Be kind.

“My father had taught me to be nice first, because you can always be mean later, but once you’ve been mean to someone, they won’t believe the nice anymore. So be nice, be nice, until it’s time to stop being nice, then destroy them.” —  Laurell K. Hamilton

Sä kävelet kadulla, annat tietä kiireellisemmälle. Sä tarjoat apuasi, jonkun sitä tarvitessa. Jos joku pyytää apua, sä autat kyselemättä. Joku tarvitsee neuvoa, sä autat sitä. Joku kaatuu, sä menet auttamaan sitä. Joku tarvitsee apua missä vain, sinä olet aina valmis auttamaan. Olet aina kaikkia varten, valmiina, milloin vain. Mutta varo vain, sitä ei tulla muistamaan.

Autosi hajoo, jäät yksin tielle, muut ajavat ohi. Tavarasi tippuvat maahan, kaikki kävelevät ohi. Tarvitset apua, kukaan ei auta sinua. Kukaan ei tule missään vaiheessa tarjoamaan apua, ja jos kysytkin, sitä ei anneta. 

Anna sitä, mitä saat. 

Mutta mitä josset saa mitään?

Please don't expect me to always be good and kind and loving.

There are times when I will be cold and thoughtless and hard to understand.

Mä myönnän olevani ihminen, joka on liian kiltti. Mä tarjoan apuani tarvitsevalle, mutta teen sen pelkästä pyynnöstäkin. Mutta mä oon oppinut rajoittamaan, huomatessani, etten saa mitään takaisin. Varsinkin tuttujen ihmisten piirissä. Vieraiden ihmisten kanssa on vähän tasapainoittelua, jos joku auttaa sua se on ihan siitä henkilöstä kiinni ja se on susta kiinni, meetkö auttaa vaikka kaatunutta. Menisitkö ?

Onko teistä joku liian kiltti? Mikä on liian kiltti ihminen? 

Suomalaiset ovat kylmiä ihmisiä, jotka eivät turhia puhele vieraille. Mutta jos joku apua pyytää, me mennään siitä huolimatta hermostuneiksi. Se on meille outoa, että joku haluaakin meiltä apua. Tai edes puhuu meille. Mun mielestä Suomalaisten pitäisi kehittää kykyä auttaa muita, ja olla ystävällisempi. Mun mielestä ei voi ikinä olla liikaa kilttejä ihmisiä, mutta liian kiltti ihminen voi olla. Se on surullista todeta, mutta totta se on. Siinä vaiheessa, kun alat olemaan kiltti, kun alat olemaan kaikille mieliksi ja olet aina valmiina mihin vain niin okei, onhan se kivaa. Mutta onko sittenkään. Sä et siitä huolimatta saa mitään, oot siitä huolimatta vain se joku joka auttaa kaikkia ja on kaikille kiltti. Ei sua muisteta siitä pienestä hyvästä teosta, mutta varo vain, jos jollekkin selkäs käännät. Saat kuulla siitä, enemmän kuin niistä kymmenistä hyvistä teoista. Mikä siinäkin on, että ihmiset muistaa vain ja ainoastaan pahan? Ei mitään hyvää ikinä. 

En tiedä sitten, pitäisikö ihmisiä kannustaa olemaan kiltempiä, vai eikö. Toisia ehkä, toisia ei todellakaan. Itseni kohdalla tiedän, että se on juuri jälkimmäinen. Nämä "einiin kiltit ihmiset" mieluusti syö sut, ne mieluusti tulee kokeilemaan jokaista aluetta, ne mieluusti syö sut elävältä. Ihminen, joka on kiltti, se on heikko, se on heikompi, mitä ei kiltit. Missä sekin raja menee, tiedä häntä, mutta ne jotka kaikille kumartaa, saa kumartaa ikuisuuden. Ei kukaa niitä palaa kiittämään, ja vaikka palaisi saa ne silti kumarrella. Jos olet liian kiltti ihminen, jos ajattelet, että teet kaiken muiden takia, elät vain heille ja heidän kautta, herää. Ole kiltimpi itsellesi ja muista ketä varten oikeasti elät, ketä sua oikeasti kiittää. Erottele ne, jotka osaa olla sulle kilttejä tulevaisuudessa. Ketkä ansaistee sun kiltteyden, ketkä ansaitsee sen.

“"Good Morning"

“How was your day?”

“Be careful”

“Text me when you get home so I know you’re safe”

“Sweet dreams”

“How are you?”

“I hope you’re feeling better”

“Have a good day today!”

“I miss you”

“Good night”

“Can you come over?”

“Can I come over?”

“Can I see you?”

“Can I call you?”

“You’re beautiful”

“Want something to drink?”

“Watch your step”

“Let’s watch a movie”

“What are you up to?”

“How is your day so far?”

“It will be okay”

“I’m here for you”

“Do you need anything?”

“Are you hungry?”

“I just wanted to hear your voice”

“You just made my day”

… 

You don’t have to hear “I Love You” to know that someone does. 

Listen carefully. People speak from the heart more often than you think.”

— Blocklava 

Tää maailma kantaa ihmisiä, joille on ihan sama mitä sä ajattelet, kunhan niitä miellytät. Kunhan niillä on hyvä olla. Opettele olemaan myös se ilkeä paska, jota kaikki vihaa, koska tulet tarvitsemaan sitä roolia vielä joku päivä. Koska vielä joku päivä joku astuu sun eteesi, laittaa sut polvillesi ja katsoo, paljon nielet. 

Sä olet kiltti, mutta se ei ole heikkoutta, kun oikein oivallat.

Sä olet yksi kauneimmista, älykkäimmistä ja tärkeimmistä ihmisistä.

Koska kiltteyttä ei ole koskaan liikaa.

It's time to move on.

Me herätään, me mennää töihin, me jäädään lomalle, me palataan töihin, mennää nukkumaan, herätään taas. Seistään kauppa jonossa, kiirehditään leffaan, kiirehditään tapaamiseen. Kiirehditään iltaisin kaduilta pois kotiin turvaan, suunnataan kouluun, nähdään ystäviä, mennää keikoille. Syödään, nukutaan. Aina kelloa kelloa katsoen, aina kellon ympärillä pyörien, aina ajalleen toimien. 

Mitä jos kelloa ei olisi? Mitä jos ei olisi aikaa? Mitä jos voisimme pysähtyä ja liikkua kun haluaisimme, liikkuisimmeko lainkaa? Liikkuisitko sinä nyt? Haluaisitko jäädä tähän hetkeen? Ikuisesti ? 

So I'm always holding onto
Things either here and then gone

Oh, but now that I can see how things are changing
I guess it's high time that I was moving on

Mä halusin kertoa teille, meille kaikille tutusta asiasta, ajasta. Kellosta. Kaikki varmaa tietää siitä oudosta kapistuksesta, joka on jokaisessa muodossa. Meillä on myös sisäinen kellomme, joka pitää meitä ajantasalla sisäisesti. On myös aika, jota ei voi millään mittarilla määritellä, aika, joka kokoajan liikkuu eteenpäin. Se vain liikkuu, meidän huomaamatta, ilman kelloja. Aurinko nousee, menee piiloon ja kuu tulee esille. Elämä jatkaa kiertokulkua, kokoajan. Vaikka sota syttyisi, vaikka koko maailmaa uhkaisi katastrofi. Vaikka kaikki ihmiset kuolisivat, vaikkei meitä olisi, aika jatkuisi. Se jatkaisi kulkemistaan, ilman todistajia. 

Mitä aika meille tuo? Se laittaa meidät toimimaan, mutta jos me haluaisimme sen pysähtyvän. Joskus toivomme, että omistaisimme sen oman kaukosäätimen, mutta jos omistaisimme, jäisimmekö tähän? Pysähtyisimmekö, emmekä enää ikinä liikkuisi? Vai kelaisimmeko eteenpäin? Voisimmeko vain kääntää selän kaikelle sille luonnollisille kierrolle, jos vain voisimme? Tekisitkö sinä sen? Vai onko sinusta parempi, että aika kuljetaa meitä. Niin ylä -ja alamäkien lävitse, pysähtymättä. Olen alkanut uskomaan siihen ja olen sanonut, että jos kaikki tuntuu kaatuvan, anna ajan kulua. Aika ehkei paranna, mutta se muuttaa asioita. Se muuttaa ihmisiä sun ympärillä, sua ja koko sun elämääsi. Vaikket sä haluaisi, se kuljettaa sua joka sekuntti eteenpäin kohti uusia asioita. Joskus meistä tuntuu, että junnataan paikoillaan, mikään ei muut, mutta jos me katsotaan taaksepäin, me ollaan taas koettu ja opittu kaikkea. Elämässä tapahtuu kauheita asioita, meille jokaiselle, mutta mä uskon, että jokaisella tulee olemaan myös hyviä päiviä. Mä uskon, että kun me aamulla herätään, se voi muuttaa kaiken. Huonommaksi, paremmaksi, kuka tietää. Kun me illalla mennään nukkumaan, me ei voida tietää mitä aamu tuo tullessaan, vai tuleeko sitä lainkaan. Aika vie ja kuljettaa meitä, eikä me voida pysäyttää sitä. Ja joskus meidän täytyy osata tietää sillä hetkellä mitä me halutaan, koska aika kuluu, eikä aika odota ketään. Se ei ajattele, haluatko nyt vielä hetken jarrutella, vaan sun on pakku astua ja liikkua. Valita. Mutta koska aika liikkuu, me liikumme ja siksi kaikki on mahdollista. 

Time waits for no one

Yleensä, vaikka meitä pelottaa, meijän pitäisi uskaltaa hypätä. Uskaltaa ajan viedä. Sä et voi jatkuvasti jatkaa sanoen, että kyllä mä huomenna, tai että kyllä mä eläkkeellä sitten. Huomista tai eläkettä ei välttämättä tuu, sua ei välttämättä enää ees ole, kun olisit ehkä valmis. Elämä ei odota, aika ei odota. Sun pitää toimia, jos haluat elää. Mä en halua pelotella, mutta elämä on epäreilu kaveri, joka vie ja varastaa ikävästi. Enkä halua, että yksikään makaa sairaalassa voivotellen kivuissaan, että miksei tehnyt silloin kun pystyi. Ihmisten pitää työskennellä, hankkia rahansa, jotain jolla elättää itsensä ja perheensä. Ihmisten pitää painaa töitä, elääkseen, heidän täytyy painaa niskalimassa töitä, voidakseen ehkä joskus matkustaa ja oikeasti elää. Jotkut ihmisistä turtuu, he eivät ymmärrä haluavansa muuta. Jotkut jopa tappavat itsensä, masennuksen kourissa. Ymmärtäähän sen, että pitää saada rahat ja elanto jostain, mutta eiei älkää tappako itseänne työllä, mä pyydän. Koko maailma odottaa teitä, teillä on aina vaihtoehtoja ! Te keksitte keinon elää, jos vain haluatte ja ymmärrätte. Ei saisi vaipua ikinä siihen ajatukseen, että olen vanha eikä ole enää mitää muuta kuin työ. Ei herranjestas, teillä on koko elämä edessä niin kauan kun te pystyssä pysytte ! Eläkää, toimikaa ja nauttikaa. Koska ei teitä haudassa kukaa ole kiittämässä hyvin tehdyistä töistä, eikä kukaan lapsenlapsi halua kuunnella vain kuinka te vain paiskitte töitä silloin omassa nuoruudessanne. Eläkää kun voitte, koska elämällä on teille muutakin annettavaa kuin työ. 

Älkää odottako, koska on hyvä aika. Sillä mä oon odottanut nyt jo kolme vuotta, vain voidakseeni jotain toteuttaa, joka olisi sitä jotain omaa ja mä sanon, ettei se kannata. Te tuhoatte kaiken omanne, annatte muiden viedä kädestänne, ettekä enää edes lopussa ymmärrä mitä halusitte ennen kaikkea sitä. 

Paras aika on nyt, heti, tällä minuutilla. 

Sanokaa sanottavanne.

Kertokaa rakastavanne.

Toteuttakaa unelmianne.

Toteuttakaa itseänne.

Koska tämä elämä on teille.

Tyttö tää, nukkuu peläten.

Tyttö istuu kahvilassa, hän on juuri tavannut ihailtavan persoonan.

Tytön, joka nauraa kokoajan, pitää hänet iloisena. 

Tytön, joka hymyilee, nauraa ja puhuu puhumistaan.

Tyttö, joka oli niin yksin ensiksi, omistaa mustat kiharat hiukset.

Tyttö, joka liittyi hänen seuraan omistaa suorat valkoiset hiukset.

Kuin vastakohdat, mutta niin hyvin yhteen sointuu.

Kuluu kuukausia, vuosia. 

Kaksikko ystävystyy sekuntti sekunnilta enemmän, päivä päivältä. 

Mustahiuksinen tietää, ei voi eikä halua päästää ikinä ystävästään irti.

Muiden seura ei kiinosta, vain tuo ilopilleri hänen elämässään saa kaiken tuntumaan elämältä.

Mustahiuksinen masennusta sairastaa, hänelle se todettu on.

Mutta lääkkeitä hän on jo voinut vähentää, tuon valkohiuksisen ansioista.

Valkohiuksinen luo häneen hyvää, hän uskoo huomiseen. Kaikkeen kauniiseen.

Nyt jo viisi vuotta hyvää ystävyyttä.

Tähänkin hyvään mahtunut riitoja, niin alamäkiä kuin ylämäkiä.

Ystävykset ovat selvinneet kaikista, yhä he toisiaan tukee.

Nyt mustahiuksinen makaa sängyllä, nauraa valkohiuksiselle ystävälleen.

Ystävykset naureskelevat, painivat sängyssä, hassuttelevat.

"Kuule .. en haluaisi jatkaa tulevaisuuteen ilman sinua", valkohiuksinen yllättäen kuiskaa.

Mustahiuksinen kääntää päänsä, kierähtää vatsalteen ja hymyilee ystävälleen.

"En minäkään", mustahiuksinen kuiskaa hymyillen ystävälleen.

Valkohiuksinen luo kasvoilleen kauniin hymyn, vetää nuoremman hellään suudelmaan.

Nuori rakkaus kukkaan puhkeaa, tulevaisuus edessä.

Ystävykset, nyt rakastavaiset yhdessä ovat olleet jo tasan kolme vuotta.

Mustahiuksinen masennuksestaan ylös on noussut, hän suorastaan loistaa.

Kaikki on hyvin kaksikolla, he maailmaa valloittavat yhdessä.

Mustahiuksinen nyt yksin kotona istuu, hymyilee kun kotiaan sivoilee.

Kaksikko oli sopinut näkevänsä viikonloppuna, mutta mustahiuksinen ajatteli yllättää toisen puolen.

Tyttö hyppää auton kyytiin, ajaa musiikin pauhatessa hymyillen. 

Lahja viereisellä penkillä, odottaa saajaansa.

Mustahiuksinen kurvaa tuttuun pihaan, nousee ylös autostaan, ottaa lahjan.

Tyttö suuntaa ovelle, mutta se auki onkin.

Ei hän tietää voi, tuo avoinen ovi on myös ovi alamäkeen.

Hän sen epäilemättä auki työntää, tyttö sisälle siirtyy.

Mustahiuksinen kuuntelee, hiljaa astellessaan oleskelutilaan.

Tyttö ei huhuile, hän tuntee luissaan ja ytimissään, nyt hiljaa parempi on olla.

Mustahiuksinen jää ovelle, tuijottaa sohvalle, jossa nämä kaksi hahmoa on.

Valkohiuksinen, hänen tyttönsä, jonkun muun kanssa.

Valkohiuksisen alla on poika, joka nauraa elämäniloisena.

Mustahiuksinen tiputtaa lahjansa, silmät täytyy kyyneleistä, hänen purressaan huultaan ettei itkisi.

Tuo narttu, tuo .. hänen tyttönsä ei kyyneleitään enää ansaitse.

Valkohiuksinen nousee nopeasti ylös, hän anteeksi pyytelee loukatulta. 

Poika jää sohvalle, kun tytöt poistuvat pihalle. Huuto raikuu toiselle puolelle kaupunkia.

"Olet siis aina luotani lähdettyä mennyt hänen luokseen, paennut hänen käsivarsille, mennyt hänen kanssa, nauranut minun selän takani... olet pettänyt minua kaikki nämä vuodet!", mustahiuksinen huutaa.

Valkohiuksinen on sanaton, hän ei anteeksi voi pyytää. Hän päätti tästä.

"En osannut sanoa sitä... pelkäsin.... ei, tiesin, että tässä käy näin, en vain osannut sanoa..", valkohiuksinen kuiskaa, ennenkuin kääntyy ja lähtee. Jättää mustahiuksinen tukeutumaan omiin jalkoihinsa.

Nyt tapahtumasta kulunut neljä vuotta, ei mustahiuksinen enää ulkona käy.

Hän istuu huoneensa lattialle, tuijottaa kelloa, joka aikaa kuljettaa.

Mustahiuksinen osastolle siirrettiin, hän ei yksin enää selvinnyt.

Ja nyt tyttö tää, jatkaa kellon tuijottamista. 

Peläten, kuka hänet seuraavaksi pettää.

Kerran tapahtuu, se harvoin kertaan jää.

Parisuhteeseen halutaan niin mieluusti, sitä oletetaan, että sinkkuna ei enää selvitä, vaikka parisuhteessa menisi kuinka huonosti .. vaikka kuinka toinen kuinka satuttaisi, kuinka haavottaisi .. 

                                                             miten sinä ottaisit pettämisen? 

Onko mitään väliä tunnetko sääliä 
Jos se kestää vain hetken 
Sitten kadoten 

Ihastutaan, aletaan seurustelemaan, seurustellaan, kaikki on hyvin. Kunnes naps, mitä tapahtuukaa. Jompikumpi osapuolista lähtee toiseen suuntaan syystä tai toisesta. Miehiä pidetään pettäjinä, mutta minun mielestä naiset pettää siinä missä miehetkin. Enkä nyt puhu vain heteropareista, vaan aivan kaikista pareista yleisesti. Mikä saa sen horjahdus liikkeen, että astutaan suhteesta pettämisen linjalle? Mikä on teidän mielestä pettämistä? Missä menee pettämisen raja? Flirttailu, suukottelu, suudelmat, seksi ? Pelkät sanat kenties? Meitä ihmisiä on niin monia niin moneen lähtöön, että voivoi .. toisille se on pelkät sanat, toisille edes seksi ole pettämistä. 

Kykeneekö enää rakkauteen 
Tämä risainen romu 
Joka lyö vain verkalleen 

Pystyykö sitä elvyttämään 
Rintaa kyynisyyden kyllästämää 

Onko mitään väliä rakastanko sinua 
Jos se kuihtuu kuitenkin 
Onko mitään järkeä päästää sydämeensä 
Itsetuhoista maailmaa joka tuo vain tullessaan 
Kipua sekä kaipausta 

Minkä takia sitten lähdetään pettämään? Jos pelkistä sanoista muodostuu pettämisen raja, mitkä ne sanat olisi? Epämääräiset ehdottelut? Flirttailevat sanat? Mitä ne olisi? Pystyisikö niitä sopimaan, vai olisiko suhde siinä? Suukottelut, suudelmat, seksi .. miten ne selitetään? Minkä takia? 

Omasta mielestä, jos nyt puhutaan pettämisestä ylipäätänsä, on suhteessa jotain vialla. Ei olla tyytyväisiä, haetaan irtiottoa, haetaan jonkinlaista pakoa, haetaan ehkä lohtua, toivoa, kenties elämää? Haetaan jotain, mitä ei löydetä suhteesta, tai petetään kostosta. Petetään kännissä, petetään hetken mielijohteesta. Petetään, eikä kerrota. Pystyykö niitä sopimaan, loppuuko suhde? Jokaisen parin pitäisi sopia selvät pelisäännöt miten mennään, miten tullaan. Mikä on pettämistä, missä menee raja. 

Why are you looking so confused when 

I was the one that didn't know the truth.

Mikä sortuu, kun petetään .. mm, aivan luottamus. Luottamus, josta koko suhde rakentuu. Sen ympärillä tanssitaan, taiteillaan ja pidetään siitä kiinni. Kun jompikumpi pettää, paljon luottamusta rapistuu? Rapistuuko se kokonaan, vai säilyykö se entisellään? 

Se, jota ikinä petetäänkään, haluan vain sanoa, ettei syy tule olemaan sinussa. Vain pettäjä itse on vastuussa teoistaan, päätöksestään tehdä holtittomasti. Sä et löydä itsestäs vikaa, mä lupaan sen. Sä tuut olemaan jonkun syy jaksamiseen, selviintymiseen ja toivoon. Vaikka sua satutetaan, sä tuut selviintymään, sä tuut löytämään jonkun joka ehkä satuttaa sua, mutta myös osaa korjata virheensä. 

Hymysi huumaa, katseesi viettelee
En edes huomaa kuinka valheesi vangitsee
Vaistoni huutaa "Juokse! Pakene!"
Mutta sun myrkkys on jo vienyt järkeni

Musta on surullista nähdä ja kuulla, että jotakuta petetään. Musta on vielä surullisempaa kuulla, että joku kuulee vuosien jälkee, että hänen toinen puolisko on vuosia sitten ollut sängyssä toisen kanssa. Musta on surullista, ettei voida edes myöntää omia virheitä, niin hemmetin surullista, ettei voida vaa sanoa suoraan. Jos mua jokin ärsyttää eniten pettämisessä on se, ettei voida edes myöntää. Ei voida sanoa suoraa, että okei menin sänkyyn ton kanssa. Ehkä se on vaikeaa, mutta helvetti soikoon jos pystyt pettämään, susta on myös myöntämään se. Susta on pakko olla, oothan jo idiootin perikuva. Mä vaa sanon, ei sillä leveillä tuolla kaduilla. Ei kukaa kehu sua, kuinka taas rikoit jonkun sydämen. Et tuu saamaan onnitteluja, että riistit ehkä jonkun hengen. Valheilla pilataan elämiä, ei pelasteta. 

Ja miksi pitää pettää? Eikö voida vain sanoa ennemmin, että okei tää suhde ei toimi.

Etkö voi vaan lähteä, ennenkuin satutat toista enemmän? Mutta ei, yleensä sitä vain mennään ja petetään, sitten oletetaan, että voidaan kaikki paikata ja kaikki palautuu normaaliksi. Ehei. Ja jos petät, sanoisit sen edes. Se on menetetty peli jo kun viet luottamuksen, muttet saa pisteitä kertomatta jättämisellä. Päivät lisää tuskaa ja vuosien päästä et ees muista, ennenkuin joku ohikulkija muistuttaa. Totuudet tulee aina julki. 

Ja jossei sua kiinosta miltä toisesta tuntuu, niin ... pysy kaukana muistakin. Vain vinkkinä. Koita löytää itsesi, koita löytää muut ihmiset. Yritä tuntea jotain. Yritä edes ymmärtää. Äläkä hemmetti palaa näyttelemään kenenkään elämään, että rakkaani mä sua rakastan. Ehei, unohda, häivy, lähde. Anna olla. 

I swear, sometimes it feels like you 

actually enjoy beaking my heart.

Mitä mieltä mä oon pettämisestä? Mitä mieltä useimmat on pettämisestä? 

Musta ..... amh. Mä vaa oon ihminen, joka arvostaa liikaa luottamusta. En jakele sitä jokaiselle, ja kun se viedään, mä en anna sitä helpolla takaisin. Jos mua petettäis, luultavasti suhde ois siinä. Kyse on mistä pettämisestä on kyse, mutta suurella todenäköisyydellä kyllä, suhde olisi siinä. Mä en haluaisi kuulla miksi, mua ei kiinostaisi. Se olisi siinä. Kännissä tai ei, tunnontuskissaan tai ei, kostona tai ei. Se on suora lappu ovelle, ulos mun elämästä. Mun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka jatkavat suhdetta pettämisen jälkeen. Tai ... miten ihmiset pystyy? Miten ne kerää sen luottamuksen? Okei, rakkauden takia mitä vain, mutta ei musta se on vaa liikaa. Ehei. Onnea teille, jotka ootte selvinneet pettämisestä ja elätte nyt onnellisesti, mutta musta.... pettäminen tulee nousemaan aina aiemmin tai myöhemmin suhteen myöhemmässäkin vaiheessa esille. Ja sen myötä pitäisi olla todella vahva taistellaakseen niitä muistoja vastaan.

Miksei siis vain aloittaisi uudestaan elämäänsä ja yrittäisi löytää jotakuta, joka ei pudottaisi sun onnea menemään? Joka ei näkisi syytä edes ajatella muita, eikä sua ikinä pettäisi? 

Ja minä päästän sinusta irti
Ennen kuin revit minut rikki
Sulta sydämeni kätken ainiaaksi
Haavani nuolen puhtaiksi
Tuhkasta nousen niin kuin Phoenix
Rauniot jätän taakseni
Enkä palaa tänne koskaan 
Tuli kaiken hävittää

Koska kukaan ei oo meidän kyynelten arvoinen, joka meitä näin kohtelee. 

Stay strong and don't start.

Teksti heittää synkille poluille, joten lukeminen on täysin teidän vastuulla.

Please, don't start.

Ennenkuin teet ensimmäisen jäljen, muista tämä:
Veri tulee olemaan huume.
Vaikka uskot, että pystyt tekemään hyviä jälkiä jotka parantuvat helposti .. niistä tulee syviä.
Ne vievät aikaa parantua kuukausia, ja arvet vievät vuosia kadotakseen.
Jos ajattelet että voit rajoittaa viiltojasi tietylle alueelle kehossasi, mieti sitä..

Vaikka olisit kaikkein rehellisin persoona joka ikinä on olemassa... sinä kerrot valheita ihmisille joita rakastat.
Sinä pakenet ystäviltäsi kun he yrittävät koskea ranteitasi, kuin heidän kätensä olisi myrkytetty. Sinä olet kauhuissasi kun he tuntevat jotakin hihan alla, tai kun se sattuu niin paljon että on mahdotonta koskettaa.

Valmistaudu pelkämään seuraavaa viiltoa ettet saa hallintaa ja et tiedä kuinka syvä se tulee olemaan.
Odota vain 10 viiltoa tavoittaa numeron 100..
Valmistaudu että elämäsi kiertää ainoastaan viiltojen ympärillä, ja kuinka piillotat ne.
Ja odota ensimmäistä kertaa kun sinä viillät "liian syvältä"
Sinun paniikkisi koska veri ei lopukkaan ... vaikea hengittää ... ja koko kehosi tärisee.

Olet täysin paniikissa ja sinä olet kauhuissasi mutta et kerro kenellekään.
Joten istut yksin kertoen että kaikki tulee olemaan hyvin, ja vannot ettet ikinä mene niin pitkälle.
Mutta se tulee tapahtumaan.
Älä huoli, opit pitämään huolta viilloistasi niin että sinä pystyt viiltämään syvempää, suonia vältellen.

Ja parempi pitää huoli sinun viilloistasi, ne tulevat paljon syvemmiksi.
Sinä ryömit itsesi luokse takaisin .. mutta samaan aikaan sinä toivot että joku huomaisi, joku joka ymmärtäisi sinua mutta tottakai se ei ikinä tapahdu.
Enemmän sinä käytät rahojasi et ainoastaan lääketuotteisiin (laastarit, voiteet...) mutta myös sinun vaatekaappiisi ( pitkihihaisia paitoja, rannekoruja jne... )

Alat katsomaan ihmisiä erillailla, jos he myös satuttavat itseään, vain löytääksesi jonkun samanlaisen kuin sinä, jotta et olisi yksin.
Heidän kädet ovat virheettömät ja sinä olet häpeissäsi.
Alat tehdä monia asioita yksin.
Sinun täytyy aina pestä yksin vaatteesi, jottei kukaan näkisi verta vaatteissasi. Yrität usein pestä verta.
Kylpyhuoneessa, lavuaarissa...

Kun olet epätoivoinen, teet millä vain saksilla, avaimella, pinnillä, klipsillä ... ja vaikka kynällä.
Ei ole mitään väliä mikä se on kunhan vain pystyt viiltämään itseäsi koska löydät aina jotain.
Sano "hyvästi" asioille joita teit normaalisti, kuten laitoit lyhyt hihaisen, tai olit tuntematta kipua jokapaikassa.
Normaali päivä rannalla tai allas päivä tulee kaukainen muisto.
Valmistaudu raapimaan itseäsi, vanhojen viiltojen takia.. jotta muut ajattelevat että sinulla on infektio tai ihotauti.
Sinusta tulee asiantuntija kehostasi samalla kun tuhoat sitä huolellisesti.
Sinä alat unelmoimaan että viillät itseäsi .. sinä unelmoit hetkestä jolloin perheesi ja ystäväsi löytävät jälkesi.
Se kummittelee sinulle päivällä ja yöllä ja se kontrolloi elämääsi.
Kadut ensimmäistäsi viiltoa, koska vaikka vihaat viiltoa samaan aikaan sinä rakastat sitä, ja sinä et voi elää ilman satuttamasta itseäsi.

Koska ensimmäisen viillon tekemättä jättäminen tulee olemaan paljon helpompaa, kuin viimeisen jäljen tekeminen.

Hengitä.
Sinä olet jumissa. Sinä olet eksynyt. Voit huonosti.

Hengitä.
Tänää on uusi alku. Tuore ilma jota hengität huuhtoo pois eiliset tomut. Kuka sinä olit, mitä sinulle tapahtui, mitä sinä teit ja kipu ei tarvitse vuotaa tähän päivään.

Hengitä.
On okei. Tulet tekemään virheitä. Se on okei. Kaikki nämä kuopat tulee auttamaan sinua suunnistamaan oikealle raiteelle. Et ole toivoton. Et ole eksynyt. Sinua ei ole tarkoitettu elämään kurjuudessa.

Hengitä.
Tiedän että se on vaikeaa uskoa hyviin päiviin. Rakkauteen. Parantumiseen. Onnellisuuteen. Ja en pyydä sinua uskomaan mihinkään tai kehenkään muuhun kuin sinuun. Usko itseesi ja asiat alkavat helpottamaan.

Hengitä.
Usko, että pääset ylös sängystä. Usko, että saat tehdyksi jotain tänää, ei väliä kuinka pientä. Usko, sinä löydät ilon yksinkertaisesta ja tavallisesta asiasta. Usko sinulla on väliä. Sinun tarinalla ja arvilla on väliä. Usko, että se todella paranee sinulla.

Hengitä ja aloita uudestaan.
Sinä et ole yksin.

Tekstit ovat käännettyjä ja muunneltuja tumblrin teksteistä .. koska toivon, että joku olisi sanonut nuo sanat jollekkin, joka edes harkitsee viiltämistä. Se ei ole vain yksi viilto, se muuttaa koko elämäsi.

Loppuun pientä tsemppiä kaikille.
Kaikki muuttuu paremmaksi, koska vaikka te ette liikkuisi, aika liikkuu. Ja aika muuttaa asioita.

Bussin tyttö.

Tyttö bussissa, se aina istuu siellä perällä yksin.

Mustat hiukset, iloiset silmät.

Kasvoilla leikittelee hymy ja tyttö on iloinen. 

Tyttö haluaa elää. 

Aina samassa bussissa me nähdään, 

aina mä tuota tyttöä katseellani seuraan.

Tänäänkin tyttö nauraa kun puhelintaan selaa.

Hymyilen itsekseni, kun katson tyttöä.

Tyttöä elämäniloista. 

Tänää tyttö ei naura, se hymyilee vain. 

Kasvoilla leikittelee tuo tuttu hymy, johon olen tottunut.

Katselen tyttöä, joka hymyilee, mutta katselee ulos.

Viikkoja kuluu, tuo tyttö hymyilee yhä.

Mutta hän on lakannut katsomasta ympärilleen.

Hän usein katsoi minuakin, hän usein hymyili minulle.

Tänää hän ei katso minuun, ei kehenkään. 

Tyttö tuijottaa ulos ikkunasta, hymyillen. 

Tänää tyttö ei hymyile, hän silmäilee hiljaa muita matkustajia.

Hän jää katsomaan hiljaa minua.

Tyttö katselee minua, hymyilemättä.

Hymyilen hänelle rohkaisevasti, mutta tyttö ei vastaa.

Silmistä paistaa tyhjyys, jota en ole aiemmin huomannut.

Onko se aina ollut läsnä? 

Kuukausia on kulunut. 

Tyttö välillä hymyilee, mutta yleensä hän vain istuu paikallaan.

Yleensä hän vain katselee ihmisiä, kuin etsien ihmisistä jotain.

Olen oppinut lukemaan tyttöä aikalailla. 

Vaikka hänen silmistä paistaa tyhjyys yleensä,

tänää hänen silmistään ei paista edes tyhjyyttä.

Siitä huolimatta tyttö hymyilee, mutta hymy ei ylety silmiin.

Silmissä ei ole mitään. On vain tytön kuori. 

Ajattelen, että kuvittelen vain.

Tänää tyttö ei ole bussissa. 

Ei ole, vaikka hän ollut vuosien ajan samassa bussissa, samaan aikaan.

Vien katseeni ulos ikkunasta, mutta katseeni palaa takaisin ihmisiin.

Yritän etsiä tyttöä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. 

Mutta tyttö ei ole bussissa. Missä hän on? 

Viikkoja on kulunut, mutta yhä hänen paikkansa tyhjä on.

Yhä mietin, mihin hän katosi, mikä hänet täältä pois vei.

Yhä mietin kuka hän oli, kuka häntä suremaan jäi.

Huomasiko kukaan muu matkustajista häntä? 

Huomasiko kukaan muu hänen tyhjää olemusta?

Huomasiko kukaan hänen elämässään vai lähtikö hän varoittamatta?

Aina bussiin palatessa, mä paikkaasi katson ja toivon, että siinä istuisit. 

Mutta sä et palaa, olet kaukana, jossain kai turvassa. 

Ja vielä joku päivä joku istuu paikallesi. 

Tietämättömänä tulevasta, joka sinutkin pois vei. 

Yksin usvassa niin väärällä raiteella

Mitä tahdot?

Mitä siitä
Mikään ei kuitenkaan riitä?
Mitä teitkään sinä itse?
Muista se kun tuomitset

Olet katsonut näitä sotkuisia seittejä päivistä kuukausiin ja kuukausista vuosiin. Olen seonnut laskuista siitä, monta kertaa olen huutanut lattialla, etten jaksa. Kuinka monta kertaa olen romahtanut vasten lattian lankkuja, rukoillut, että tämä helvetti loppuisi. Olen niin pyörryksissä tässä painajaisessa, etten ole varma oletko edes sinä siinä, vai oletko harhakuva. Harhakuva, joka lupaa parempaa, mutta mitään ei tapahdu. Olen ennen ollut näiden seittien varassa, muiden ihmisten tekemisissä, niiden ihmisten varassa. Jokainen heistä on kadonnut, vain sinä harhakuva olet jäänyt kummittelemaan eteeni.

Kyydissä tuomiopäivän vaunussa
Yksin usvassa niin väärällä raiteella
Syöksykierteessä eikä oikaistuksi saa
Ennen kuin koskee maan pintaa

Paremmasta saatiin varmat merkit
Joihin päätettiin luottaa
Tähän johti, harhaan asti päästiin
Ja miten tästä voi jatkaa?

Olen varma, että näin unta yöstä kauniista. Se uni jatkui kun aamulla heräsin, nyt tajuan; se olikin painajaista. Painajaista, josta en herännyt. Minua yritettiin herättää, minua yritettiin muistuttaa siitä millä on väliä ja millä ei. Menin sekaisin käsitteissä, harhakuvista. Ja nyt, olen eksynyt itseeni. Takerruin kaikkeen, millä ei ollut väliä, ei ollut merkitystä pienillä asioilla, vaan sillä miten tämän päivän väritän. Sillä, mitä itse teen, mitä itselleni teen. Väliäkö noilla muilla harhakuvilla, jotka vain hidastavat elämää seiteillä.  Tänä yönä rikon jokaisen seitin, revin, huudan ja lysähdän vasten painajaista lankkujen sijaan. En lakkaa huutamasta, ennen kuin seitit katoavat. 

Älä katso, älä kuule
Pidä vaan kiinni sun huulet
Vähän arvaa, älä tiedä
Riittää kunhan sä siedät

Niin kuollakseen elossa
Enimmäkseen jo kuollut

Makaan puisia lankkuja vasten, tuijotan eteenpäin. Huulillani leikittelee kuollut hymy. Hymy rohtuneilla ja verta vuotavilla huulillani. Hymyilen tyhjyydelle edessäni. Ei seittejä, ei painajaisia, ei harhakuvia. Vain pimeys ja vain minä itse. Enää vain väliä, miten tän hetken väritän. Maalaanko verellä punaisella vai värillä uusilla. Hapuilen seiniä, hapuilen lattiaa. Ei ole värejä, ei ole mitään mikä tuottaisi niitä kun olen yksin kuolleen sieluni kanssa. "Tulkaa takaisin", huudan seinille. Seinät vastaavat kuin kaikuna, nauravat minulle. 

Seittejen, painajaisten ja harhakuvien ansiosta minulla oli värit. 
Nyt, olen tyhjä kuori, kuolleella sielulla. Ilman värejä. 

Tulkaa takaisin..