Adult or only child?

Nyt, kun aikuisuus on käsin kosketeltavissa, voin sanoa, ettei se ole asia, jota odotan. 

Oon tiennyt sen jo useamman vuoden, sen, etten odota päivää, kun täytän täysi-ikäisyyden huiman rajan.

Mutta mitä tapahtuu todella, kun täytät 18. 

Tuleeko sinusta yhdessä yössä aikuinen? Muuttaako yksi yö kaiken sinussa? Oletko yht'äkkiä valmis kantamaan huolen itsestäsi ja omasta elämästä, niinkuin sinulta oletetaan? Sinua on valmisteltu koko ikäsi sitä varten, että olisit viimein valmis laskeutumaan omien jalkojesi varaan, mutta ehehei. Itse en henkilökohtaisesti halua edes sitä vastuuta. En halua olla vastuussa itsestäni, tai teoistani. On pian jo normaalimpaa muuttaa kotoa pois, kun asua porukoiden nurkissa. On aika maksaa itse laskuja, pitää huolehtia, ettei mikään asia romahda, mutta ehehei. Humpuukkia sanon minä.

Muuttuuko asiat kuitenkaan, kun on vierähtänyt pari vuotta lisää?

Onko sinusta tullut sen aikuisempi? Ehkä vain sillä nimikkeellä, koska olet "aikuinen".

Voit tehdä mitä vain, koska olethan "aikuinen". Mutta mitä todella kannat päässäsi -oletko yhä se sama vakuutettu "aikuinen" ? Käyttäydytkö kuin aikuinen? Vai oletko loppujen lopuksi vain ja ainoastaan se sama ihminen, jota olit ennen täytettyä 18? Onko mikään muuttunut?

Olet ehkä saanut mahtavan puolison, täydellisen perheen, omakotitalon ja kaiken sen, millä perusteella olet vain enemmän "aikuinen". Käyttäydytkö kuitenkaan kuin aikuisen kuuluu? Tai, miten aikuisen ylipäätänsä kuuluu käyttäytyä? Olla siivosti, näyttää mallia, opettaa nuorempia? Niinkö? Ei, en taida aikuistua.

Suomen aikuiset jo tiedetään, ja kaikkien into lopahtaa, kun oma perhe pyörähtää vierelle. Tulee hirveät teinikakarat jalkoihin ja parisuhde unohtuu ja lopulta kaatuu eroon, taikka vielä johonkin traagisempaan. 

Oon miettinyt tätä asiaa paljon, aina, kun katson jotain aikuista silmiin ja mietin, mitä hän kantaa sisällään. Onko hänen sisällään yhä se lapsi, joka ei ikinä kasva aikuiseksi, vai onko tuo todella aikuinen -nimikkeen takana. Tekeekö aikuinen -nimike sinusta jotenkin erikoisemman? Oletko silloin erityisen viisas? Tai jotain muuta erikoisempaa ... jotain niin täydellistä,että sitä pitäisi tavoitella? Joo, jee. Pääsee juomaa, koska aikuiset saa. Saa polttaa, koska aikuiset saa. Voi ajaa autolla, koska aikuiset saa. Voi tehdä mukamas niin paljon suurempia ja hienompia asioita, mutta loppujenlopuksi .. kyllä minä mieluummin leikkisin kavereitten kanssa pihalla, kun maksaisin laskuja, kävisin töissä ja viikonloput lojuisin jossain sohvalla, koska en jaksa muutakaan. Ja .. mikä sinua estää elämästä, kun et ole aikuinen? Voit tehdä, koska voit. Sinun täytyisi tehdä, koska voit. Koska ... aikuisuus ei tule kaikille. Joskus elämä vierähtääkin ympäri. Et ehkä koskaa pääse aikuisuuteen saakka. Sinusta ei ehkä ikinä tule edes "aikuista". 

Mutta ei... Olittepa 18 -vuotiaita, tai alle, niin älkää antako käsitteen "aikuinen" hämätä. 

Koska kuka vain meistä voi olla sisältä aikuinen, taikka lapsi. 

Se ei tee sinusta yhtään sen parempaa, paljonko tänävuona täytät, vaan se,

mitä todella sisältä olet. Oletko kasvanut näinä vuosina yhtään, vai oletko todella aikuistunut?

Miettikää, ennenkuin tuomitsette nuoret/nuorempia, vain, koska he eivät ole "aikuisia". 

Olen puhunut ja ei, aikuisuus ei ole se, mitä olen aina ja ikuisesti odottanut.

Without computer = no life ?

Mitä jos ei olisi tietokonetta? Jos ei olisi läppäriä? Joutuisi aina joko kävelemään kaverin ovelle, tai edes soittamaan. Nykyisin soittaminenkin tapahtuu vain pakko tilanteessa, ja niitäkin tulee harvoin, koska tietokoneet on keksitty. Jos jotain järjestetään, ei sun tarvitse kulkea kaduilla, että tiedostaisit sen asian, vaan löydät asian facebookista. Ei sun tarvitse astua jalallakaan ulos neljän seinän sisältä, niin voit tietää siitä huolimatta; tarkan päivän sään, mitä ulkona tapahtuu, mitä ystäväsi tekevät, uudet tapahtumat, uudet kaupat, jopa uuden naapurisikin. 

Ei vaadita enää mitään, koska voit vain istua koneella ja löytää sieltä kaiken tiedon aivan kaikkeen, jos osaat vain etsiä. Mitä kauemmin istut, sen paremmin löydät tiedot ja sitä enemmän myös siinä istut. Miksi? Koska se on vain helpompaa istua siinä, kuin astua vaikka ulos ovesta. Ei enää jakseta nousta ylös tuolilta, vaan tuijotetaan mieluummin ruutua. 

En tiedä, millainen elämä oli edeltävällä sukupolvella, jotka olivat mun ikäisiä, mutta uskon koneen käytön mun sukupolven aikana vaan kääntyneen huippuun. Mutta meijän lapsuudessa vielä leikittiin ja pelattiin pihalla. Sun piti soittaa kaveria pihalle, tai sopia aiemmin koulussa. Piti käydä kasvotusten keskusteluja, jos halusi jotain tapahtuvan. Ei sitä menty suoraa koulusta koneella ja istuttu siinä koko loppu iltaa, sekä yötä.

Ja mitä nämä nykynuoret tekee? Istuu koneella, pelaa pleikkaa, pelaa älypuhelimillaan, kiroilee, ryyppää, polttaa. Moista käytöstä voi löytää jo kymmenen vuotiailta ja musta se on aivan pöyristyttävää, kuinka lapset, joiden kuuluisi vielä leikkiä siinä iässä, käyttäytyy, kuin mitkäkin vähäjärkiset aikuiset. 

Ei se musta ole hienoa tai aivan mahtavaa, jos sä kasvat aikuiseksi jo teininä. Ei se oo musta hienoa, että kymmenen vuotias osaa jokaisen kirosanan, sekä osaa paremmin pelata, kuin puhua. Musta on naurettavaa, että nuoruus pilataan sillä, että halutaan ihan ehdoin tahdoin vanhentua ennenaikoja. Tai sitten pahimmassa tapauksessa tiedostamatta. Ei tiedosteta, miten pitäisi käyttyä. Käyttäydytään miten kaverit käyttäytyy. Otetaan aikuisilta mallia, jotka ei muuta teekkään junissa ja yleisillä paikoilla, kun ; leikkii puhelimella. Joten kysymys kuuluukin, miksei myös lapsetkin? 

Mutta mitä se tuokaan, kun istutaan vain koneen ääressä? Ollaanko todellisuudessa samassa pisteessä, kun nähtäisiin ystäviä kasvotusten. Onko se sama asia, kun näkisi ihmisiä oikeasti? Usein kuulee ihmisten sanovan, että ystävät löytyy netistä, eikä niitä sitten muualla olekkaan. Vaikkei yleensä suositella näkemään ihan tuntemattomia netistä, voi pidemmän tuntemisen jälkeen ajatella näkemistä. Jossain vaiheessa varmasti olet jonkun kanssa päässyt lähemmäksi, joten mikset näkisi häntä mieluummin kasvotusten? Tottakai välimatkat voi olla suuria, tottakai voi olla, ettei se ole vain mahdollista. Mutta tarkoittaako se siltikään sitä, että sinun pitäisi istua koneen ääressä, koska sinulla ei ole ystäviä? Voisit viettää sen ajan yksinäsi, tehden jotain muuta paljon järkevämpää, kuin vain kuluttaa aikaasi näytön edessä.

Miten se meitä muuttaa, miten se meihin vaikuttaa, kun tuijotamme samaa näyttöä päivästä toiseen, me selataan samat sivustot, me toimitaan miten ollaa totuttu, me istutaan siinä ja odotetaan, että jotain tapahtuu vaikkei mitään tapahdu. Siitä seurauksesta valitetaan, ettei olla luettu kokeisiin, ei olla tehty tärkeitä asioita, ei olla tehty sitä tai tätä, koska ei olla ehditty. Ei. Koska ollaan istuttu koneella, koska se oli se todella 'tärkeämpi' juttu. 

Voin myöntää, että kulutan päivässä aivan liikaa aikaa koneella. Jaan aikani koneelle, joka ei tunne, eikä pukahda. Se jakaa minulle asioita, se antaa minulle mahdollisuuden jutella ihmisten kanssa. Mutta loppujen lopuksi, voisin tehdä samat asiat myös ilman konetta. Oon usein miettinyt, sekä todennut, että ihmiset ois myös paljon pirteämpiä ilman näitä vekottomia. Kun me selataan tylsistyneesti sivuja uudestaan ja uudestaan, me ei osata tehdä myöskään mitään muuta, vaan me jatketaan sitä selaamista. Meijän aivot kyllästyy, meijän olotila laskee, meijän tunteet vääntyy pakkaselle. Me mietitään, me pohditaan, uudestaan, uudestaan ja vielä uudestaan. Mietitään asioita kokoajan, kun ollaan koneella, me pyöritetään niitä samaa vauhtia, mitä nettisivu vaihtuu. 

Olisi paljon tuottoisempi elämä, jossei vain istuisi siinä ja pohtisi maailman menoa, tai toisin sanoen seuraisi koneelta maailman menoa, vaan oikeasti tekisi jotain. Seuraat, kuinka muut elää, mutta itse istut niiden muiden istujien kanssa. Välillä saatat tajuta, että hei, jotkut elää, mutta itse mietit miksi sinusta tuntuu, ettei sinulla ole elämää. Ei varmasti kenelläkään ole elämää tietokoneen kanssa, ainakaan ruusuista. 

Mutta mitä mä tän valittamisen jälkeenkään teen, tai mitä teette te, jotka luitte tän ja vaikka olisittekin samaa mieltä --- te jatkatte istumista, koska mä ettekä te jaksa nousta ylös, tehdäksenne muutosta asiaan. Ette edes välttämättä koe mitään syytä tehdä muutosta, koska koette, että asiat sujuu yhtälailla koneella, kuin myös ilman konetta.

Jotkut voi kokea, ettei ilman konetta selviä. Mä koen, että selviäisin ilman konetta, mutten ilma niitä ihmisiä. Mutta todellisuudessa selviäisin puhelimella pelkästään, mutta oon liittoutunut koneeseen. Välillä ootan sitä päivää, että voin vilkuttaa koneelle ja saan kunnon elämän. Mutta eihän se kunnon elämä itsestään ala. Se alkaa susta ja sun toiminnasta. Sä itse päätät, kun alat tekemään asioita ilman konetta. Toistaiseksi jatkan tässä istumista ja ihmettelemistä, kuinka taas tuntuu yhtä tylsästä, kuin jokapäivä, mutten jaksa siltikään nousta tästä. Hahaha, hyviä illan jatkoja kaikille koneidensa parissa! 

xoxoxo ehkä joskus koneetkin oppii ymmärtämään riippuvuuttamme. : )

Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät

Janna - Sä et ole hullu

Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa 

ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa 

yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun 

ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu 

anna minun 

kantaa, auttaa 

anna minun anna minun 

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa 

hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan 

hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät 

hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa 

sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään 

sama se jos et sinä opi vielä siitäkään 

tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan 

jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa 

anna minun 

kantaa, auttaa 

anna minun anna minun 

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa 

hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan 

hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät 

hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa

Juha Tapio - Paremmat päivät

Meidän toiveidemme ja tekojemme takana jossain on tulevaisuus

Ja mä tahdon sun kanssasi sinne mutta mennään ensin kaupunkiin

Paremmat päivät päivät alkaneet on

Cheek - Ukonilmalla ft. Kristiina Wheeler 

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom

Pilipilipilipom, mikäs täällä fiilis on?

Mä pysyn himassa, vetäydyn sohvan nurkkaan

Sade piiskaa, valmistaudun ottaa turpaan taas

Mua on vaikee murtaa, mä koitan rauhottua

Koitan äyskäröidä sen, minkä mä saan vaan kauhottua

Rankkasateen tauottua, ei oo merkkiäkään sateenkaarest

Ei aurinkoa, eikä tunnu yhtään paremmalle

Vaik hengitys tasaantuu, uudet pilvet kasaantuu

Oon yksin, ei oo ketään tällä hetkel kelle avautuu

En tunne sua, mut voinko luottaa ja puhua

Musiikin kaut ventovieraalle vuodattaa surua

Nyt on ukkosta ilmassa

Mun täytyy pysyä vaan himassa

Mä pidän sadesuojaa

ja odotan parempia päiviä

Nyt on ukkosta ilmassa

Mun täytyy pysyä vaan himassa

Mä pidän sadesuojaa

ja odotan parempaa

Noidankehä kasvaa, kun jatkuvasti sataa lunta tupaan

Tällai tärinä pääl yöllä ei voi saada unta kukaan

Piti painaa täyttä päälle, ei ollu järkeä empii

Kaiken paskan lisäks koulus venas tärkeät tentit

Piti painaa paniikkinappii

mut en voinu hidastaa, vaik jo ahdisti valmiiks

Mä luotin, että kyl tää sade vielä lakkaa

Piti vaan jaksaa hetki, pisarat ei pysty tappaa mua

Mä selviin, en luovuta, en anna periks noin vaan

Silloin harvoin, kun jään kuuntelemaan suomalaisen musiikin lyriikoita, yllätyn.

I’ll become a doll who will fight for you

NP: 빅스(VIXX) - 저주인형 (VOODOO DOLL)

Trust me and repeat after me, “He will come back to me”
Time is on your side, all you have to do is wait
I’ll make him cry as much as he made you cry
Tick tock tick tock, may it all be fulfilled

Ostit kankaita, kokosit minut ja loihdit kasvoilleni kesto hymyn. 

Hymyilen, mutta silmäni ovat sokeutuneet. Ne tuijottavat vain sinua.

Tuijottavat sinua, kun isket puukon yhä uudestaan ja uudestaan ihooni.

Reisiini, jalkoihini, selkääni, rintakehääni, sydämeeni.

Kehoni nytkähtelee, reagoi, mutta katseeni pysyy sinussa. 

Kuin sokea rakkaudessa roikkuen, kuin sokea syvällä sinussa. 

Pyydä mitä vain, teen sen puolestasi. 

Look carefully at what I’m going to do now
If it’s you, I don’t care about saving my body
Just say the name, whoever it is

I will bring them all here

Tick tock tick tock, may it all be fulfilled

Olet kahlinnut minut häkkiin, mutten huuda, tuijotan sinua yhä.

Taas aiheutat kipua, mutta sydämeni ei lakkaa lyömästä sinulle. 

Olet sokea nautinnosta, kun näet, minuun sattuu. Lyöt, hakkaat.

Anna tulla vain, kestän mitä vain, koska se olet sinä. 

Whatever reason it may be, you need me

Because I’ll become a doll who will fight for you
Just seeing you smile once is enough for me

I’ll do everything that you want for you

Even if my remaining life decreases

En välitä, vaikken enää aurinkoa näe, tai aamua koe. 

Mutta sinusta irti päästä en, riedun mieluummin, kun yksin jään.

En katso omaa elämääni, vaa sinun. Mitä sinulta ikinä puuttuukaa, sen tuon.

Ehjäksi sinut teen, vaikka minulta raajat puuttuisi. Mitä ikinä tahdot, tyttöni.

Whoever it is, look carefully, don’t make her cry

I have nothing more to lose

The sadness in my heart that no one knows about

Olet saanut kai jo kaiken. Minua ei kiinosta. Olen yhä valmis sinua varten.

Varten sinun maailmaasi, varten sinua suojelemaan. 

Mutta olet saanut tarpeeksesi, joten heität minut menemään.

Yritit kuihduttaa minut, mutta pysyin voimissani vuoksesi.

Nyt, tämä maailma syö minut elävältä, enkä enää luoksesi palaa.

Tee ja kokoa uudestaan uusi nukke. 

Ehkä hän on mieluisa. Ehkä hän on onnekkaampi.

I'm lost and I'm okay with that.

Olen kävellyt ummet ja lammet, katsonut oikealle ja vasemmalle.

Ei ketään, ei sielläkään, ei tuollakaan. Katsokaa, olen yksin.

Lampia, lumpeita. Niin kaunista, niin yksinäistä. 

Olen tainnut tästäkin kävellä, olen sekaisin askeleista, olen sekaisin poluista.

En tiedä, kävelinkö tässä eilen vai onko tämä uusi polku. Kaikki näyttää samalta.

Käännyn ympäri, yritän muistella, mutten muista mitään.

Käännyn ympäri ja kirin vauhtiani. En voi olla eksyksissä taas.

Eksyksissä itseni kanssa. Eksyksissä näillä kivisillä poluilla.

Olen harhaillut ympyrää, olen yrittänyt löytää polkuani, jolla aiemmin kävelin, mutta tajuan, ei auta mitään etsiä entistä polkua, kun voin etsiä uutta ja parempaa.

Ehkei se olekkaan paha olla eksykssiä.

Rentoudun, suljen silmäni ja vedän syvää henkeä.

Olen eksykssiä, mutta se ei haittaa. Minulla ei ole suuntaa, olen eksynyt.

Minun ei tarvitse etsiä ulos pääsyä, vaan voin eksyä vielä lisää.

Eksymällä löytää itseni, löytää polkuni ja löytää teidät. 

Löytää sen kaiken, minkä takia eksyin, mutta oppia eksymällä kaikesta siitä.

Askel, ympäri, toinen, kolmas, neljäs, ympäri, ympäri.

Nauran, kun pyörin ympyrää. Askeleeni eivät ole arkoja, vaan otan niitä varmasti.

Katsokaa, katsokaa, kuinka vapaa olen. Olen eksnyt, mutta silti teitä edellä.

Edellä teitä, jotka yritätte kivuta tutun ja turvallisen perässä.

Olen eksynyt, eikä se haittaa minua. 

Koska minulla on kaikki suunnat, kun teillä on vain yksi suunta.

~ ~ ~

I've walked everywhere, looked right and left.

No one, not there either, not there either. Look, I'm alone.

Ponds, water lilies. So pretty, so lonely.

I think I've walked past this too, I've lost count of the steps, I've lost my way.

I don't know whether I walked here yesterday or if this is a new path. Everything looks the same.

I turn around, try to remember, but can't remember a thing.

I turn around and pick up the pace. I can't be lost again.

Lost with myself. Lost on these stony trails.

I've wandered around, tried to find the way I walked on earlier, but

I realize, it doesn't help to look for the old path, when I can look for a new and better one.

Maybe it isn't bad to be lost after all.

I relax, I close my eyes and take a deep breath.

I'm lost, but that's okay. I don't have a direction, I'm lost.

I don't have to look for a way out, but I can get lost even more.

By losing myself first I can find myself, find my way and find you.

Find it all I got lost for, but to learn by getting lost from it all.

A step, turn around, another, third, fourth, around around.

I'm laughing when I'm turning around. My steps are not shy, but I take them confidently. 

Look, look at how free I am. I'm lost but still ahead of you.

Ahead of you who try to keep up with the safe and familiar.

I'm lost and I'm okay with that.

Because I have all the directions, when you only have one.

Minä itse teen hetkeni.

Juna paikkaan X on peruttu, pyydämme, odottakaa korvaavaa junaa asemalla. 

Kuulutuksen kaikuvat kymmenettä kertaa korvissani, kun ummistan silmäni uhkaavan päänsäryn myötä. Päässäni humisee, kun käperryn penkille pienelle kerälle, tuijotellen ohitse kulkevia ihmisiä. Olen odottanut saapuvaa korvaus junaa nyt kolme tuntia, ja tunnen, kuinka jokainen osa kehostani alkaa olla jäätymäisillään. Kunpa edes sinä olisit vierelläni, mutta ei, olen yksin. 

Vedän syvää henkeä keuhkojani pakastavaa ilmaa, päästäen henkäisyn ilmaan höyrynä. Inhoan talvea, inhoan pakkasta ja sitä näkymää, joka täyttää jokaisen kadun näin talvella. 

Oloni alkaa olla lohduton, kun tiedostan, että istun siinä viidettä tuntia. Kauan minun pitää vielä siinä istua? Olin tuijottanut ihmisiä, mutta nyt suuntaan katseeni raiteille, jotka ovat lumen peitossa. Katselen hiljaa raiteita, pohdiskellen. 

Havahdun ajatuksesta, joka on vallannut pääni. Olen odottanut nyt korvaavaa junaa kuusi tuntia, ja alan ymmärtää, mihin voisin verrata sitä. Junat kulkevat raiteilla, ottavat ihmisiä kyytiin ja kyyditsevät seuraavaan paikkaan. Aina jokainen juna on uusi mahdollisuus ihmisille, mutta minun junani ei koskaan saavu. Se on kuin elämäni. Istun siinä, välittämättä mistään, edes siitä, että elämäni kulkee kokoajan silmieni edestä. Odotan sitä yhtä tiettyä junaa, jonka olisi määrä kuljettaa paikkaan, johon olen päättänyt. Miksen sen sijaan kuitenkin hyppäisi junaan, jota en suunnitellut? En suunnitellut sitä, mutta en jynssäisi paikoillani elämäni kanssa, odotellen sitä oikeaa, suunniteltua junaa. Ja näin minä näen elämäni; suunittelen asioita, odotan sitä oikeaa hetkeä, odotan, odotan ja jynssään elämässäni. Sen sijaan voisin hypätä asiaan, jota en suunnitellut, tehdä sen heti ja jatkaa elämää, erillaisilla suunnitelmilla. Ja mitä se muuttaisi? Olisiko se pahasta? Pystyisinkö elämään sen kanssa, että hyppäsin eri junaan, vain palatakseni vielä joku päivä sinne, jonne minun oli päämäärä päästä? Eikö se voisi odottaa tämän yhden harhaliikkeen?

Nousen ylös hyiseltä penkiltä, heilautan laukun selkääni vasten. Suuntaan kohti raiteita, seisahdun ja hymyilen ensimmäisen kerran niiden kuuden tunnin aikana. Odottamani juna ei ole saapunut, eikä siitä ole ilmoitettu. On vain ilmoitettu, ettei junaa ole saapuvaksi vieläkään. Minun hetkeni alkaa sillä hetkellä, kun vieras, suunnittelematon juna saapuu eteeni. Hyppään kyytiin epäröimättä, istun alas ja annan junan viedä. 

En päässyt sinne, minne oli päämääräni, mutta pääsen varmasti jonnekkin muualla, joka on vähintään yhtä arvokasta. Ja mikä tärkeintä ... en jäänyt jynssäämään eläämäni, odottaakseeni elämää. Sillä tänä yönä, elämän täytyy odottaa minua. Tottua siihen, etten minä ole odottamassa hetkeäni, vaan minä teen itse hetkeni.

Siihen saakka nämä kirotut kulkuvälineet erottavat meidät.

Growing deeper 

The two of us become

A single shooting star

Long road which leads to the calm hill 

As if turning on a light 

We illuminate tomorrow

Always stay this way

Istun bussin kyydissä. Istun ja tuijotan katuvalojen valoja. Kaduilla olisi muuten pimeää, mutta valot tuovat elämää muuten niin kuolleille pimeille kaduille. En tiennyt kauan olin istunut bussin kyydissä. Vaikka tiesin, että satakilometriä ei ollut pitkä matka -se oli pitkä matka sinun luoksesi. Vaihdoin asentoani kärsimättömästi, upottauduin uudestaan ja uudestaan musiikin vietäväksi. Miten matka saattoi kestää näin kauan?

Muistelen aikani kuluksi ensimmäistä kertaa kun kohtasimme, sitä ensimmäistä kertaa, kun juoksit heti syliini. Sanoit, että ikävöit minua, vaikket ikinä ollut nähnyt minua. Sait huulilleni hymyn, eikä se kadonnut koko päivänä. Kunnes jouduimme eroamaan. Lähdit oppilaitokseen ja silloinkin meidät eroitti nämä kirotut julkiset kulkuvälineet, jossa tälläkin hetkellä istun. Tiesin, kun istuin silloin bussiin, tiesin, että matkasta tulisi pitkä. Sen matkan muistan aina, kun tunsin käsiesi lämmön omissa käsissäni. Enkä voi unohtaa loputonta itkua, itkua ikävästä. 

Tajuan hymyileväni, kun katson ulos pimeyteen. Tärisen kylmästä ja kiedon sinun lahjottaman hupparin tiukemmin ylleni. En ymmärrä kuinka nämä julkiset ovat ilman lämmitystä, vaikka pakkanen lähentelee jo kymmentä astetta.

Siirrän katseeni bussin kelloon, enkä tiedä vieläkään, kauan minun vielä pitäisi siinä istua. Kauan minun vielä pitäisi tuntea kehoni kylmäksi, onnettomaksi. Kauan minun vielä pitäisi tyytyä näihin muistelmiin sinusta, kunnes voisin taas sinut ihollani tuntea. Aika kulu, matka kulu, kulu, kulu, haluan jo luoksesi. 

Viimein nousen ylös paikaltani, heitän reppuni selkään, hyppään ulos julkisesta, heilautan kättäni kuljettajalle. Teen sen aina luoksesi tullessa, mutta kun joudun sinusta eroon, en kiitä ketään, en edes kuljettajaa. Astelen hiljaisia katuja pitkin, katselen samoja valoja, joita tuijotin bussin ikkunasta. Ja viimein erotan sinut. Sinun hymysi on yhtä säteilevä kuten aina. Silmistäsi loistaa elämäniloa, suunnaton ikävä. Juoksemme loppumatkan, kiedomme kätemme tiukasti toistemme ympärille, syleilemme toisiamme ja kuiskuttelemme rakastavaisia sanoja. Luoja, että olen ikävöinyt sinua. 

Aina kun näemme, tuntuu, kuin se olisi eka kerta. Aina kun kiedon kätesi ympärille, tuntuu, ettet olisi ikinä ollutkaan siinä. Aina, kun suutelen sinua, tuntuu kuin se olisi yhä se ensisuudelma, jonka sinun kanssasi jaoin. Tunnut niin hyvältä siinä ja tiedän, että koko maailman kadehtii meitä onnekkaita. Meitä niin sokeita, mutta silti niin onnekkaita. 

Kävelemme luoksesi, valloitamme sänkysi ja lellin sinut jälleen piloille. Naurusi täyttää pääni ja juovuttaa humalaan. Olet kaunis tyttöni. Makaat selälläsi, ja naurat kuinka höpsöltä taas näytän sojottavin hiuksineni. Nauran kanssasi, kiedon käteni lämpimän kehosi ympärille, kutittelen huulillani kaulaasi ja hihität suloisesti vastaukseksi. Olen juovuksissa, niin juovuksissa rakkaudestasi. Haluan pidellä ja tuntea sinut aina näin, aina ihoani vasten. Vedän jälleen kerran ominaistuoksuasi keuhkoihini, naurahdan ja suukotan poskeasi. Kuiskaat, kuinka hupsu olen, mutta jatkat pian, kuinka rakastat minun hupsuuttani ja minua. Vain enkelit tietävät, paljon rakastan sinua, kuiskaan.  

Voin ylpeänä kertoa, millaiselta onnellinen loppu tuntuu ja näyttää. Jaan kanssasi ilot, surut, menneisyyden ja tulevan. Enkä muuta halua. Tämä maailma on meille, meitä varten. Kulta, vain meillä on väliä, sillä muu maailma on katea rakkaudestamme. Katea rakkaudellemme.

Kunnes jälleen se kirottu julkinen vie minut pois luotasi. Mutta, rakas, minä palaan, minä palaan tyttöni. Ja joku kerta jään luoksesi ikuisesti ja valloitamme koko maailman yhdessä. Siihen saakka nämä kirotut kulkuvälineet erottavat meidät.