huiman rajan.

Mutta mitä tapahtuu todella, kun täytät 18. 

Tuleeko sinusta yhdessä yössä aikuinen? Muuttaako yksi yö kaiken sinussa? Oletko yht'äkkiä valmis kantamaan huolen itsestäsi ja omasta elämästä, niinkuin sinulta oletetaan? Sinua on valmisteltu koko ikäsi sitä varten, että olisit viimein valmis laskeutumaan omien jalkojesi varaan, mutta ehehei. Itse en henkilökohtaisesti halua edes sitä vastuuta. En halua olla vastuussa itsestäni, tai teoistani. On pian jo normaalimpaa muuttaa kotoa pois, kun asua porukoiden nurkissa. On aika maksaa itse laskuja, pitää huolehtia, ettei mikään asia romahda, mutta ehehei. Humpuukkia sanon minä.

Muuttuuko asiat kuitenkaan, kun on vierähtänyt pari vuotta lisää?

Onko sinusta tullut sen aikuisempi? Ehkä vain sillä nimikkeellä, koska olet "aikuinen".

Voit tehdä mitä vain, koska olethan "aikuinen". Mutta mitä todella kannat päässäsi -oletko yhä se sama vakuutettu "aikuinen" ? Käyttäydytkö kuin aikuinen? Vai oletko loppujen lopuksi vain ja ainoastaan se sama ihminen, jota olit ennen täytettyä 18? Onko mikään muuttunut?

Olet ehkä saanut mahtavan puolison, täydellisen perheen, omakotitalon ja kaiken sen, millä perusteella olet vain enemmän "aikuinen". Käyttäydytkö kuitenkaan kuin aikuisen kuuluu? Tai, miten aikuisen ylipäätänsä kuuluu käyttäytyä? Olla siivosti, näyttää mallia, opettaa nuorempia? Niinkö? Ei, en taida aikuistua.

Suomen aikuiset jo tiedetään, ja kaikkien into lopahtaa, kun oma perhe pyörähtää vierelle. Tulee hirveät teinikakarat jalkoihin ja parisuhde unohtuu ja lopulta kaatuu eroon, taikka vielä johonkin traagisempaan. 

Oon miettinyt tätä asiaa paljon, aina, kun katson jotain aikuista silmiin ja mietin, mitä hän kantaa sisällään. Onko hänen sisällään yhä se lapsi, joka ei ikinä kasva aikuiseksi, vai onko tuo todella aikuinen -nimikkeen takana. Tekeekö aikuinen -nimike sinusta jotenkin erikoisemman? Oletko silloin erityisen viisas? Tai jotain muuta erikoisempaa ... jotain niin täydellistä,että sitä pitäisi tavoitella? Joo, jee. Pääsee juomaa, koska aikuiset saa. Saa polttaa, koska aikuiset saa. Voi ajaa autolla, koska aikuiset saa. Voi tehdä mukamas niin paljon suurempia ja hienompia asioita, mutta loppujenlopuksi .. kyllä minä mieluummin leikkisin kavereitten kanssa pihalla, kun maksaisin laskuja, kävisin töissä ja viikonloput lojuisin jossain sohvalla, koska en jaksa muutakaan. Ja .. mikä sinua estää elämästä, kun et ole aikuinen? Voit tehdä, koska voit. Sinun täytyisi tehdä, koska voit. Koska ... aikuisuus ei tule kaikille. Joskus elämä vierähtääkin ympäri. Et ehkä koskaa pääse aikuisuuteen saakka. Sinusta ei ehkä ikinä tule edes "aikuista". 

Mutta ei... Olittepa 18 -vuotiaita, tai alle, niin älkää antako käsitteen "aikuinen" hämätä. 

Koska kuka vain meistä voi olla sisältä aikuinen, taikka lapsi. 

Se ei tee sinusta yhtään sen parempaa, paljonko tänävuona täytät, vaan se,

mitä todella sisältä olet. Oletko kasvanut näinä vuosina yhtään, vai oletko todella aikuistunut?

Miettikää, ennenkuin tuomitsette nuoret/nuorempia, vain, koska he eivät ole "aikuisia". 

Olen puhunut ja ei, aikuisuus ei ole se, mitä olen aina ja ikuisesti odottanut.

Without computer = no life ?

Mitä jos ei olisi tietokonetta? Jos ei olisi läppäriä? Joutuisi aina joko kävelemään kaverin ovelle, tai edes soittamaan. Nykyisin soittaminenkin tapahtuu vain pakko tilanteessa, ja niitäkin tulee harvoin, koska tietokoneet on keksitty. Jos jotain järjestetään, ei sun tarvitse kulkea kaduilla, että tiedostaisit sen asian, vaan löydät asian facebookista. Ei sun tarvitse astua jalallakaan ulos neljän seinän sisältä, niin voit tietää siitä huolimatta; tarkan päivän sään, mitä ulkona tapahtuu, mitä ystäväsi tekevät, uudet tapahtumat, uudet kaupat, jopa uuden naapurisikin. 

Ei vaadita enää mitään, koska voit vain istua koneella ja löytää sieltä kaiken tiedon aivan kaikkeen, jos osaat vain etsiä. Mitä kauemmin istut, sen paremmin löydät tiedot ja sitä enemmän myös siinä istut. Miksi? Koska se on vain helpompaa istua siinä, kuin astua vaikka ulos ovesta. Ei enää jakseta nousta ylös tuolilta, vaan tuijotetaan mieluummin ruutua. 

En tiedä, millainen elämä oli edeltävällä sukupolvella, jotka olivat mun ikäisiä, mutta uskon koneen käytön mun sukupolven aikana vaan kääntyneen huippuun. Mutta meijän lapsuudessa vielä leikittiin ja pelattiin pihalla. Sun piti soittaa kaveria pihalle, tai sopia aiemmin koulussa. Piti käydä kasvotusten keskusteluja, jos halusi jotain tapahtuvan. Ei sitä menty suoraa koulusta koneella ja istuttu siinä koko loppu iltaa, sekä yötä.

Ja mitä nämä nykynuoret tekee? Istuu koneella, pelaa pleikkaa, pelaa älypuhelimillaan, kiroilee, ryyppää, polttaa. Moista käytöstä voi löytää jo kymmenen vuotiailta ja musta se on aivan pöyristyttävää, kuinka lapset, joiden kuuluisi vielä leikkiä siinä iässä, käyttäytyy, kuin mitkäkin vähäjärkiset aikuiset. 

Ei se musta ole hienoa tai aivan mahtavaa, jos sä kasvat aikuiseksi jo teininä. Ei se oo musta hienoa, että kymmenen vuotias osaa jokaisen kirosanan, sekä osaa paremmin pelata, kuin puhua. Musta on naurettavaa, että nuoruus pilataan sillä, että halutaan ihan ehdoin tahdoin vanhentua ennenaikoja. Tai sitten pahimmassa tapauksessa tiedostamatta. Ei tiedosteta, miten pitäisi käyttyä. Käyttäydytään miten kaverit käyttäytyy. Otetaan aikuisilta mallia, jotka ei muuta teekkään junissa ja yleisillä paikoilla, kun ; leikkii puhelimella. Joten kysymys kuuluukin, miksei myös lapsetkin? 

Mutta mitä se tuokaan, kun istutaan vain koneen ääressä? Ollaanko todellisuudessa samassa pisteessä, kun nähtäisiin ystäviä kasvotusten. Onko se sama asia, kun näkisi ihmisiä oikeasti? Usein kuulee ihmisten sanovan, että ystävät löytyy netistä, eikä niitä sitten muualla olekkaan. Vaikkei yleensä suositella näkemään ihan tuntemattomia netistä, voi pidemmän tuntemisen jälkeen ajatella näkemistä. Jossain vaiheessa varmasti olet jonkun kanssa päässyt lähemmäksi, joten mikset näkisi häntä mieluummin kasvotusten? Tottakai välimatkat voi olla suuria, tottakai voi olla, ettei se ole vain mahdollista. Mutta tarkoittaako se siltikään sitä, että sinun pitäisi istua koneen ääressä, koska sinulla ei ole ystäviä? Voisit viettää sen ajan yksinäsi, tehden jotain muuta paljon järkevämpää, kuin vain kuluttaa aikaasi näytön edessä.

Miten se meitä muuttaa, miten se meihin vaikuttaa, kun tuijotamme samaa näyttöä päivästä toiseen, me selataan samat sivustot, me toimitaan miten ollaa totuttu, me istutaan siinä ja odotetaan, että jotain tapahtuu vaikkei mitään tapahdu. Siitä seurauksesta valitetaan, ettei olla luettu kokeisiin, ei olla tehty tärkeitä asioita, ei olla tehty sitä tai tätä, koska ei olla ehditty. Ei. Koska ollaan istuttu koneella, koska se oli se todella 'tärkeämpi' juttu. 

Voin myöntää, että kulutan päivässä aivan liikaa aikaa koneella. Jaan aikani koneelle, joka ei tunne, eikä pukahda. Se jakaa minulle asioita, se antaa minulle mahdollisuuden jutella ihmisten kanssa. Mutta loppujen lopuksi, voisin tehdä samat asiat myös ilman konetta. Oon usein miettinyt, sekä todennut, että ihmiset ois myös paljon pirteämpiä ilman näitä vekottomia. Kun me selataan tylsistyneesti sivuja uudestaan ja uudestaan, me ei osata tehdä myöskään mitään muuta, vaan me jatketaan sitä selaamista. Meijän aivot kyllästyy, meijän olotila laskee, meijän tunteet vääntyy pakkaselle. Me mietitään, me pohditaan, uudestaan, uudestaan ja vielä uudestaan. Mietitään asioita kokoajan, kun ollaan koneella, me pyöritetään niitä samaa vauhtia, mitä nettisivu vaihtuu. 

Olisi paljon tuottoisempi elämä, jossei vain istuisi siinä ja pohtisi maailman menoa, tai toisin sanoen seuraisi koneelta maailman menoa, vaan oikeasti tekisi jotain. Seuraat, kuinka muut elää, mutta itse istut niiden muiden istujien kanssa. Välillä saatat tajuta, että hei, jotkut elää, mutta itse mietit miksi sinusta tuntuu, ettei sinulla ole elämää. Ei varmasti kenelläkään ole elämää tietokoneen kanssa, ainakaan ruusuista. 

Mutta mitä mä tän valittamisen jälkeenkään teen, tai mitä teette te, jotka luitte tän ja vaikka olisittekin samaa mieltä --- te jatkatte istumista, koska mä ettekä te jaksa nousta ylös, tehdäksenne muutosta asiaan. Ette edes välttämättä koe mitään syytä tehdä muutosta, koska koette, että asiat sujuu yhtälailla koneella, kuin myös ilman konetta.

Jotkut voi kokea, ettei ilman konetta selviä. Mä koen, että selviäisin ilman konetta, mutten ilma niitä ihmisiä. Mutta todellisuudessa selviäisin puhelimella pelkästään, mutta oon liittoutunut koneeseen. Välillä ootan sitä päivää, että voin vilkuttaa koneelle ja saan kunnon elämän. Mutta eihän se kunnon elämä itsestään ala. Se alkaa susta ja sun toiminnasta. Sä itse päätät, kun alat tekemään asioita ilman konetta. Toistaiseksi jatkan tässä istumista ja ihmettelemistä, kuinka taas tuntuu yhtä tylsästä, kuin jokapäivä, mutten jaksa siltikään nousta tästä. Hahaha, hyviä illan jatkoja kaikille koneidensa parissa! 

xoxoxo ehkä joskus koneetkin oppii ymmärtämään riippuvuuttamme. : )

Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät

Janna - Sä et ole hullu

Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa 

ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa 

yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun 

ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu 

anna minun 

kantaa, auttaa 

anna minun anna minun 

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa 

hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan 

hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät 

hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa 

sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään 

sama se jos et sinä opi vielä siitäkään 

tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan 

jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa 

anna minun 

kantaa, auttaa 

anna minun anna minun 

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa 

hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan 

hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät 

hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa

Juha Tapio - Paremmat päivät

Meidän toiveidemme ja tekojemme takana jossain on tulevaisuus

Ja mä tahdon sun kanssasi sinne mutta mennään ensin kaupunkiin

Paremmat päivät päivät alkaneet on

Cheek - Ukonilmalla ft. Kristiina Wheeler 

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom

Pilipilipilipom, mikäs täällä fiilis on?

Mä pysyn himassa, vetäydyn sohvan nurkkaan

Sade piiskaa, valmistaudun ottaa turpaan taas

Mua on vaikee murtaa, mä koitan rauhottua

Koitan äyskäröidä sen, minkä mä saan vaan kauhottua

Rankkasateen tauottua, ei oo merkkiäkään sateenkaarest

Ei aurinkoa, eikä tunnu yhtään paremmalle

Vaik hengitys tasaantuu, uudet pilvet kasaantuu

Oon yksin, ei oo ketään tällä hetkel kelle avautuu

En tunne sua, mut voinko luottaa ja puhua

Musiikin kaut ventovieraalle vuodattaa surua

Nyt on ukkosta ilmassa

Mun täytyy pysyä vaan himassa

Mä pidän sadesuojaa

ja odotan parempia päiviä

Nyt on ukkosta ilmassa

Mun täytyy pysyä vaan himassa

Mä pidän sadesuojaa

ja odotan parempaa

Noidankehä kasvaa, kun jatkuvasti sataa lunta tupaan

Tällai tärinä pääl yöllä ei voi saada unta kukaan

Piti painaa täyttä päälle, ei ollu järkeä empii

Kaiken paskan lisäks koulus venas tärkeät tentit

Piti painaa paniikkinappii

mut en voinu hidastaa, vaik jo ahdisti valmiiks

Mä luotin, että kyl tää sade vielä lakkaa

Piti vaan jaksaa hetki, pisarat ei pysty tappaa mua

Mä selviin, en luovuta, en anna periks noin vaan

Silloin harvoin, kun jään kuuntelemaan suomalaisen musiikin lyriikoita, yllätyn.